Hei
tapaan miesystäväni lapset tulevana viikonloppuna. Olemme lähdössä mökille.
Toivoisin vinkkejä 12 ja 14 vuotiaiden lasten "positiivisesta käsittelystä" ja kokemuksia hyvistä ja huonoistakin jutuista. Olemme molemmat aikuisia yli nelikymppisiä, itselläni ei ole lapsia, mutta olen ollut hyvinkin paljon tekemisissä lasten kanssa. Arjen pyörityksestä on luonnollisestikin minimaaliset kokemukset.
Vinkkejä odotellen......
tapaan miesystäväni lapset tulevana viikonloppuna. Olemme lähdössä mökille.
Toivoisin vinkkejä 12 ja 14 vuotiaiden lasten "positiivisesta käsittelystä" ja kokemuksia hyvistä ja huonoistakin jutuista. Olemme molemmat aikuisia yli nelikymppisiä, itselläni ei ole lapsia, mutta olen ollut hyvinkin paljon tekemisissä lasten kanssa. Arjen pyörityksestä on luonnollisestikin minimaaliset kokemukset.
Vinkkejä odotellen......
Vastaukset 6
Vanhimmat
No tietysti mökille kannattaa varata lapsia miellyttävät ruuat. Ei kannata yrittää tehdä lasten suosikkiruokia, ettei niitä voi/tarvitse verrata äidin tekemiin versioihin.
Tortillat, itse tehdyt hampurilaiset tai joku muu varmasti lapsiin uppoava tekee mielen iloiseksi. Eikä ruuan tarvitse olla "roskaruokaa", vaan ihan kunnon aineksista, mutta erilailla valmistettuna.
Aamupalaksi voi järjestää vaikka hotelliaamiaisen tyylisen tarjoilun. Siitähän saatte nauttia sitten itsekin. Eli kaunis kattaus ja tarjolle kananmunia, sämpylää, paahtoleipää, nakkeja, pekonia, jugurttia, viiliä, vanukasta, leikkeleitä, juustoa, vihanneksia, hedelmiä, kahvia, tuoremehua jne.
Hei
Eilen juuri netistä präläilin reseptejä. Lapset syövät kasvisruokia, joiden tekemiseen en ole kovin runsaasti paneutunut.
Eilen juuri miesystäväni kanssa löytäjäni selailimme ja löytyihän sieltä jotain herkkujakin.
Nakit ja pekonit siis jätetään kauppaan ja tehdään jotain muuta hyvää.
Kiitos vastauksestasi.
Toivottavasti vielä ehtii...
Keksi useampi vaihtoehtoinen ajanviettotapa. Jos tuntuu siltä, että lapset haluavat viettää aikaa sinun ja isänsä kanssa, ota mukaan esim. semmoisia pelejä, joita voitte pelata kimpassa. Myös ruoanlaitto on hauskaa yhdessä, jos nyt lapsista on ylipäätään hauskaa ryhtyä heti läheisiin kanssakäymisiin sinun kanssasi.
Mutta jos näyttää siltä, että lapset eivät tulekaan heti juttuun kanssasi, älä missään nimessä tuputa heille omaa seuraasi. Keksikää miehesi kanssa lapsille sopivaa tekemistä ja olkaa itse läsnä, mutta seurailkaa itse enemmän sivusta. Mikään ei ärsytä enempää kuin se, ettei saa tutustua omalla ajallaan ja rauhassa...
Niin, itse olen sekä lapsipuoli, että äitipuoli!
Niin, vielä sinun tilanteeseesi noin niin kuin ylipäätään - ei ainoastaan viikonloppua silmällä pitäen.
Mikäli lasten oikea äiti elää vielä (lapset ehkä asuvat hänen luonaan?), niin älä ala tituleerata itseäsi "äitipuoleksi" ainakaan heidän kuullen. Heistä se voi tuntua siltä, että yrität jotenkin sivuuttaa heidän äitinsä aseman; ikään kuin pyrkiä hänen paikalleen. Tutkimattomat ovat teini-ikäisten aivoitukset, you see ;-) Vältä myöskin heidän äidistään puhumista. Tai toki voit siis osallistua keskusteluun, jos hän tulee puheen aiheeksi lasten toimesta, mutta älä itse aloita äitiin liittyvää keskustelua näin tutustumisenne alkuvaiheessa. (Myöhemmin asia on tietysti aivan toinen.) Ei siis välttämättä kannata puhua edes hyvässä hengessä - lapset voivat kokea sen kiusalliseksi uteluksi ja heidän perheasioihinsa puuttumiseksi.
Monet lapset ja nuoret elättelevät yllättävän pitkään toiveita isän ja äidin yhteen palaamisesta. Näin siitäkin huolimatta, että heidän erostaan olisi jo pitkä aika (vuosia!) ja lapset olisivat jo niinkin "vanhoja" kuin 12 ja 14 (joita yleisesti ottaen voi jo pitää fiksuina ja "omilla aivoillaan ajattelevina"). En tiedä, onko teidän tapauksessa näin, mutta mm. siitä syystä hyvin varovainen eteneminen on pelkkää plussaa.
En kuitenkaan väitä, että lasten takia suhdetta pitäisi tavalla tai toisella jarrutella - pointti on se, miten sen vaiheet lapsille esitetään ja millaisen roolin ko. kokoonpanossa otat.
Onnea matkaan - valitsemasi tie äitipuolena ei tule aina olemaan helppo (kaukana siitä!), mutta jos mies on sinulle se oikea, selviät kyllä vastaan tulevista karikoistakin.
Hyvää jatkoa,¨
t: Frau X.
P.S. Kuten sanoin edellisessä viestissäni, olen päässyt/joutunut tarkastelemaan asiaa aidan molemmilta puolilta: isälläni on menossa jo toinen "uusi" vaimo äitini jälkeen ja minulla on yksi sisarpuoli isäni puolelta. Nyt olen naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsi edellisestä liitosta...
Hei
Näin viikonloppumme meni.
Viikonloppu meni..............yllättävän loistavasti. Olen todellakin positiivisesti yllättynyt, kun olin kuitenkin nähnyt tämän 14 v. tytön isälleen lähettämiä tekstareita.
Nuorempi poika ei ollut matkassa, joten starttasimme kolmestaan. Hymyssä suin hän tervehti minua...........ilmoitti vessatarpeestaan, joten ehdotin kotiani, koska olimme vielä lähellä. Sinne hipsimme ja katsastimme samalla kotini pikaisesti.
Matka meni niitä näitä jutustellessa. Lintsit ja särkkäniemet yms. keskustelunaiheena.
Illalla lämmitimme saunaa, mutta koska olin käynyt juuri suihkussa, ilmoitin etten halua tänään saunaan lähteä. Tytär ei enää sauno isänsä kanssa, mutta ilmoitti ettei hän halua yksinkään lähteä. Tämä siis tarkoitti kiertäen, että haluaa lähteä kanssani :-) En sitten raaskinut olla lähtemättä, ja saunoimmekin 1,5 tuntia välillä uiden.
Kauppareissukin meni mukavasti. Tytär on kasvissyöjä. Monen ostoksen kohdalla hän antoi minun valita ja antoi ymmärtää, että hänelle käy kumpi tahansa vaihtoehto. Pisteet tyttärelle.
Lauantaina olimmekin markkinoilla. Isänsä viihtyi omilla osastoillaan ja tytär lähti mielellään minun kanssani vaatekojuille. Siellä sitten sovittelimme ja katsastelimme tarjontaa. Sulassa sovussa.
Illalla hän sai ystävättärensä seuraansa. Olisivat kernaasti halunneet minut seurakseen saunaan, mutta se ei tällä kertaa käynyt aikataulujen takia. Olimme luvanneet mennä syömään het saunan jälkeen. No, hienoa kuitenkin että olisin kelvannut mukaan.
Sunnuntaikin meni sulassa sovussa. Lähdimme mökiltä vasta illalla. Hän antoi ymmärtää että tulisi kanssamme myös ensi viikonloppuna mökille jos me tulemme.
Armoton sottapytty tämä tytär on, ei tee mökillä juuri mitään. Jos mukanani olisi ollut veljeni samanikäinen tytär, olisin toki hänet laittanut jotain tekemäänkin. Nyt en pyytänyt tai käskenyt. Katsoin, että se olisi ollut isänsä asia.
Juttelimme toki illalla miesystäväni kanssa kaikista mieleen tulleista viikonlopun hyvistä ja tällaisista "sotkujutuista". Toki ilmoitin, että kenenkään kotiapulaiseksi en aio ryhtyä ja pelkäksi jälkien korjaajaksi.
Jospa tämä asia kuitenkin pikkuhiljaa järjestyisi. Ei kovalla rytinällä, vaan jospa hän pikkuhiljaa oppisi esim. viilipurkin laittamaan roskikseen eikä tiskipöydälle. Jostainhan sitä pitää aloittaa.
Kahnauksia on taatusti tulossa. Hän jo mökötti palatessamme stadiin. Kävimme nimittäin luonani ja siellä hänelle sitten valkeni, että lähdenkin miesystäväni luokse yöksi. Oli kuin myrkyn niellyt kun pääsimme miesystäväni luo. Sain osakseni murhaavia katseita, ja luin hänen ajatuksistaan: mitäs h..........tuo nainen taas on täällä.
Hetken kuluttua raivo laantui. En ollut huomaavinaankaan. Kohta huoneesta alkoi kuulumaan positiivista raivoa: hän manaili valinnaisaineitaan kovaan ääneen. Tuli keittiöön niitä manailemaan, jossa pakastin vadelmia. Siinä sitten yhdessä niitä pohdiskelimme, ja yritin etsiä hyviä puolia. Tyttö oli taas hymyssä suin.
Lähtiessään iloisesti moikkaili ja hymy oli vieläkin leveämpi kun kiittelin viikonlopun seurasta ja kerroin että minulla oli ollut mukavaa hänen seurassaan........
Näin se meni
Onneksi oli hyvä alku, koska näitä murrosikäisen raivokohtauksia on taatusti tulossa :-)
Kun itse olen tottunut lapsettomaan eloon, vaikkakin olen paljon ollut veljeni lasten seurassa, tilanteeseen sopeutuminen tekee taatusti tiukkaa myös minulle. Jospa kuitenkin osaisin "suuttua hillitysti" kun sellaiseen tulee tarvetta.
Niin, jos se tyttö kiukuttelee yms., niin ei se tarkoita, että vika olisi välttämättä sussa vaan murrosiän tunne-elämän heittelyitä...Varmasti raivosta/vihasta saa osansa myös oma äiti ja isä, et vain sinä. Ei aina voi kuitenkaan olla hymyssä suin, jotkut asiat pännii. Sellasta se elämä on.