Voiko miehen rakkaus naista kohtaan kuolla äkkiarvaamatta tuosta noin vaan?
Tunteet kuolleet?
sydän revitty rinnasta
91500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse sanoisin, että ei. Mutta voi tietysti olla, että olet törmännyt johonkin sosiopaattiin tai muuhun vastaavaan mielenhäiriöiseen.
On monia vaihtoehtoja miten mies käyttäytyy, joko muuttuu täysin kylmäksi ja ei halua nähdä - tai sitten jatkaa rakastamista, mutta ei anna sen häiritä ja pysyy ystävänä sillä miksi menettää fantastista ihmistä sen takia että itse ei osaa pitää tunteitaan kurissa ja ajatella järkevästi :) (kuten itselläni on käynyt). Muitakin vaihtoehtoja on kyllä, että esimerkiksi jos elää parisuhteessa niin siinä saattaa kasvaa erilleen ja alkaa miettimään omaa elämäänsä ja mitä todella haluaakaan siltä, mutta yleensä siinä menee vähän kauemmin.
Mistähän voisi johtua että mies kuin salamaniskusta muuttuu kylmäksi ja välttelee tapaamisia, mutta silti jatkuvasti väittää rakastavansa ja kaipaavansa ? Eikö vain osaa/uskalla laittaa poikki, ja odottaa naisen ottavan vastuun suhteen päättymisestä, vai mistä voisi olla kyse ? Sekavaa kun sanoo toista ja teot viestittää toista :(
kysynyt häneltä, että onko hänellä jotain ongelmia tms? Jostain johtuvaa sisäistä pahaa oloa tai että ahdistaako häntä jokin asia? Moinen saattaa heijastua ulospäin kylmyytenä ja vetäytyvänä. Toinen syy saattaa tietysti olla tuokin minkä mainitsit, mutta vaikuttaisi aika oudolta moinen käytös. Tai ehkä hän saattaa pelätä jotain ja tästä tulee tämä sitten että odottaa että sinä laitat poikki (jota hän todnäk pelkää).
Kysymällä yleensä järkevien ja aivojen omistavien aikuisten välillä saa asiat selville. Se että ihmetellään ja pohditaan loputtomiin jonkun sattuman käytöksen tarkoitusta ei hirveästi varmaan kostu siitä paitsi omat epä- ja harhaluulot ja kenties pelotkin ja muut oireet saattavat saada vallan.
Itse suosittelisin ihan kasvotusten kysymistä ja keskustelua. Tällä lääkkeellä yleensä pääsee aika pitkälle.
On yrittetty jutella asiasta, mutta mikään ei kuitenkaan ole muutunut, vaikka mies tunnustikin että pelkää taas saavansa näpeilleen, kuten edellisissäkin suhteissa. (tuntuu että suurinosa miehistä pelkää tätä samaa) Mutta just tuolla kylmyydellähän ja jatkuvilla tapaamisten peruuntumisilla hän varmistaa sen että tästä ei pääse kehittymään mitään, sillä en kai minäkään ota mitä tahansa niskaani. Tahdon miehen joka on lämmin ja läsnä eli jonka rakkautta ei tarvitse pohtia tai arvailla.
Ajanmittaan kai luulisi helpottavan ,tai sitten ei, mutta miten hiton kauan sitä aikaa tarvitaan ja sen aikaako minun pitäisi ottaa kaikki kylmyys vastaan, vaikka itse annan rakkautta ja hellyyttä ?
Suurin osa vapaista aikuisista miehistähän on tullut naisen jättämäksi. Ihme jos ei pelkää. Joku 70% eroista tapahtuu naisen aloitteesta, ja se riittää mainiosti määrittelemään, että kaikki naiset ovat samanlaisia. (Paskoja!)
Mieheni ei ole sanonut moneen kuukauteen rakastavansa minua. Kun asiaa häneltä kysyin, hän sanoi että sitä ei saa sanoa liian usein ettei se menetä merkitystään, totta, mutta olisi se helkkarin kiva joskus kuulla. Minä kuitenkin sanon hänelle.
En minä kauaa itseäni tässä sopassa hajota, jos ei muutosta tule ja aina vain samat asiat hiertävät, parempi lienee taivasalla! Yhdessä ollaan oltu yli 4 vuotta.
Surettaa, on paha olla, oksettaa ja lähes paniikki iskee välillä ja tuntuu amputaatiolta kun miettii eroa, mutta what a hell, kai se joskus ohi menee. Työteho kärsii. Paperit menee sekaisin, kone temppuilee ja mistään ei saa kii.
Suosittelen lämpimästi luettavaksi John Gray:n kirjoittamaan kirjaa Miehen ovat marssista, naiset venuksesta. Ei tartte sun sitten enempää ihmetellä mikä on miehelläsi.. ja pääset itsekin eroon turhista paniikeista ja pahasta olostasi. Miehelläsi on vain kuule luola vaihe menossa! Joten anna sen olla.. Ja jos vihjaat miehellesikin, että kantsis lukea tämä kirja, niin hänkin sen jälkeen ymmärtää sinua. Suosittelen!!!!
Karmeinta potaskaa mitä olen ikinä lukenut.
No minä itse satun nyt kuulumaan tuohon jäljelle jääneeseen n30% sillä edellinen suhteeni (olimme naimisissa 8v) kariutui täysin yllättäen siihen että mies ilmoitti että on löytänyt toisen naisen. Pakkasi tavaransa ja lähti jo samana päivänä uuden rakkautensa luo. Eli kaiken järjen mukaan myös minun ptäisi pelätä ja surkutella , eikä päästää lähelle, mutta kun tiedän että kyseessä on eri ihminen ja se että mielestäni elämässä on kuitenkin otettava riskejä- (myös tunnepuolella)- Ellei uskalla antautua ja rakastaa, niin elää vain puolinaista elämää - jatkuvassa pelossa siitä että jääkö vai lähteekö toinen.