Onko joku sairastanut lievää sydänlihastulehdusta? Millaisia oireita on ollut? Kuinka kauan toipuminen on kestänyt?
Minulla tällainen diagnosoitiin, tai oikeastaan, että se on saattanut olla. Tällöin sydänfilmissä ei välttämättä näy muutoksia, eivätkä tulehdusarvotkaan nouse pilviin.
Lievä sydänlihastulehdus
Apua kaipaava
60
67912
Vastaukset
- Nimetön
11 kk sitten kova urheilu suoritus poskiontelo tulehdus päällä(jota en silloin tiennyt,pientä lämpöilyä välillä) aiheutti minulle sydänlihastulehduksen. missään tutkimuksissa ei poikkeavaa. kaikenlaisetrytmihäiriöt,rintakipua,heikoinmillaan kun hieman yritti jotain tehdä,niin heti todella heiko olo. vieläkään en ole likimainkaan kunnossa,mutta tosi kevyttä liikuntaa olen saanut luvan harrastaa. kardiologin mukaan vielä vuoden päivät voi vielä kestää. beettasalpaajia syönyt nyt 9kk. toivoa vain täytyy että tästä vielä paranen. voimia sulle,toivottavasti pääset säikähdyksellä.
- Apua kaipaava
Kiitos tosi paljon vastauksesta! Kuulostaa erittäin tutulta! Minullakaan ei ole löydetty mitään poikkeavaa esim. verikokeista, sydänfilmistä tai keuhkokuvista. Sydämen ultraäänitutkimus ja holter vielä tekemättä.
Minulla myös pahimmillaan tosi heikko olo, vaikka vain tiskasi. Betasalpaajia syön koko ajan tarvittaessa, nyt noin kerran päivässä. Yöt ovat pahimpia, kun sydän ei aina rauhoitu päivän rasituksesta vaan pumppaa voimakkaasti, joskus myös nopeasti. Onneksi betat tehoavat.
Sairastelu on nyt kestänyt n. 6 viikkoa enkä näillä näkymin ole vähään aikaan pääsemässä liikkumaan. Minkälaisia oireita sinulla on nyt? Tykyttelyä, uupumista vai mitä? - Nimetön
Apua kaipaava kirjoitti:
Kiitos tosi paljon vastauksesta! Kuulostaa erittäin tutulta! Minullakaan ei ole löydetty mitään poikkeavaa esim. verikokeista, sydänfilmistä tai keuhkokuvista. Sydämen ultraäänitutkimus ja holter vielä tekemättä.
Minulla myös pahimmillaan tosi heikko olo, vaikka vain tiskasi. Betasalpaajia syön koko ajan tarvittaessa, nyt noin kerran päivässä. Yöt ovat pahimpia, kun sydän ei aina rauhoitu päivän rasituksesta vaan pumppaa voimakkaasti, joskus myös nopeasti. Onneksi betat tehoavat.
Sairastelu on nyt kestänyt n. 6 viikkoa enkä näillä näkymin ole vähään aikaan pääsemässä liikkumaan. Minkälaisia oireita sinulla on nyt? Tykyttelyä, uupumista vai mitä?oireet on lieventyneet pikku hiljaa,mutta ei vielä lähelläkään normaalia. tammikuussa kolme viikkoa kevyttä salia ja joka treenin jälkeen heiko olo. nyt olen taas käynyt muutaman kerran kevyesti treenaamassa ja hieman paremmin nyt mennyt. kk sitten tuli mukaan rintakivut,välilä kuin piikki lykättäis sydämmeen ja samalla olo tosi heikoksi,kestää muutaman minuutin. aluksi pelotti kovasti,mutta täytyy sanoa että ie enää jaksa edes pelätä,niin kauan näitä eri vaivoja ollut. viime kesällä noin 15 kertaa syke täysin levossakin nousi sinne 200/min. ei hääviä ollut,onneksi ne tykytys kohtaukset nyt jäänyt pois. playstationilla nettipelejäkin pitää välttää,samoin jännitys yleensä on pahasta.
- Apua kaipaava
Nimetön kirjoitti:
oireet on lieventyneet pikku hiljaa,mutta ei vielä lähelläkään normaalia. tammikuussa kolme viikkoa kevyttä salia ja joka treenin jälkeen heiko olo. nyt olen taas käynyt muutaman kerran kevyesti treenaamassa ja hieman paremmin nyt mennyt. kk sitten tuli mukaan rintakivut,välilä kuin piikki lykättäis sydämmeen ja samalla olo tosi heikoksi,kestää muutaman minuutin. aluksi pelotti kovasti,mutta täytyy sanoa että ie enää jaksa edes pelätä,niin kauan näitä eri vaivoja ollut. viime kesällä noin 15 kertaa syke täysin levossakin nousi sinne 200/min. ei hääviä ollut,onneksi ne tykytys kohtaukset nyt jäänyt pois. playstationilla nettipelejäkin pitää välttää,samoin jännitys yleensä on pahasta.
Kuulostat itsekin paljon liikkuvalta ja mietinkin, miten olet henkisesti jaksanut tuon sairasteluajan? Minulla ainakin alku oli tosi raskasta, enkä halunnut tavatakaan oikein ketään. Mihinkään ei jaksanut lähteä ja koulustakin olin reilun kuukauden pois. Nyt kun olo on hieman kohentunut, niin elämänhalukin on palannut. Tällä hetkellä huolestuttaa kesätyöt; jaksanko paljon kävelyä ja nostelua vaativa työtä, kun nyt ei imurointikaan vielä luonnistu! Heti alkaa sydän tykyttää ja tulee heikko olo. Miten sinun normaali arkesi muotoutui sairauden edetessä?
Noista oireista vielä sen verran, että minullakin tulee noita raivostuttavia tykytyskohtauksia silloin tällöin, mutta niitäkin ärsyttävämpää on pulssin nousu pienissäkin askareissa ja siitä seuraava paha olo. Toisekseen tunnen sydämen lyönnit selvästi voimakkaampana kuin ennen. Rinnassa jotenkin rahisee koko ajan ja kurkkua kutittaa sydämen lyödessä. Oireet vaihtelevat, mutta kaikki ovat raivostuttavia! Toivottavasti tämä tästä helpottaa.. - tuplajussi
Apua kaipaava kirjoitti:
Kuulostat itsekin paljon liikkuvalta ja mietinkin, miten olet henkisesti jaksanut tuon sairasteluajan? Minulla ainakin alku oli tosi raskasta, enkä halunnut tavatakaan oikein ketään. Mihinkään ei jaksanut lähteä ja koulustakin olin reilun kuukauden pois. Nyt kun olo on hieman kohentunut, niin elämänhalukin on palannut. Tällä hetkellä huolestuttaa kesätyöt; jaksanko paljon kävelyä ja nostelua vaativa työtä, kun nyt ei imurointikaan vielä luonnistu! Heti alkaa sydän tykyttää ja tulee heikko olo. Miten sinun normaali arkesi muotoutui sairauden edetessä?
Noista oireista vielä sen verran, että minullakin tulee noita raivostuttavia tykytyskohtauksia silloin tällöin, mutta niitäkin ärsyttävämpää on pulssin nousu pienissäkin askareissa ja siitä seuraava paha olo. Toisekseen tunnen sydämen lyönnit selvästi voimakkaampana kuin ennen. Rinnassa jotenkin rahisee koko ajan ja kurkkua kutittaa sydämen lyödessä. Oireet vaihtelevat, mutta kaikki ovat raivostuttavia! Toivottavasti tämä tästä helpottaa..aivan samanlaisia oireita kun minulla. aika parantaa,ei siihen muu auta. kylä tässä sellainen puolimasennus on ollut koko vuoden ajan. huomenna tulee vuosi täyteen.nyt yö vooro viikko takana ja loppuviikosta rintakipuja ja niitä voimakkaita muljahteluja vaikka tuplamäärä salpaajia syöty.yö voorosta täytyy päästä eroon. tänä aamuna puristi noin tunnin ajan sydämmen kohdasta ja heiko olo. täytyy nyt vain taas yrittää ottaa rauhallisesti ja levätä,mutta ei sekään helppoa ole kun on kaksi alle kolme vuotiasta tenavaa,onneksi vaimo ymmärtää. toivottavasti sielä jo parempi. mulla on monta tuttua juka sairastanut sydäntulehdeksen ja kaikki kyllä parantuneet,tosin ei kelään oireet näin kauan ole kestäneet. voimia sulle lähetän!
- Apua kaipaava
tuplajussi kirjoitti:
aivan samanlaisia oireita kun minulla. aika parantaa,ei siihen muu auta. kylä tässä sellainen puolimasennus on ollut koko vuoden ajan. huomenna tulee vuosi täyteen.nyt yö vooro viikko takana ja loppuviikosta rintakipuja ja niitä voimakkaita muljahteluja vaikka tuplamäärä salpaajia syöty.yö voorosta täytyy päästä eroon. tänä aamuna puristi noin tunnin ajan sydämmen kohdasta ja heiko olo. täytyy nyt vain taas yrittää ottaa rauhallisesti ja levätä,mutta ei sekään helppoa ole kun on kaksi alle kolme vuotiasta tenavaa,onneksi vaimo ymmärtää. toivottavasti sielä jo parempi. mulla on monta tuttua juka sairastanut sydäntulehdeksen ja kaikki kyllä parantuneet,tosin ei kelään oireet näin kauan ole kestäneet. voimia sulle lähetän!
Täytyy kyllä nostaa hattua, kun olet jaksanut noita oireita jo vuoden! Ihmeen kauan ovat kyllä kestäneet.
Minulla tilanne alkaa näyttää jo vähän valoisammlta, sillä jaksan paljon paremmin tehdä asioita. Pahuksen flunssa vain iski taas, joten varovainen liikunta saa vielä odottaa. Betasalpaajia en ole syönyt nyt viikkoon. Aamuisin pulssi nousee vieläkin voimakkaasti mutta positiivista on, että rintani ei siitä kipeydy, henkeä ei niin paljon ahdista eikä tule pahaa oloa, vaan ruokakin maistuu.
Saattaa kuulostaa siltä, ettei minua vaivaa enää mikään, mutta kyllä se väsymys sieltä aina iskee, eikä koko päivää jaksa olla menossa. Lepopulssi on edelleen korkea ja sydämen lyönnit tunnen häiritsevän hyvin. En tiedä johtuuko taudista, mutta vastustuskykyni näyttää myös alentuneen. Kuume ja flunssa tarttuu entistä herkemmin.
Viime viikolla kävin ultraäänessä, jonka mukaan sydän oli rakenteellisesti kunnossa, eikä tulehdustakaan näkynyt. Samalla tein holter-testin, josta saan tulokset noin viikon kuluttua. Vaikka parantuminen on vielä hurjasti kesken, olen aika positiivisella mielellä! - Aloittaja
Apua kaipaava kirjoitti:
Täytyy kyllä nostaa hattua, kun olet jaksanut noita oireita jo vuoden! Ihmeen kauan ovat kyllä kestäneet.
Minulla tilanne alkaa näyttää jo vähän valoisammlta, sillä jaksan paljon paremmin tehdä asioita. Pahuksen flunssa vain iski taas, joten varovainen liikunta saa vielä odottaa. Betasalpaajia en ole syönyt nyt viikkoon. Aamuisin pulssi nousee vieläkin voimakkaasti mutta positiivista on, että rintani ei siitä kipeydy, henkeä ei niin paljon ahdista eikä tule pahaa oloa, vaan ruokakin maistuu.
Saattaa kuulostaa siltä, ettei minua vaivaa enää mikään, mutta kyllä se väsymys sieltä aina iskee, eikä koko päivää jaksa olla menossa. Lepopulssi on edelleen korkea ja sydämen lyönnit tunnen häiritsevän hyvin. En tiedä johtuuko taudista, mutta vastustuskykyni näyttää myös alentuneen. Kuume ja flunssa tarttuu entistä herkemmin.
Viime viikolla kävin ultraäänessä, jonka mukaan sydän oli rakenteellisesti kunnossa, eikä tulehdustakaan näkynyt. Samalla tein holter-testin, josta saan tulokset noin viikon kuluttua. Vaikka parantuminen on vielä hurjasti kesken, olen aika positiivisella mielellä!Tänään mietin taas, että tuleekohan näistä oireista koskaan loppua. Kun aamulla herää ja nousee ylös, pulssi kiirehtii yli sadan. Koko päivän on jotenkin tööt olo vaikkei tee mitään. Päätin sitten vähän repästä ja lähdin 9 vkon tauon jälkeen kävelylenkille. Kävelin hurjat 20min. Kyllä se syke pysyi siinä 115-125 välissä, mitä nyt yhdessä loivassa ylämäessä nousi 133:een. Sen jälkeen olo on ollut ihan ok, paitsi jalat meni ihan veteläksi. En kyllä muuta odottanutkaan kahden kuukauden sängyssä makailun ja muun lepäilyn jälkeen.
Olis kiva kuulla muidenkin toipumisista sydänlihastulehduksen tai vastaavan jälkeen. On niin masentavaa lukea jostain palstalta, että toipuminen vie niin ja niin kauan. Mitä se sitten tarkoittaa? Sitäkö, että tuon ajan kuluttua kehon pitäisi olla taas normaalissa kunnossa?! - palautuminen kestää???
Aloittaja kirjoitti:
Tänään mietin taas, että tuleekohan näistä oireista koskaan loppua. Kun aamulla herää ja nousee ylös, pulssi kiirehtii yli sadan. Koko päivän on jotenkin tööt olo vaikkei tee mitään. Päätin sitten vähän repästä ja lähdin 9 vkon tauon jälkeen kävelylenkille. Kävelin hurjat 20min. Kyllä se syke pysyi siinä 115-125 välissä, mitä nyt yhdessä loivassa ylämäessä nousi 133:een. Sen jälkeen olo on ollut ihan ok, paitsi jalat meni ihan veteläksi. En kyllä muuta odottanutkaan kahden kuukauden sängyssä makailun ja muun lepäilyn jälkeen.
Olis kiva kuulla muidenkin toipumisista sydänlihastulehduksen tai vastaavan jälkeen. On niin masentavaa lukea jostain palstalta, että toipuminen vie niin ja niin kauan. Mitä se sitten tarkoittaa? Sitäkö, että tuon ajan kuluttua kehon pitäisi olla taas normaalissa kunnossa?!Hei,
mulla sydänlihastulehdus ilmeni runsaina kammiolisälyönteinä ja väsymyksenä. Reilun kuukauden päivät on mennyt, ja lisälyöntejä edelleen runsaasti, mutta väsymys helpottaa. Pahimmillaan 5 min imurointi vei voimat, ja veti sänkyyn moneksi tunniksi. Välillä on onneksi parempia päiviä, nyt ollut jo 5 pvä putkeen.
Olisi mukava kuulla kuinka kauan muilla on väsymys ja muu oireilu kestänyt sydänlihastulehduksen jälkeen. Ja mitä löydöksiä teillä on ollut holteroinnissa? Mulla ens viikolla edessä. - Aloittaja
palautuminen kestää??? kirjoitti:
Hei,
mulla sydänlihastulehdus ilmeni runsaina kammiolisälyönteinä ja väsymyksenä. Reilun kuukauden päivät on mennyt, ja lisälyöntejä edelleen runsaasti, mutta väsymys helpottaa. Pahimmillaan 5 min imurointi vei voimat, ja veti sänkyyn moneksi tunniksi. Välillä on onneksi parempia päiviä, nyt ollut jo 5 pvä putkeen.
Olisi mukava kuulla kuinka kauan muilla on väsymys ja muu oireilu kestänyt sydänlihastulehduksen jälkeen. Ja mitä löydöksiä teillä on ollut holteroinnissa? Mulla ens viikolla edessä.Minullakin oli ensimmäisen kuukauden ajan hirveän väsynyt olo. Ei jaksanut tehdä mitään ja jos yritti, niin sydän alkoi hakkaamaan ja henkeä salpasi. Siitä se kuitenkin pikku hiljaa lähti. Postilaatikolle, kauppaan, kyläilemään, kouluun ja niin pois päin. :)
Ehdin jo hehkuttaa, että lenkin jälkeen oli hyvä olo, mutta yöllä alkoi taas niin tykyttää, että oli otettava betasalpaaja ja vielä tänään uudelleen. Kyllähän tämä väkisinkin masentaa.
Edelliseltä kirjoittajalta kysyisin, minkälainen on elämäntilanteesi? Käytkö esim. töissä ja miten siitä suoriudut? Miten, jos kesken jonkun toimen tulee oireita? Minä stressaan koko ajan, kuntoudunko kesätyökuntoon.. Pahinta kun on se, että pulssi nousee rasituksesta ja tekee olon tukalaksi.
Itse kävin holterissa vähän aikaa sitten, eikä ole tuloksia vielä tullut. Yhden tykytyskohtauksen sain siinä ajassa nauhalle. En kuitenkaan usko että sen taltioiminen muuttaa esim. lääkitystäni. Lepohan se paras lääke tässä kuitenkin lienee. - jatkuu
Aloittaja kirjoitti:
Minullakin oli ensimmäisen kuukauden ajan hirveän väsynyt olo. Ei jaksanut tehdä mitään ja jos yritti, niin sydän alkoi hakkaamaan ja henkeä salpasi. Siitä se kuitenkin pikku hiljaa lähti. Postilaatikolle, kauppaan, kyläilemään, kouluun ja niin pois päin. :)
Ehdin jo hehkuttaa, että lenkin jälkeen oli hyvä olo, mutta yöllä alkoi taas niin tykyttää, että oli otettava betasalpaaja ja vielä tänään uudelleen. Kyllähän tämä väkisinkin masentaa.
Edelliseltä kirjoittajalta kysyisin, minkälainen on elämäntilanteesi? Käytkö esim. töissä ja miten siitä suoriudut? Miten, jos kesken jonkun toimen tulee oireita? Minä stressaan koko ajan, kuntoudunko kesätyökuntoon.. Pahinta kun on se, että pulssi nousee rasituksesta ja tekee olon tukalaksi.
Itse kävin holterissa vähän aikaa sitten, eikä ole tuloksia vielä tullut. Yhden tykytyskohtauksen sain siinä ajassa nauhalle. En kuitenkaan usko että sen taltioiminen muuttaa esim. lääkitystäni. Lepohan se paras lääke tässä kuitenkin lienee.En ole vielä töissä. Olen ollut kuukauden sairauslomalla ja luultavasti jatkuu vielä toisella kuukaudella.
Eilen kävin rasitus-ekg:ssä ja sen myötä viime yönä valvoin klo kolmeen rytmihäiriöiden vuoksi. Eli huonommaksi meni, vaikka itse testi meni hyvin. Rasituksen aikana oli myös lisälyöntejä, mutta vähemmän kuin levossa.
Kerrohan Aloittaja sitten kun tiedät mitä holterissa todettiin. Kiinnostaa tietää kun itsellä on samanlainen vaiva. - Aloittaja
jatkuu kirjoitti:
En ole vielä töissä. Olen ollut kuukauden sairauslomalla ja luultavasti jatkuu vielä toisella kuukaudella.
Eilen kävin rasitus-ekg:ssä ja sen myötä viime yönä valvoin klo kolmeen rytmihäiriöiden vuoksi. Eli huonommaksi meni, vaikka itse testi meni hyvin. Rasituksen aikana oli myös lisälyöntejä, mutta vähemmän kuin levossa.
Kerrohan Aloittaja sitten kun tiedät mitä holterissa todettiin. Kiinnostaa tietää kun itsellä on samanlainen vaiva.No niin, holterista tuli sellainen tulos kuin odotinkin: oireita on, mutta eivät ole vaarallisia. Siellä oli yksi kammiolisälyönti ja muutama eteislisälyönti, mutta ei peräkkäisiä. Olennaisempaa minun tilanteessani oli, että sieltä oli erotettavissa ne selvät sykkeennousut, joita tulee herätessä, ylösnoustessa ja rasituksessa. Ne tuntuvat itsestä niin ilkeiltä varmasti juuri siksi, että ne tulevat niin yllättäen ja sydän hakkaa lujaa.
Kuntoutus tässä nyt jatkuu. Joku päivä on parempi kuin toinen, ja mieliala vaihtelee sitä mukaa. Viime päivinä kävelylenkeistä on kuitenkin tullut säännöllisiä, eli parempaan päin ollaan menossa. Pahoja tykytyskohtauksia ei juurikaan ole, ja pulssi pysyy aika hyvin kuosissaan.
Eniten minua on viime päivinä vaivannut sellainen värinä, joka on tuossa rinnan ja mahan seutuvilla. Se ei näy päällepäin, paitsi vasemman käden sormet nykivät toisinaan kummallisesti. Eniten se tuntuu kuitenkin tuossa rinnan seutuvilla, ikään kuin rintakehässä poreilisi, tai siellä olisi sähköhammasharja päällä! :) Syke on kuitenkin tilanteeseen nähden ihan normaali, joten ei kai se sydämestäkään voi johtua? Todella häiritsevää välillä, kun päässäkin värisee ja kasvoja, etenkin huulia ja nenää, jotenkin pistelee. Onko kenenkään muun oireisiin kuulunut tällaista? Ennen sairastumistani tätä ei todellakaan ollut, ja se on voimistunut parantumisen edetessä. Onko kyse sitten lihaksista, hermostosta vai jostain muusta?! - Aloittaja
Aloittaja kirjoitti:
No niin, holterista tuli sellainen tulos kuin odotinkin: oireita on, mutta eivät ole vaarallisia. Siellä oli yksi kammiolisälyönti ja muutama eteislisälyönti, mutta ei peräkkäisiä. Olennaisempaa minun tilanteessani oli, että sieltä oli erotettavissa ne selvät sykkeennousut, joita tulee herätessä, ylösnoustessa ja rasituksessa. Ne tuntuvat itsestä niin ilkeiltä varmasti juuri siksi, että ne tulevat niin yllättäen ja sydän hakkaa lujaa.
Kuntoutus tässä nyt jatkuu. Joku päivä on parempi kuin toinen, ja mieliala vaihtelee sitä mukaa. Viime päivinä kävelylenkeistä on kuitenkin tullut säännöllisiä, eli parempaan päin ollaan menossa. Pahoja tykytyskohtauksia ei juurikaan ole, ja pulssi pysyy aika hyvin kuosissaan.
Eniten minua on viime päivinä vaivannut sellainen värinä, joka on tuossa rinnan ja mahan seutuvilla. Se ei näy päällepäin, paitsi vasemman käden sormet nykivät toisinaan kummallisesti. Eniten se tuntuu kuitenkin tuossa rinnan seutuvilla, ikään kuin rintakehässä poreilisi, tai siellä olisi sähköhammasharja päällä! :) Syke on kuitenkin tilanteeseen nähden ihan normaali, joten ei kai se sydämestäkään voi johtua? Todella häiritsevää välillä, kun päässäkin värisee ja kasvoja, etenkin huulia ja nenää, jotenkin pistelee. Onko kenenkään muun oireisiin kuulunut tällaista? Ennen sairastumistani tätä ei todellakaan ollut, ja se on voimistunut parantumisen edetessä. Onko kyse sitten lihaksista, hermostosta vai jostain muusta?!Eilen kävin kontrollikäynnillä lääkärissä. Lääkäri oli sitä mieltä, että sydän on nyt niin terve, että liikuntaa voi alkaa lisäilemään, mutta pikkuhiljaa ja oman jaksamisen mukaan.
Miten muilla ketjuun osallistuneilla? Ovatko oireet muuttuneet tai kadonneet?
Mielelläänhän tuota liikuntaa lisäisi, jos siihen pystyisi. Vaikka sydämessä ei mitään vikaa näykään, niin ei siitä liikunnasta hyvä olo ainakaan tule. Kävely menee, mutta esim. pyöräillessä sydän alkaa poukkoilla omituisesti. Lisäksi hengittäminen muuttuu vaikeammaksi, syvään hengittäminen ei onnistu.
Edelleenkin kärsin ihme värinästä rinnassa, mutta sydämestä se ei johdu. Liekö sitten jotain lihaksistosta johtuvaa. Yleensä sitä on vähän seistessä, yltyy istuessa ja lievenee/poistuu makoillessa.
Onneksi en enää kärsi niistä tykytyksistä, ja sitä myötä betasalpaajiakin tarvitsee ottaa entistä vähemmän. Kummastuttaa kyllä tämä pitkä toipuminen.. Mitä olen muilta kysellyt niin olen tajunnut, että yleensä sydänlihastulehdus paranee n. kuukaudessa tai parissa, tai noiden jälkeen kunto ainakin kohenee nopeasti. - Tomik
Aloittaja kirjoitti:
Eilen kävin kontrollikäynnillä lääkärissä. Lääkäri oli sitä mieltä, että sydän on nyt niin terve, että liikuntaa voi alkaa lisäilemään, mutta pikkuhiljaa ja oman jaksamisen mukaan.
Miten muilla ketjuun osallistuneilla? Ovatko oireet muuttuneet tai kadonneet?
Mielelläänhän tuota liikuntaa lisäisi, jos siihen pystyisi. Vaikka sydämessä ei mitään vikaa näykään, niin ei siitä liikunnasta hyvä olo ainakaan tule. Kävely menee, mutta esim. pyöräillessä sydän alkaa poukkoilla omituisesti. Lisäksi hengittäminen muuttuu vaikeammaksi, syvään hengittäminen ei onnistu.
Edelleenkin kärsin ihme värinästä rinnassa, mutta sydämestä se ei johdu. Liekö sitten jotain lihaksistosta johtuvaa. Yleensä sitä on vähän seistessä, yltyy istuessa ja lievenee/poistuu makoillessa.
Onneksi en enää kärsi niistä tykytyksistä, ja sitä myötä betasalpaajiakin tarvitsee ottaa entistä vähemmän. Kummastuttaa kyllä tämä pitkä toipuminen.. Mitä olen muilta kysellyt niin olen tajunnut, että yleensä sydänlihastulehdus paranee n. kuukaudessa tai parissa, tai noiden jälkeen kunto ainakin kohenee nopeasti.Eli olen kärsinyt jo viidettä viikkoa aivan samoista vaivoista kuten aiemmissa kirjoituksissa on mainittu. Muutamana ensimmäisenä päivänä oireet tulivat todella voimakkaina. Sydämen lyönti tuntuu voimakkaalta, todella kova väsymys, ajoittaiset tykytykset varsinkin aamulla ja rasituksessa, välillä puristavaa tunnetta rinnassa ja hengenahdistuksia. Minulta on otettu useita ekg käyriä, kaikki mahdolliset verikokeet otettu.
Verikokeissa ei ole näkynyt muuta poikkeavaa kuin krea-arvon nousu ja ekg:ssä pientä muutosta, joka työterveyslääkärin mukaan voisi viitata sydälihaksen tulehdukseen. Sinänsä ärsyttää kun toiset lääkärit sanovat että se pieni muutos ei johdu mahdollisesta tulehduksesta ja on täysin vaaraton. Tuntuu että lääkärit vähättelevät tätä tautia eikä heillä ole kokemusta taudista.
Minulle tehtiin holter-testi, jonka tuloksia en ole saanut vielä. Oireet ovat hieman vähentyneet verrattuna ensimmäisiin viikkoihin, mutta yhä vaivaa tämä kova väsymys ja sydänmen muljahdukset/voimakkaat lyönnit ajoittain ja varsinkin rasituksessa. Minulla on myös ollut huono olo toisinaan ja jomottavaa tunnetta ylävatsassa muiden oireiden lisäksi. Tunne on sama kuin olisi vatsatauti tulossa.
Minulle ensioireet tulivat n. kaksi viikkoa sen jälkeen kun olin sairastanut viikon kestäneen vatsataudin jossa mm. kuume nousi lähelle 39 astetta. Mitä mieltä olette? olisiko tämä vatsataudin aiheuttanut virus tulehduttanut myös sydämeni. Ja voisiko nämä ajoittaiset vatsavaivat johtua juuri tästä samasta viruksesta näin kauan.
Itse en ole vielä paljoa jaksanut liikkua tämän väsymyksen takia. Eilen kävin pienellä kävelyllä ja sen jälkeen tuli taas heikko olo, mutta sydän tuntui melko rauhalliselta. En kylläkään kävellyt kuin noin kilometrin pätkän rauhallisesti. Ja nyt siis olen kärsinyt tästä jo viisi viikkoa. - olla
Tomik kirjoitti:
Eli olen kärsinyt jo viidettä viikkoa aivan samoista vaivoista kuten aiemmissa kirjoituksissa on mainittu. Muutamana ensimmäisenä päivänä oireet tulivat todella voimakkaina. Sydämen lyönti tuntuu voimakkaalta, todella kova väsymys, ajoittaiset tykytykset varsinkin aamulla ja rasituksessa, välillä puristavaa tunnetta rinnassa ja hengenahdistuksia. Minulta on otettu useita ekg käyriä, kaikki mahdolliset verikokeet otettu.
Verikokeissa ei ole näkynyt muuta poikkeavaa kuin krea-arvon nousu ja ekg:ssä pientä muutosta, joka työterveyslääkärin mukaan voisi viitata sydälihaksen tulehdukseen. Sinänsä ärsyttää kun toiset lääkärit sanovat että se pieni muutos ei johdu mahdollisesta tulehduksesta ja on täysin vaaraton. Tuntuu että lääkärit vähättelevät tätä tautia eikä heillä ole kokemusta taudista.
Minulle tehtiin holter-testi, jonka tuloksia en ole saanut vielä. Oireet ovat hieman vähentyneet verrattuna ensimmäisiin viikkoihin, mutta yhä vaivaa tämä kova väsymys ja sydänmen muljahdukset/voimakkaat lyönnit ajoittain ja varsinkin rasituksessa. Minulla on myös ollut huono olo toisinaan ja jomottavaa tunnetta ylävatsassa muiden oireiden lisäksi. Tunne on sama kuin olisi vatsatauti tulossa.
Minulle ensioireet tulivat n. kaksi viikkoa sen jälkeen kun olin sairastanut viikon kestäneen vatsataudin jossa mm. kuume nousi lähelle 39 astetta. Mitä mieltä olette? olisiko tämä vatsataudin aiheuttanut virus tulehduttanut myös sydämeni. Ja voisiko nämä ajoittaiset vatsavaivat johtua juuri tästä samasta viruksesta näin kauan.
Itse en ole vielä paljoa jaksanut liikkua tämän väsymyksen takia. Eilen kävin pienellä kävelyllä ja sen jälkeen tuli taas heikko olo, mutta sydän tuntui melko rauhalliselta. En kylläkään kävellyt kuin noin kilometrin pätkän rauhallisesti. Ja nyt siis olen kärsinyt tästä jo viisi viikkoa.Oireet tosiaan kuulostavat ihan samalta kuin meillä muilla, ja lääkäreiden kommentit samoin. Tuo epätietoisuus ja kommenttien ristiriitaisuus saa sellaiselle tuulelle, että no prkl, jos sydämessä ei kerta ole vikaa, lähdenpäs sitten liikkeelle. Ja sen jälkeen tuleekin huono olo.
Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei kannata lähteä riuhtomaan, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Ennemminkin yrittä elää normaalia arkea ja totutella sen kautta taas liikkumaan enemmän.
Odota rauhassa, että väsymys laantuu. Voin vain kuvitella miten henkeen ottaa, kun lähtee kroppa vetelänä liikkeelle. Ja ilmoittele aina välillä miten olet toipunut! - hidasta
olla kirjoitti:
Oireet tosiaan kuulostavat ihan samalta kuin meillä muilla, ja lääkäreiden kommentit samoin. Tuo epätietoisuus ja kommenttien ristiriitaisuus saa sellaiselle tuulelle, että no prkl, jos sydämessä ei kerta ole vikaa, lähdenpäs sitten liikkeelle. Ja sen jälkeen tuleekin huono olo.
Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei kannata lähteä riuhtomaan, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Ennemminkin yrittä elää normaalia arkea ja totutella sen kautta taas liikkumaan enemmän.
Odota rauhassa, että väsymys laantuu. Voin vain kuvitella miten henkeen ottaa, kun lähtee kroppa vetelänä liikkeelle. Ja ilmoittele aina välillä miten olet toipunut!Hei,
minullakin epäillään sydänlihastulehdusta, jonka oireina väsymys ja runsaat lisälyönnit, Holterissa 23000 lisälyöntiä/vuorokaudessa. Maaliskuun lopussa sairastuin ja nyt alkaa tuntumaan paremmalta. Oireet lievittyivät, kun lääkitys vaihettiin beetasalpaajasta Verpamiliin. Ensi viikolla olisi sydämen elektrofysiologinen tutkimus.
Pareneminen on mennyt eteenpäin etanan askelin, joka on välillä turhauttavaa. Miten muilla? Kävelylenkkiä olen nyt tehnyt varovasti ja hitaasti. Kuinka pitkä täyslepo muille on määrätty? Mulle määrättiin kahdeksi kuukaudeksi. Pari viikkoa sitten ei olisi voinut haaveillakaan yli kilometrin pituisista kävelylenkeistä, edes etanan vauhdilla.
Ei kannata lähteä liian aikaisin liikkumaan. Kroppa kyllä ilmoittaa, mutta vasta lenkin jälkeen. Sitten tulee turhaa takapakkia.
Aluksi tuntui, ettei muut kuin sellaiset ihmiset ymmärrä, jotka ovat sydänlihastulehduksen sairastaneet, omaa huonoa vointia. Ulospäin näytän terveeltä, mutta totuus on jotain aivan muuta. Ilmoitelkaa muutkin miten paranemisprosessi etenee!! - tuplajussi
hidasta kirjoitti:
Hei,
minullakin epäillään sydänlihastulehdusta, jonka oireina väsymys ja runsaat lisälyönnit, Holterissa 23000 lisälyöntiä/vuorokaudessa. Maaliskuun lopussa sairastuin ja nyt alkaa tuntumaan paremmalta. Oireet lievittyivät, kun lääkitys vaihettiin beetasalpaajasta Verpamiliin. Ensi viikolla olisi sydämen elektrofysiologinen tutkimus.
Pareneminen on mennyt eteenpäin etanan askelin, joka on välillä turhauttavaa. Miten muilla? Kävelylenkkiä olen nyt tehnyt varovasti ja hitaasti. Kuinka pitkä täyslepo muille on määrätty? Mulle määrättiin kahdeksi kuukaudeksi. Pari viikkoa sitten ei olisi voinut haaveillakaan yli kilometrin pituisista kävelylenkeistä, edes etanan vauhdilla.
Ei kannata lähteä liian aikaisin liikkumaan. Kroppa kyllä ilmoittaa, mutta vasta lenkin jälkeen. Sitten tulee turhaa takapakkia.
Aluksi tuntui, ettei muut kuin sellaiset ihmiset ymmärrä, jotka ovat sydänlihastulehduksen sairastaneet, omaa huonoa vointia. Ulospäin näytän terveeltä, mutta totuus on jotain aivan muuta. Ilmoitelkaa muutkin miten paranemisprosessi etenee!!13KK sydän vaivaa ja nyt viime aikoina muljahduksien lisäksi muljahdussarjoja jotka kestää melkein 20 sekunttia.ei paljon naurata,täysin levossa tulleet. just tulin taas ultrasta joka normaali. kaikki testit normaalit aina. eilen hieman piha hommia ja ilta heikolla hapella ja kunnon muljut päälle. henkisestikin rupeaa olemaan tosi paskana. parannutaan kaikki!
- aloittaja
hidasta kirjoitti:
Hei,
minullakin epäillään sydänlihastulehdusta, jonka oireina väsymys ja runsaat lisälyönnit, Holterissa 23000 lisälyöntiä/vuorokaudessa. Maaliskuun lopussa sairastuin ja nyt alkaa tuntumaan paremmalta. Oireet lievittyivät, kun lääkitys vaihettiin beetasalpaajasta Verpamiliin. Ensi viikolla olisi sydämen elektrofysiologinen tutkimus.
Pareneminen on mennyt eteenpäin etanan askelin, joka on välillä turhauttavaa. Miten muilla? Kävelylenkkiä olen nyt tehnyt varovasti ja hitaasti. Kuinka pitkä täyslepo muille on määrätty? Mulle määrättiin kahdeksi kuukaudeksi. Pari viikkoa sitten ei olisi voinut haaveillakaan yli kilometrin pituisista kävelylenkeistä, edes etanan vauhdilla.
Ei kannata lähteä liian aikaisin liikkumaan. Kroppa kyllä ilmoittaa, mutta vasta lenkin jälkeen. Sitten tulee turhaa takapakkia.
Aluksi tuntui, ettei muut kuin sellaiset ihmiset ymmärrä, jotka ovat sydänlihastulehduksen sairastaneet, omaa huonoa vointia. Ulospäin näytän terveeltä, mutta totuus on jotain aivan muuta. Ilmoitelkaa muutkin miten paranemisprosessi etenee!!Paraneminen on tuskallisen hidasta. Eikä tosiaan yhtään helpota tuo mitä nimim. "hidasta" mainitsikin, että päällepäin näyttää kuin olisi ihan kunnossa. Minulta sairastelu vei ainakin kaikki voimat (jotka kai joskus palautuvat takaisin). Jalat tärisevät pitkästä seisomisesta tai kävelystä, ja ylävartalo on niin jämpissä että välillä ihan huippaa. Ja sitten tietenkin se sydän... Mikään ei näy ulospäin ja ihmiset ei ymmärrä minkälaisesta helvetistä on kyse.
Mikä muuten on elektrofysiologinen tutkimus? Entä miten tuo Verpamil vaikuttaa? Itse käytän betasalpaajia tarvittaessa, nyt jo aika harvoin, enkä mielelläni ota vaikka tarvisikin. Lääkäri harkitsi säännöllisempää lääkitystä, mutta päätti kuitenkin ettei sitä aloiteta. Päätökseen vaikutti se, ettei minulla ole varsinaisia tykytysoireita joka päivä, ja verenpaineeni on aika alhainen.
Minulla paraneminen on nyt kestänyt vajaa kolme kuukautta ja on siinä vaiheessa, että pystyn tekemään kotona jo kaiken, mutta hitaalla tahdilla. Jos vähänkin vauhtia lisää, niin kädet alkavat täristä ja sydän alkaa lyödä omituisesti. Se ei hakkaa samalla tavalla kuin alussa, vaan lyönti on kaikumainen. Tai siltä se tuntuu.. :) Pienillä kävelylenkeillä olen käynyt ja niiden jälkeen olo on vaihteleva, mikä sekään ei ole hauskaa. Välillä lenkistä palautuminen vaatiin vain vähän istumista ja toisinaan taas sydän vain jatkaa niin kuin olisi jäänyt lenkille.
Tuplajussilta utelisin, että onko sinulla lääkitystä? Oireesi ovat kuitenkin jatkuneet niin pitkään. Ja sanoit jossain vaiheessa, että lääkäri kertoi paranemisen voivan kestää vielä vuodenkin! Kertoiko hän yhtään, miksi oireet ovat noin pitkittyneet? Käsittääkseni ne kuitenkin alkoivat sinullakin ihan yhtäkkiä sairastelun ja urheilun seurauksena. Oma lääkärini vain jaksaa vakuuttaa joka kerta, että kyllä se siitä ohi menee ja itsestä taas tuntuu juuri päinvastaiselta.. - tomik
aloittaja kirjoitti:
Paraneminen on tuskallisen hidasta. Eikä tosiaan yhtään helpota tuo mitä nimim. "hidasta" mainitsikin, että päällepäin näyttää kuin olisi ihan kunnossa. Minulta sairastelu vei ainakin kaikki voimat (jotka kai joskus palautuvat takaisin). Jalat tärisevät pitkästä seisomisesta tai kävelystä, ja ylävartalo on niin jämpissä että välillä ihan huippaa. Ja sitten tietenkin se sydän... Mikään ei näy ulospäin ja ihmiset ei ymmärrä minkälaisesta helvetistä on kyse.
Mikä muuten on elektrofysiologinen tutkimus? Entä miten tuo Verpamil vaikuttaa? Itse käytän betasalpaajia tarvittaessa, nyt jo aika harvoin, enkä mielelläni ota vaikka tarvisikin. Lääkäri harkitsi säännöllisempää lääkitystä, mutta päätti kuitenkin ettei sitä aloiteta. Päätökseen vaikutti se, ettei minulla ole varsinaisia tykytysoireita joka päivä, ja verenpaineeni on aika alhainen.
Minulla paraneminen on nyt kestänyt vajaa kolme kuukautta ja on siinä vaiheessa, että pystyn tekemään kotona jo kaiken, mutta hitaalla tahdilla. Jos vähänkin vauhtia lisää, niin kädet alkavat täristä ja sydän alkaa lyödä omituisesti. Se ei hakkaa samalla tavalla kuin alussa, vaan lyönti on kaikumainen. Tai siltä se tuntuu.. :) Pienillä kävelylenkeillä olen käynyt ja niiden jälkeen olo on vaihteleva, mikä sekään ei ole hauskaa. Välillä lenkistä palautuminen vaatiin vain vähän istumista ja toisinaan taas sydän vain jatkaa niin kuin olisi jäänyt lenkille.
Tuplajussilta utelisin, että onko sinulla lääkitystä? Oireesi ovat kuitenkin jatkuneet niin pitkään. Ja sanoit jossain vaiheessa, että lääkäri kertoi paranemisen voivan kestää vielä vuodenkin! Kertoiko hän yhtään, miksi oireet ovat noin pitkittyneet? Käsittääkseni ne kuitenkin alkoivat sinullakin ihan yhtäkkiä sairastelun ja urheilun seurauksena. Oma lääkärini vain jaksaa vakuuttaa joka kerta, että kyllä se siitä ohi menee ja itsestä taas tuntuu juuri päinvastaiselta..Kävin eilen jälleen lääkärillä ja minulle määrättiin seloke zoc beetasalpaajaa sydämen muljahduksiin/tykytyksiin. Propral teki minulla vatsan kipeäksi. Tai sitten tämä taudista aiheutunut stressi aiheuttaa sen, tiedä häntä. Ei kyllä paljon nappais syödä noita salpaajia, enkä ole kyllä pahemmin niitä ottanut. Onneksi sydämen lyönti pysyy kurissa jos vain ottaa rauhallisesti.
Jälleen kerran luottamus lääkäreihin heikkeni rajusti. Kävin siis sairaalassa kolmisen viikkoa sitten työterveyslääkärin lähetteen kanssa tutkimuksissa. Lähetteessä oli selitetty oireeni ja siinä oli mm. thorax kuvissa huomattu poikkavuus keuhkossa. Se saattoi olla neste tilkka tai sitten syntymästä asti ollut pieni poikkeama keuhkon rakenteessa.
No kaikkien tutkimusten jälken kysyin minua hoitaneelta nuorelta naislääkäriltä tästä keuhkosta. Sain epäröivän vastauksen: "ei se mitään ole, ehkä jotain tulehdusperäistä"
No helpotus oli suuri, koska se ole mitään vaarallista.
Eilen työterveyslääkärini tilasi sairaalassa tehtyjen testien tulokset ja kävi ilmi ettei tuota keuhkoa ollut tutkittu mitenkään. HELVETTI!!! SIIS VITTU MITÄ TOUHUA!
No minusta otetaan sitten uusi thorax kuva ja verrataan sitä tähän aiempaan. Toivottavasti sieltä ei löydy nyt mitään ihmeellistä.
Niin ja holterissa oli joitakin kammioperäisiä lisälyöntejä, mutta kaikki oli normaalin rajoissa, kuulemma. Sinänsä ihan mukava kuulla ettei mitään ihmeellistä ole, mutta olo ei kyllä ole sen mukainen. Olo vaihtelee päivittäin. Kotona liikuskelu menee hyvin, mutta jonnekkin muualle meneminen rasittaa kyllä todella paljon jolloin tulee heikko olo ja sydän paukuttelee voimakkaasti. - tuplajussi
aloittaja kirjoitti:
Paraneminen on tuskallisen hidasta. Eikä tosiaan yhtään helpota tuo mitä nimim. "hidasta" mainitsikin, että päällepäin näyttää kuin olisi ihan kunnossa. Minulta sairastelu vei ainakin kaikki voimat (jotka kai joskus palautuvat takaisin). Jalat tärisevät pitkästä seisomisesta tai kävelystä, ja ylävartalo on niin jämpissä että välillä ihan huippaa. Ja sitten tietenkin se sydän... Mikään ei näy ulospäin ja ihmiset ei ymmärrä minkälaisesta helvetistä on kyse.
Mikä muuten on elektrofysiologinen tutkimus? Entä miten tuo Verpamil vaikuttaa? Itse käytän betasalpaajia tarvittaessa, nyt jo aika harvoin, enkä mielelläni ota vaikka tarvisikin. Lääkäri harkitsi säännöllisempää lääkitystä, mutta päätti kuitenkin ettei sitä aloiteta. Päätökseen vaikutti se, ettei minulla ole varsinaisia tykytysoireita joka päivä, ja verenpaineeni on aika alhainen.
Minulla paraneminen on nyt kestänyt vajaa kolme kuukautta ja on siinä vaiheessa, että pystyn tekemään kotona jo kaiken, mutta hitaalla tahdilla. Jos vähänkin vauhtia lisää, niin kädet alkavat täristä ja sydän alkaa lyödä omituisesti. Se ei hakkaa samalla tavalla kuin alussa, vaan lyönti on kaikumainen. Tai siltä se tuntuu.. :) Pienillä kävelylenkeillä olen käynyt ja niiden jälkeen olo on vaihteleva, mikä sekään ei ole hauskaa. Välillä lenkistä palautuminen vaatiin vain vähän istumista ja toisinaan taas sydän vain jatkaa niin kuin olisi jäänyt lenkille.
Tuplajussilta utelisin, että onko sinulla lääkitystä? Oireesi ovat kuitenkin jatkuneet niin pitkään. Ja sanoit jossain vaiheessa, että lääkäri kertoi paranemisen voivan kestää vielä vuodenkin! Kertoiko hän yhtään, miksi oireet ovat noin pitkittyneet? Käsittääkseni ne kuitenkin alkoivat sinullakin ihan yhtäkkiä sairastelun ja urheilun seurauksena. Oma lääkärini vain jaksaa vakuuttaa joka kerta, että kyllä se siitä ohi menee ja itsestä taas tuntuu juuri päinvastaiselta..tuplajussi kirjoitti ne pari ensimmäistä nim nimetön. pian vuoden syönyt säännöllisesti salpaajia,puoli tabletilla yrittänyt pärjätä. tarvittaessa enemmän. viime aikana taas heikommalla ololla. fyysinen rasitus saa heikon olon. kiihottuminen ja jännityskin myrkkyä. kun nyt vain ei olisi uusinut koko tulehdus,jos sitä nyt on ollutkaan. ie kai tämä mikään muukaan voi olla? olen ajatellut että voisiko tämä olla jo jotain ahdistus juttua,mutta fyysisissä rasituksissa tulee ja nämä rytmihäiriötkin vielä. pää rupeaa hajoamaan,mutta pakko jaksaa. koko elämän urheillut ja nyt tällainen vaiva. voimia meille kaikille. t juhani
- tomik
tuplajussi kirjoitti:
tuplajussi kirjoitti ne pari ensimmäistä nim nimetön. pian vuoden syönyt säännöllisesti salpaajia,puoli tabletilla yrittänyt pärjätä. tarvittaessa enemmän. viime aikana taas heikommalla ololla. fyysinen rasitus saa heikon olon. kiihottuminen ja jännityskin myrkkyä. kun nyt vain ei olisi uusinut koko tulehdus,jos sitä nyt on ollutkaan. ie kai tämä mikään muukaan voi olla? olen ajatellut että voisiko tämä olla jo jotain ahdistus juttua,mutta fyysisissä rasituksissa tulee ja nämä rytmihäiriötkin vielä. pää rupeaa hajoamaan,mutta pakko jaksaa. koko elämän urheillut ja nyt tällainen vaiva. voimia meille kaikille. t juhani
Kävin tänään lääkärissä. Ilmeisesti keuhkossa ollut neste johtui juuri tästä mahdollisesta sydänlihastulehduksesta. Löydös oli siis hävinnyt kuvia vertaillessa. Vihdoin tuo lääkärikin myönti että oireet johtuvat tuosta tulehduksesta sydämessä. Positiivista on että neste on hävinnyt, eli paranemista on tapahtunut.
Lääkäri käski vaan lisätä liikuntaa ja syödä beetasalpaajia. Välillä kyllä tuntuu pää hajoovan tämän takia ja on vaikeeta. Edelleen olo vaihtelee päivittäin ja väsymys on kyllä pävittäistä. Mites muilla menee?
- aloittaja
Paraneminen on edelleen melkoista vuoristorataa. Hyvä päivä, parempi päivä, huono päivä, hyvä päivä jne.. Minulla sentään tykytykset ovat kadonneet oikeastaan kokonaan, mutta voimat eivät ole palautuneet. Silloin sydänkin lyö ihan kummallisesti, kuin täryttäen tai toisinaan niin että kurkussa tuntuu. Joskus tulee voimakasta heikotusta, jolloin jalat menevät ihan muusiksi, alkaa huipata ja menen kalpeaksi. Siihen ei auta kuin lepo. Toisinaan taas jaksaa olla menossa koko päivän. Olisi kyllä kiva, kun voimat alkaisivat pikkuhiljaa palautua ja painokin tulisi takaisin.
Kai tässä on vain pakotettava itsensä liikkumaan, vaikkei siitä aina hyvä olo tulekaan.. Hermoja kyllä alkaa raastaa.
Toisinaan mietin, että onkohan osa oireista jo psykologisia? Lääkärin mukaan sydän on terve, ja kun on ollut niin kauan sairaana, niin sitä varmasti jännittää, että selviytyykö joistain jutuista. Onko muilla käynyt mielessä? Mitenkähän sellaisesta pääsisi eroon..- hidasta
Kuulostaa hyvin tutulta. Mulla kyllä on lisälyönnit runsaana edelleenkin, kaksi kuukautta olen ollut sairauslomalla. Viikko sitten pystyin jo kutakuinkin elämään normaalisti, kävin jopa hitailla pyörälenkille. Mulle tehtiin katetriablaatio lisälyöntien vuoksi viime viikolla, ja se epäonnistui. Sen myötä vointini on romahtanut. Kokoajan joudun ´´jarruttelemaan´´, ja miettimään tarkkaan mitä jaksan tehdä ja mitä en. Ennen tätä huonompaa episodia taudinkuva oli minullakin aaltoilevaa välillä parempana välillä huonompana. Kaikkein parhaiten menee kun malttaa levätä.
Kun tauti oli pahimmillaan minäkin ajattelin että onko osa oireista psykologisia, mutta nyt tiedän että ei ollut. Parempana jaksona jopa unohdin sairastavani, ja pystyin elämään normaalisti, ennen viime viikkoista.
Tsemppiä aloittajalle paranemiseen! - Tomik
hidasta kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta. Mulla kyllä on lisälyönnit runsaana edelleenkin, kaksi kuukautta olen ollut sairauslomalla. Viikko sitten pystyin jo kutakuinkin elämään normaalisti, kävin jopa hitailla pyörälenkille. Mulle tehtiin katetriablaatio lisälyöntien vuoksi viime viikolla, ja se epäonnistui. Sen myötä vointini on romahtanut. Kokoajan joudun ´´jarruttelemaan´´, ja miettimään tarkkaan mitä jaksan tehdä ja mitä en. Ennen tätä huonompaa episodia taudinkuva oli minullakin aaltoilevaa välillä parempana välillä huonompana. Kaikkein parhaiten menee kun malttaa levätä.
Kun tauti oli pahimmillaan minäkin ajattelin että onko osa oireista psykologisia, mutta nyt tiedän että ei ollut. Parempana jaksona jopa unohdin sairastavani, ja pystyin elämään normaalisti, ennen viime viikkoista.
Tsemppiä aloittajalle paranemiseen!viikko 12 tulee täyteen ja oireet vaivaavat vielä. Lähinnä lisälyöntejä sekä ajoittaista väsymystä edelleen. Väsymys on hiukan lievittynyt ja pystyn kävelemään jo suht. pitkiä lenkkejä rauhalliseen tahtiin. Heti jos kiristää tahtia niin sydän rupee tekemään noita lisälyöntejä joita tulee myös esim. jos olen jännittynyt.
sydän ultrassa kävin ja sydän on rakenteellisesti kunnossa. Minulle tehdään vielä jokin tutkimus liittyen noihin rytmihäiriöihin, en vaan muista tutkimuksen nimeä. No saan tietää sen kun saan kutsun tutkimukseen sairaalasta.
Olen ollut jo siis 3kk sairauslomalla ja sain tänään lisää kaksiviikkoa. Kyllä ahistaa. Olen koko ikäni harrastanut voimaharjoittelua ja nytten koko homma on jäissä. Tiedä millon sitä pystyy taas elämään "normaalia" elämää. Ei tässä oikein pysty edes kesästä nauttimaan tämän takia. - Aloittaja
Tomik kirjoitti:
viikko 12 tulee täyteen ja oireet vaivaavat vielä. Lähinnä lisälyöntejä sekä ajoittaista väsymystä edelleen. Väsymys on hiukan lievittynyt ja pystyn kävelemään jo suht. pitkiä lenkkejä rauhalliseen tahtiin. Heti jos kiristää tahtia niin sydän rupee tekemään noita lisälyöntejä joita tulee myös esim. jos olen jännittynyt.
sydän ultrassa kävin ja sydän on rakenteellisesti kunnossa. Minulle tehdään vielä jokin tutkimus liittyen noihin rytmihäiriöihin, en vaan muista tutkimuksen nimeä. No saan tietää sen kun saan kutsun tutkimukseen sairaalasta.
Olen ollut jo siis 3kk sairauslomalla ja sain tänään lisää kaksiviikkoa. Kyllä ahistaa. Olen koko ikäni harrastanut voimaharjoittelua ja nytten koko homma on jäissä. Tiedä millon sitä pystyy taas elämään "normaalia" elämää. Ei tässä oikein pysty edes kesästä nauttimaan tämän takia.Kiva, että ketju vieläkin jatkuu! Minulla tämä on nyt jatkunut yli 4kk, mutta en enää tiedä, mikä on sydämestä johtuvaa ja mikä ei. Pahinta tässä tilanteessa tuntuu jo olevan se, ettei voi olla enää tarkkailematta itseään. Sairautta ei unohda hetkeksikään.
Minä jaksan jo ihan hyvin, lenkkeilen säännöllisesti ja olen yrittänyt myös muuta liikuntaa. Liikunnan aikana pulssi kohoaa äkkiä korkealle, tuonne 150-160 jo, kun pompottelee vaikka palloa. Olo palautuu useimmiten normaaliksi liikunnan jälkeen, mutta kun itse suorituksen aikana on niin tukalaa olla, niin ei se houkuttele liikkumaan uudelleen..
Töissä olen pystynyt käymään, mutta varon koko ajan rasittamasta itseäni liikaa. Joskus, kun olen oikein riuhtonut menemään, niin alan täristä omituisesti. Silloin on vain istuttava alas ja rauhoituttava vähän. Tiedä sitten mistä tuo johtuu..
Minäkin kärsin tuosta ajoittaisesta väsymyksestä. Se vetää mielenkin aika ankeaksi, ja kuten Tomik sanoi, ei pysty nauttimaan kesästä. Sitä haluaisi vain päästä liikkumaan ja elämään normaalisti..
Vastailkaa muutkin! Minua kiinnostaisi tietää kokemuksia tuosta liikunnan aloittamisesta sairastelun jälkeen. Oletteko vain sitkeästi jatkaneet yhä tehokkaammin, vaikka tuntuu pahalta? - Perhonen
Aloittaja kirjoitti:
Kiva, että ketju vieläkin jatkuu! Minulla tämä on nyt jatkunut yli 4kk, mutta en enää tiedä, mikä on sydämestä johtuvaa ja mikä ei. Pahinta tässä tilanteessa tuntuu jo olevan se, ettei voi olla enää tarkkailematta itseään. Sairautta ei unohda hetkeksikään.
Minä jaksan jo ihan hyvin, lenkkeilen säännöllisesti ja olen yrittänyt myös muuta liikuntaa. Liikunnan aikana pulssi kohoaa äkkiä korkealle, tuonne 150-160 jo, kun pompottelee vaikka palloa. Olo palautuu useimmiten normaaliksi liikunnan jälkeen, mutta kun itse suorituksen aikana on niin tukalaa olla, niin ei se houkuttele liikkumaan uudelleen..
Töissä olen pystynyt käymään, mutta varon koko ajan rasittamasta itseäni liikaa. Joskus, kun olen oikein riuhtonut menemään, niin alan täristä omituisesti. Silloin on vain istuttava alas ja rauhoituttava vähän. Tiedä sitten mistä tuo johtuu..
Minäkin kärsin tuosta ajoittaisesta väsymyksestä. Se vetää mielenkin aika ankeaksi, ja kuten Tomik sanoi, ei pysty nauttimaan kesästä. Sitä haluaisi vain päästä liikkumaan ja elämään normaalisti..
Vastailkaa muutkin! Minua kiinnostaisi tietää kokemuksia tuosta liikunnan aloittamisesta sairastelun jälkeen. Oletteko vain sitkeästi jatkaneet yhä tehokkaammin, vaikka tuntuu pahalta?Sairastuin 10/96 perimyocardiittiin eli sydänpussin- ja sydänlihastulehdukseen. Samaan aikaan oli sairaana kaksi tuntemaani henkilöä samasta työpaikasta.Minulla toipuminen kesti ainakin vuoden ja välillä tauti selvästi uusi tai paheni.Liikunta ja ponnistelu aiheuttivat kovaa väsymistä ja rytmihäiriöitä pitkään. Kirjoittajien oireet tuntuivat niin tutuilta ja koin suurta myötätuntoa heitä kohtaan.
Diagnoosin teko oli tuskallista ja lääkärit eivät oikein osanneet sanoa mikä minua vaivaa. Vaivaani hoidettiin terveyskeskuksessa ja sairaalaan pääsin lääkärinvastaanotolle vasta 3,5 kk:n kuluttua sairastumisesta, jolloin sain diagnoosin häneltä.Holterointi ja muut tutkimukset tehtiin kotoa käsin polikliinisesti. Toinen lääkäri oli jo seuraavalla käynnillä erimieltä diagnoosista ja väitti minua terveeksi rasitus-Ekg:n oton jälkeen. Kun menin hänen huoneestaan käytävään, olin pyörtyä,niin kovasti minua huimasi.Pompottelua ja epävarmuutta on riittänyt lääkäreiden taholta.
Tauti kesti noin vuoden, enkä koskaan ole palannut normaaliin kuntooni. Olin sairaslomalla töistä yli kolme kuukautta, koska joudun nostelemaan työssä ja työ on myös psyykkisesti raskasta. Töihinpaluun jälkeen jouduin taas sairaslomalle useita kertoja sen vuoden aikana. Rintakivut toistuivat töissä ja sain lopulta beetasalpaajalääkityksen pienellä annoksella. Siitä olikin apua.
Valitettavasti minulle jäi taipumus että sydänlihastulehdus uusii noin kerran vuodessa saatuani flunssan, vaikka meninisin heti vuoteeseen saatuani flunssan. Mikään ei näytä pystyvän sitä estämään:ei lepo,lääke eikä lisäravinteet,joita olen kokeillut. Sain taas kaksi viikkoa sitten tämän taudin uudestaan, onneksi uusinnat eivät ole niin voimakkaita kuin ensimmäinen kerta. Akuuttivaiheessa rasittumista pitää välttää, sen olen kokemuksen kautta oppinut. Olen kuitenkin liikkunut aika paljon välillä. Aloitus on vaikeaa ja väsyttää liikunnan jälkeen. Itselläni seuraava päiväkin voi olla huonompi,mutta kyllä se siitä petraantuu.
Tsemppiä kovasti teille muille sairastuneille ja toivottavasti olette toipuneet. On erittäin harvinaista, että tulehdus uusii. Uskon että te parannutte. Kirjoitin tämän jutun siksi, että tiedän miltä epävarmuus diagnoosista tuntuu ja miten ihminen voi jopa syytellä itseään sairaudestaan ja siitä että on töistä pois.Vika ei ole meissä sairastuneissa, vaan onnettomassa sattumassa, joka heitti tautipöpön kohdallemme.
- jooo o
Pelasin pelissä hieman flunssaisena, olo oli todella väsyny koko pelin ja pelin jälkeen illalla ei syke laskenut normaaliksi vaan oli n. 100. Lääkäriin ja siellä epäilivät lievää sydänlihatulehdusta EKG:n verikokeiden, ultraäänitutkimuksen ja muiden tutkimusten jälkeen. Mitään varmuutta eivät kuitenkaan sanoneet. reilu viikon huili ja rasituskokeen jälkeen takaisin reenaamaan ja samat oireet harjoituksissa: Suorituskyky huomattavasti normaalia heikompi, ei jaksa juuri mitään, korkea syke joka palautuu todella hitaasti, kovat rintakivut, heikotusta. Onko kellään ollut samankaltaisia oireita tai tietoa mikä voisi olla kyseessä, kun lääkärit ei osaa varmuudella sanoa?
- juunas123
mulla todettiin vuosi sitten sydänlihastulehus ja kesti about puol vuotta että parantu sydän, nyt ultran ja kaikkien testien mukaan sydän kunnossa pumppausteho 84% jne ja kaikki näyttää hyvälle. mut välillä vielä liikunnan jälkeen tulee iha hirvee olo sydän saattaa muljahella ja joskus yöllä sama juttu. välillä on että ei edes huomaa mitää, mut sit joku yö on et sydän riehuu todella. ja itellä holteri ollu kerran ja ei mitään erikoista. nyt on kyllä uus holteri saas nähä mitä siinä sitte. ku tulee semmosia muljahuksia et tulee kuuma hiki ja tuntuu et taju lähtee, et eikait se kovin hyvää voi olla. tuntuu vaa et jäikö sit tosta tulehuksesta tommoset rytmihäiriöt
- auttakaa123
Moi!
Toivottavasti joku vastais tähän...
Mulla on ollu nyt noita tykytyskohtauksia jo useampia kuukausia, eikä lääkäritkään ole saanu niistä mitään tietoon. Kerran olen ilmeisesti sydänlihastulehduksen sairastanut viimevuonna, joten olisikohan se taas päällä? Tämän vuoden puolella olen ollut kipeänä jo 5 kertaa, mikä ihmetyttää myös. Väsymystä on kyllä ollut jo pitkän aikaa. Huolestuttaa... :/ - ortopedisa
Noniin mun aika astua kehiin. Intin jälkeen oloni on ollut todella heikko enkä ole enää jaksanut mitään entiseen tahtiin. Lääkäri totesi minulla psykoosi tasoisen masennuksen, mutta nuo teidän oireet ovat minulle tosi tuttuja: kovan liikunnan jälkeen järkyttävät yölliset tykytykset. Kova päässä jomottova lepopulssi.
Tämä p on siis kestänyt 3 vuotta enkä oikein itse ole löytänyt mitään syytä.. Ehkä minulla tosiaan on sydänlihaksen tulehdus.. Olen stressannut elämässäni tosi pitkään ja minulla on ollut paniikkioireita jo 10 vuotta.
Olen yrittänyt rentoutua elämässäni, mutta se ei tunnu auttavan. Lisäksi minulla on tosi pahoja väsymyskohtauksia noin kerran kuukaudessa menee viikko ettei jaksa tehdä mitään ja saatan nukkua päiviä.
Tosi äärimmäisen v mäistä, kun sydän ei rauhoitu koskaan. Olen jopa rukoillut että tämä loppuisi.- ytyhfytfhyftyh
Lisäksi minulla on masturbointi ongelma, kun mikään muu ei tunnu rauhoittavan niin sitten sorrun masturboimaan esim. ennen nukkumaan menoa ja se lisää seuraavan päivän väsymystä. En todellakaan halua masturboida, monesti koko touhu on väkinäistä ja tarkoitus vain saada rauhallinen olo.
Kaiken ongelma on kun ei sydän rauhoitu ja lääkärit eikä kukaan usko ettei se ole pelkästään henkistä vaan minulla on fyysisiä oireita jotka kaipaavat hoitoa ja apua. - ortopedisa
ytyhfytfhyftyh kirjoitti:
Lisäksi minulla on masturbointi ongelma, kun mikään muu ei tunnu rauhoittavan niin sitten sorrun masturboimaan esim. ennen nukkumaan menoa ja se lisää seuraavan päivän väsymystä. En todellakaan halua masturboida, monesti koko touhu on väkinäistä ja tarkoitus vain saada rauhallinen olo.
Kaiken ongelma on kun ei sydän rauhoitu ja lääkärit eikä kukaan usko ettei se ole pelkästään henkistä vaan minulla on fyysisiä oireita jotka kaipaavat hoitoa ja apua.elämäni tuntuu olevan helvettiä en todellakaan tiedä mitä tehä.. olot vaihtelevat helvetin ja siedettävän tilan välillä.
- uliuliuliuliu
Epäilen itselläni lievää sydänlihastulehdusta, sillä tammikuussa sairastin flunssan (sitä ennen yskää heinäkuusta asti) ja mukaan tuli tammikuusta lähtien hengenahdistus rasituksessa ja puristava rintakipu. Olen ollut siitä asti ihan voimaton ja ylämäet on raskaita kävellä, niinkuin myös portaat kaikkialla. Sydän alkaa joskus tykyttelemään miten vain ja olin kerran päivystyksessäkin sen ja rintakivun takia, jotka alkoi kun lenkitin koiraa. Siellä mulla todettiin ihan epäsäännöllinen sydämen rytmi ja pääsin tarkkailuun. Levossa ne lakkas hiljattain ja mut päästettiin kotiin. Oon ollut rasitus-ekg:ssä ja tuloksena oli epänormaalin paljon kammiolisälyöntejä, ja sepelvaltimotautii yms. mulla ei voi olla kun oon vasta nuori nainen (alle 20 vuotias) ja nekin on tutkittu verikokein. Sain ajan holter-tutkimukseen ja sydämen ultraäänitutkimukseen, mutta vasta heinäkuulle. Musta tuntuu että tää kaikki vois johtuu vaikkapa lievästä sydänlihastulehduksesta.....?
- NainenVaan
Hei.
Tahdon kertoa minun tarinani.
Olen nuori nainen. Elämäntapani on kohdillaan, ei ole ylipainoa, liikun sopivasti ja katson mitä syön. Vuoden olen kärsinyt mm. rintakivuista, pahoinvoinnista ja sydämen tykytyksistä. Kaikki kokeet olivat ok, ajateltiin että on närästystä. Ravasin terveysasemalla/sairaalassa aika monasti tämän takia. Sairastelin aika paljon. Juhannuksen jälkeen minulle määrättiin rasituskokeeseen ja niiden tulosten perusteella sydämen magneettikuvaukseen, jossa käytettiin varjoainetta.
Tulos?
Lääkärit eivät itsekään voineet uskoa, kaikki hokivat, että olen niin nuorikin eikä minulla ole mitään riskitekijöitä.
Sepelvaltimotauti.
Kaikki arvoni ovat hyviä, missään ei näy mitään tulehduksia, ultraäänitutkimuksissa sydämeni lyö hyvin jne. Edes PET-tutkimuksissakaan ei löytynyt mitään.
Ja olen oikeasti nuori, muutoin kaiken puolin terve nainen, jota tutkitaan nyt para-aikaa kuin jotain ihmettä että oikein masentaa olla aina piikitettävänä tai muuten analysoitavana jossain....kunhan saisi vaan tietää, että miksi mulla on tää.... - kaikkiparemmin
Kannanpa minäkin oman korteni kekoon..
Vuosi sitten "todettu" sydänlihastulehdus, josta pahin meni ohi onneksi 2-3kkden aikana, mutta vielä vuodenkin jälkeen kova liikunta vetää kropan ihan seis, niinkuin olette kuvailleet. Toipuminen kestää useamman päivän moisesta.
Tämän lisäksi iski paniikkihäiriö samalla rahalla, jonka oireet ovat aika lailla samat kuin sydänlihastulehduksessa! Ei siinä oikein enää erottanu kumpi on kumpaa, mutta CBT(kognitiivinen käyttäytymisterapia) pelasti elämäni ja paniikkihäiriön osalta paranin puolessa vuodessa oikestaan täysin.
Näiden erottaminen oli erittäin vaikeaa alussa ja vaati avointa itsetutkiskelua eri tilanteissa ja omista reaktioista. Onneksi silloinen elämänkummpanini "tönäisi" oikeaan suuntaan ja älysin mennä terapiaan paniikkihäiriön osalta.
Tosiaan siis vuosi takana ja normielämä onnistuu sekä kevyt liikunta, mutta kova rasitus vetää ihan sipiksi, tarkoitus ensi kuussa mennä kardiologille(?) kysymään että kestääkö toipuminen oikesti näin kauan...
Lopuksi vielä lisättävä sekin, että kun muuton ruokavalioni täysin oikeaksi, väsymykset rasituksen jälkeen muuttuivat täydellisestä hyytymisestä normaali väsymykseen ja ero oli todella huomattava. Myöskin energiatasot ja jaksaminen on ihan eri tasoa nykyään. Tämä selvisi MSAS(biomeridian) selvityksellä, jota suosittelen kyllä erittäin paljon.
huhuh, tulipas tekstiä, koko elämä siis meni remonttiin mutta en valita, henkinen olo on niin paljon parempi nykyään ja fyysinenkin kunto nousee kohisten, joten uskaltaisin väittää tämän jälkeen että elämäni on paljon paremmassa iskussa kuin ennen tätä rumbaa! - Eikaiii
Ääh!
Oon nytten sairastanut flunssaa 4 viikkoa ja pientä lämpöä ollu nyt 3 viikkoo. Varsinin aluksi oli aivan kauhea olo. ei mitään mahollisuutta jaksaa tehdä yhtään mitään. Leposyke oli yli 90 vaikka olen urheilija ja treenaan tavallisesti ainakin 7 kertaa viikossa. Heti kun vähä tuli rasitusta niin ei voinut hengittää syvään ja joutui muttenki haukkomaan happea. Minulle sanottiin terveydenhoitajalla, että on varmaankin influenssa. Kaksi kertaa olen tämän taudin aikana käynyt vetäisemässä reenit kun luulin jo olleeni terve, mutta tuntuu kamalalta eikä jaksa ollenkaan. Nielviljelyt sun muut on tehty ja keuhkot, nenä ja korvat on puhtaat ettei oo mitään tulehdusta. Väsymys, paleleminen ja päänsärky ovat lähes koko ajan päällä ja rasituksesta kestää kauan että syke tasaantuu taas. Suurin ongelma on se , että opiskelen urheilupainotteisessa lukiossa eikä ole varaa olla reenaamatta ellei ole kunnolla kipeänä. Kertokaa ihmeessä neuvoja!! - eikaiiii
Niin ja vielä semmonen lisäys tohon että ei ollenkaan tee mieli syyä eikä oo ruokahalua vaikka on kuin nälkä..
- hui haihui
Huilaa nyt vai huilaatko vasta haudassa ??? mene lääkäriin kun vielä henki pihisee
- Myokardiitti
Itselläni on ollut sydänlihastulehdus yli kymmenen vuotta sitten, tuli silloin flunssan jälkitautina. Sen jälkiseuraukset ovat paljastuneet oikeastaan vasta nyt viime vuosina. Toinen eteisistä vaurioitui tulehduksen seurauksena silloin pahemmin kuin luultiinkaan ja mitä tutkimukset antoivat ymmärtää ja se aiheuttaa nyt rytmihäiriöitä, minun kohdallani eteisvärinöitä, yhä useammin ja useammin. Tahdistimen laittoa on suunniteltu, koska homma ei tunnu muuten enää pelittävän kunnolla... Minä en silloin aikoinani malttanut ottaa ihan niin levon kannalta kuin määrättiin, ehkä olisi kannattanut, silloin sanottiin ettei maito purkkia painavampaa saa kuukauteen kantaa... En halua kertoa tätä pelotellakseni, vaan ihan siksi ettei muut tekisi samaa virhettä kuin minä. Jos määrätään saikkua ja lepoa, niin kannattaa tohtoria totella :o) Mukavaa ja aurinkoista kevättä kaikille!
- Pelottaa
Mua pelottaa oon 13v poika ja mun sydänmen syke on normi just sairastin 5 päivän flunssan ja jo sil viidenten päivänä alko aina välil pistää rintaa en uskalla sanoo äitille tai iskälle ku ne vaan olis silleen pah ei siinä mitään oo joku auttaa mist vois johtuu nyt tää sama on kestäny 2pv ei oo mitään hengenahdistuksii
- kesäkuntoonmeldoniumilla
Syö meldooniumia ni sydänlihas ja aivot saa happee.
- Anonyymi
Hei,
Myöhään marraskuussa 2019, eli viime vuonna yhtenä iltana sydän alkoi tykytellä hurjaan tahtiin. Muistin että minulla oli historiaa sydämentykytyksistä, mutta ne olivat lyhyitä ja suhteellisen nopeasti ohimeneviä. Tällä kertaa tykytys jatkui vielä aamullakin kun olin herännyt, ja päätin suunnata lääkäriin. Tykytys olisi sellaista luokkaa, että sydän jyskytti varmaan sataaviittäkymmentä, ja olo oli erittäin ahdistunut.
Varsinaisesti mitään ei koskaan todettu, mutta ehdoitettiin että saattaisi olla kyse lievästä sydänlihastulehduksesta/rasituksesta. Pari ensimmäistä päivää oli yhtä helvettiä; väsymys, vatsakivut ja tykyttely eivät poistuneet hetkeksikään, ja edes minun unenlahjoillani ei kuutta tuntia enempää nukuttu. Ensimmäiset päivät olivat varmasti koko elämäni huonoimmat. Pahimmillaan meni 10mg:a propral -sykelääkkeitä 7 kappaletta vuorokaudessa. Tauti kuitenkin alkoi helpottaa hieman, ja nyt 4 kuukauden jälkeen propraleita menee 1-2 päivässä, yhdessä kohtaa oli parin viikon sesonki kun pärjäsin kokonaan ilman. Olen lukenut oireitanne, ja olen selvästi onnekas, koska tauti ei minun kohdallani ole vaatinut sairaalahoitoa, enkä ole kokenut rajuimpia oireita, kuten rytmihäiriöitä ym. Olen silti taistellut psyykkisellä puolella, ja olen käynyt aika paljon vaikeita päiviä, ja viikkoja.
Nyt maaliskuussa ja vielä huhtikuussakin olen sairastellut paljon, varmaankin vastustuskyvyn heikentymisen takia, ja sydän on ollut vähän aktiivisempi. Kovempi urheilu, esimerkiksi jääkiekon pelaaminen on ollut epämukavaa, kun syke on valehtelematta pysynyt 200bpm:ssä lähes koko urheilusuorituksen ajan. Huomaan kuitenkin että parempaan päin on menty, ja varmasti flunssakauden jälkeen parantuminen alkaa taas nopeutumaan. Tosiaan noin 3-4 viikon jälkeen altistumisesta, eli joulukuussa menin testeihin sun muihin verikokeisiin, tulehdusta sydänlihaksessa ei kuitenkaan havaittu; arvelen että varsinainen tulehdus oli jo kuukaudessa ohi, ja oireilu sekä toipuminen on sen 3 kuukautta tässä nyt kestänyt.
Kyselisin tähän loppuun vielä, että ovatko muut huomanneet että esim. alkoholin juomisesta erityisesti syke nousee, jopa enemmän kuin kahvista, jota nyt olen päivittäin jo viikkoja juonut - kahvia siis, en alkoholia :D. Myös ehkä keskeisimmät oireet tykytyksen ohella ovat olleet raskas pää, väsymys (jäätyminen/tyhjyyteen katsominen) sekä omituiset tuntemukset vatsan ja rinnan sekä joskus jopa selän kohdin, jotka ovat sitten aina menneet ohi. Kuulostaako tutulta? - Anonyymi
Hei kaikki! Siitä on nyt 8-vuotta aikaa, kun totaaliblokki iski kuin kirkkaalta taivaalta ja ambulanssilla sairaalaan. Seuraavana päivänä asennettiin tahdistin, koska oma syke oli enään vain 30. Sairaalassa olin viikon toimenpiteen jälkeen ja koko ajan otettiin kaikenlaisia kokeita ja koitettiin selvittää, mistä kaikki johtui. Olin silloin vain 21-vuotias ja perusterve nuori nainen, 3-vuorotyötä tein. Kun minulta sairaalassa kyseltiin, että oliko minulla ollut jotain oireita, niin tarkemmin ajateltuna minulla oli muutamaa päivää aiemmin ollut töissä rintakipua, mutta en siitä huolestunut. Tein siihen aikaan paljon töitä ja työajat olivat epäsäännölliset. Tahdistimen laiton jälkeen olin 3kk sairaslomalla ja vei aikansa totutella uuteen elämään. Toivuin toimenpiteestä hyvin. Vuosien ajan oli mysteeri, mikä totaaliblokki oli aiheuttanut. Kävin paljon tutkimuksissa ja asiaa selviteltiin. Viimein tähystyksessä selvisi, että keuhkoista löytyi viitteitä sarkoidoosista. Samoin sydänsarkoidoosin viitteitä löytyi. Tehtiin siis tulkinta, että minulla oli jossain vaiheessa ollut sydänsarkoidoosin luultavasti, joka mahdollisesti johti totaaliblokkiin.
- Anonyymi
Sairastuin keuhkoinfektioon viime marraskuussa ja yhtenä iltana päätin lähteä pienelle kävelylle, vaikka kuumetta oli 38.5 astetta. Kävellessä limaa nousi jonkun verran keuhkoista ja yläselkää jomotti. Seuraavana aamuna alkoivat helvetilliset rytmihäiriöt ja rintakivut heti herättyäni. Sydän pomppi miten sattui. Rytmihäiriö EkG:eissa oli välillä nähtävissä St-tason nousut ja runsaasti kammio peräisiä lisälyöntejä, oikeahaarakatkos oli myös nähtävissä mutta ei ollut varmuutta oliko se synnynnäinen ominaisuus vai liittyikö se tulehdukseen. Verikokeissa ei näkynyt juuri mitään poikkeavaa leukosyytit olivat hieman kohonneet. Crp oli matala. Takykardia kohtauksiakin tuli silloin tällöin, etenkin öisin. Leposyke on minulla normaalisti siinä 50-65 tienoilla, mutta tulehduksen aikaan se nousi 80-100 tienoille. Istuessa syke oli keskimäärin noin 120-130 ja pienessäkin kävelyssä 150-170. Samaan aikaan tehtiin sydämen ultra sairaalassa ja siellä ei onneksi mitään isompaa löydetty, pieni oikovirtaus väliaukossa. Hoidettiin tulehduskipulääkkeellä, antibioottikuurilla ja beetasalpaajilla. Vuodelevossa olin noin 4 kuukautta. Nyt puolivuotta myöhemmin kunto parantunut sen verran, että pystyy kaupassa käymään ja pieniä hitaita lenkkejä kävelemään. Sydämen ultrakin on korjautunut ja oikovirtaus on sulkeutunut itsestään. Portaat ja ylämäet ovat edelleen hankalia hengenahdistuksen ja ajoittaisten rintakipu kohtausten vuoksi. Jos liikaa rasittaa itseään ajoittaiset kuume piikit tulevat takaisin (lämpöä 37.3-38.2.) Voi mennä vielä vuosi tai enemmänkin ennen kuin pystyy urheilusta haaveilemaan. Tällä hetkellä käytän verenohennuslääkettä pieninä annoksina, ja Bisoprolol 2,5mg menee 2x vuorokaudessa. Edelleen leposyke on hieman korkea ja lisälyöntejä tulee jonkun verran, mutta pahimmat rytmihäiriöt ovat onneksi jääneet pois. Bisoprololkin auttaa jonkun verran. Noh ei auta muuta kuin lepäillä vaikka vähän kyllästyttää. :( Paranemisia kaikille! T: 17v tyttö.
- Anonyymi
Tutun kuuloiset oireet muillakin sydänlihas tulehduksesta.
Oli jonkun verran rintakipuja. Mikä tutkittiin ja eka viikko oltiin sairaalassa. Mitään vikaa ei mistään löytynyt ja kaikki arvot oli ok.
Paitsi rytmi häiriöitä oli paljon, nukkuessa yölläkin.
Kotiuduttua toipuminen ollut törkeän hidasta.
Täälä nyt 4 viikkoa sydänlihastulehdusta sairastettu. Ja etanan askelin tuntuu paraneminen etenevän.
Enemmän kotitöitä ja kävelykin tuo huonon olon ja illalla saattaa sydän muljua. Jos enemmän kotihommia häärännyt, niin tulee aivan hengenahdistusta.
Väsymys myös iskee tosi helposti.
Kyllä erittäin ikävä tauti. Varsinkin, kun kuntoillut, kuin huippu-urheilija ennen tätä.
Nyt ei mitään tietoa tai toiveita, että uskaltaisi ajatella kovia urheilu treenejä.- Anonyymi
Täällä sama kohtalo. sairastuin sydänlihastulehdukseen noin kuusi viikkoa sitten ja vieläkin oireilee ja sydänmerkkiaineet on koholla. Olen alkanut pelkäämään oireita niin, että välttelen jo kaikkea tekemistä joka voisi vahingossakin nostaa sykettä. Todella raskas tauti henkisesti kun kestää ja kestää vaan. Teen vielä fyysistä työtä ja tykkään harrastaa paljon liikuntaa niin saa nähdä kuinka tässä enää uskaltaa palata vanhaan ilman että ei tarvitse säikähtää jokaista muljahdusta rinnassa.
- Anonyymi
Rokotehaitta!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rokotehaitta!
Olisikohan tämäkin rokotehaitta?
https://www.is.fi/salibandy/art-2000009030969.html - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisikohan tämäkin rokotehaitta?
https://www.is.fi/salibandy/art-2000009030969.htmlJa tässä uusin https://www.is.fi/viihde/art-2000009197119.html
- Anonyymi
Nyt on viidesviikko ja oli tuo kuntopyörällä rasituskoe. Vähän aikaa tarvi polkea, niin heti rytmihäiriö lyöntiä tuli. Enemmän rasittaessa ja arkiaskareissa ihan ja sitten kun rauhoittuu, ja kuuntelee omaa sydäntä niin se lyö tyyliin hyvin kova äänisesti. Tum, Tum, Tum. Saa vähintään päivän makoilla lähes, että se on normaali lyöntinen taas ja normaalin pehmeä lyöntinen.
Samoin nukkumaan mennes vaivaa jännästi ja silloin voi tehdä rytmihäiriön.. Taas tuon pyörä testin jälkeen tuli illalla rytmihäiriö.
Sydämmen puolella ei ole pystynyt nukkua. Nyt viidennellä viikolla jonkin verran. Rintakipuilu on vähentynyt, paitsi pyöräily testi toi sitäkin takaisin.
Henkisesti tosi raskas kokemus, kun tottunut itse liikkumaan ja urheilemaan paljon.
Tuntuu, ettei tämä kumminkaan hirveän yleinen vaiva ole. Tuttavapiirissä ei ainakaan itselläni ketään ole. - Anonyymi
21v perusterve nainen täällä, liian laiska tekemään käyttäjää mutta jos tänne palaan, käytän tunnistukseksi nimeä Salaattilinko.
Viisi päivää toisen koronarokotteen jälkeen koin koulupäivän aikana kipua rinnassa, meni maha ja kaikki sekaisin ja lähdin kotiin. Sydän tykytti ja poskia kuumotti, kroppa tärisi. Luulin ahdistukseksi ja se menikin yötä vasten hiljalleen ohi.
Eilen 4.5 km kävelylenkin jälkeen olosta tuli heikko ja huimasi, koko kroppa vapisi ja sydän hakkasi. Ennen sitä kaikki ollut ok. Mitattiin verenpaine miehen mummon luona ja sydän paukutti 122 kun oma normaali on n. 85. Touhusta säikähtäneenä lähdin päivystykseen. Ottivat sydänfilmin ja verikokeet, mutta kaikki oli normaalia. Kuumetta oli 37.6 vaikkei siltä tuntunut. Lääkäri antoi kolme vaihtoehtoa: 1. Koronan oire 2. Koronarokotteen jälkivaikutus 3. Lievä sydänlihastulehdus. Lähettivät kahden Propral tabletin kanssa kotiin. Koska testeissä tulehduksen arvoja ei näkynyt, eivät varmaksi sanoneet että on sydänlihastulehdus, mutta eivät myöskään poislukeneet sitä vaihtoehdoista.
Tänään ollut hyvä fiilis, mutta illasta syke nousi levossa 110. Koko ajan olen vain maannut sängyssä, mitä nyt vessassa käynyt. Jalat alkoivat vapista ja rintalastan oikea sivu kipuili. Soitin päivystykseen, koska kipuilu hermostutti. Hoitaja totesi, että koska sydänfilmissä ei näkynyt mitään akuuttia, ottaisin vain Propralin ja jos viikon päästä oireet jatkuu niin jatkohoitoihin.
Kivun takia hermostuttaa, kun eivät siitä oikein huolestu. Lääke sentään saa sykkeen taas normaaliksi, mutta jäätävä väsymys tulee perässä. Myös epävarmuus siitä, onko tämä nyt sitten lievä sydänlihastulehdus vai pelkkä sivuoire rokotteesta kalvaa ja ahdistaa. Ahdistuksesta se sykekin nousee. On ollut silti tavallaan helpottavaa lukea toisten kokemuksia, jos itsellä on samaa sairautta.
Päivittelen, jos koskaan olen asiasta viisaampi. Toisaalta toivon, että kaikki tämä on rokotteen vaikutusta kun immuunipuolustus taistelee sen kanssa.
Kaikkea hyvää tätä ketjua lukeville ja toivottavasti itse kunkin oireet paranevat! - Anonyymi
Sairastin koronan lähes oireettomana. Pientä liikuntaa oli ennen kuin tauti puhkesi. Taudin jälkeen palasin liian nopeasti töihin ja portaittain sporttiin. Kolmannen urheilusuorituksen jälkeen alkoi vihlova tunne vasemman rinnan kohdalla ja syke oli varmaankin tuplat leposykkeestä. Lepäsin ja olo helpotti. Oireet palasivat ja työterveyden kautta sydänosastolle kuudeksi yöksi. Troponiini oli noin 120-100 ja sydämestä ei löytynyt magneettikuvista tulehduksen aiheuttamia poikkeamia. Nyt kotona paranneltu. Ensimmäisessä kontrollissa hyviä uutisia EKG osoitti paranemisen merkkejä ja entsyymit olivat laskeneet noin 80. Kuitenkin pitää muista olla tekemättä mitään äkkinäistä rasitusta. Itselläni oli 5 oireetonta päivää. Harrastin kumppanini kanssa seksiä minkä aikana syke kohosi noin 120 tienoille hetkellisesti. Syke ollut tämän jälkeen 130-60 aaltoillen ja pamppaillen. Kannattaa vain pitää kärsivällisyys toipuessa ja levätä. Huomasin tästä heti että heti tuli takapakkia. JA JOS TUNTEE SYDÄNTULEHDUKSEEN VIITTAAVIA OIREITA NIIN MENE LÄÄKÄRIIN PIAN JA HUOLEHDI ETTÄ LEPÄÄT! Miten muilla toipuminen eteni?
- Anonyymi
Hei,
Älkää menkö liian aikaisin urheilemaan. Itse 20v mies joka hölmönä liian aikaisin meni urheilemaan.
Olin ollut varmaankin influenssassa, jonka jälkeen ensimmäisenä päivä kun tuntui terveeltä menin punttisalille 2 perättäisenä päivänä. Näiden jälkeen ei tunteita ollut kehossa, sykkeet varmaan ollut 120-170 punttisalin aikana.
Siitä vielä 2 päivää jonka jälkeen menin palloilemaan 170-200 syke. Tämän harjoituksen jälkeen joka lihakseen särki. Menin kentän viereen makaamaan jopa maadessa keho tuntui aivan ylirasittuneelta.
Sinä iltana alkoi oireet, kuume nousi, lihaskipu todella kova, kurkku kipeä joten ajattelin että nuha jälleen. No taas 2 päivää kuluu ja rinnassa ja vasemmassa kainalossa tuntui aamulla kun heräsin. Kävelin portaat alas suihkuun, heikotusta ja sydän tykytti sekä voimakasta pahoinvointia. No siitä soitot ja Jorviin. Jorvissa aluksi luultiin sydänpussin tulehdukseksi.
No sinne sitten jäätiin 5 päiväksi.
Itsellä alhaiset tulehdus arvot 110 taisi olla.
Sairaalasta päästyäni 6 viikkoa urheilukieltoa jonka jälkeen epäselvät ohjeet 2 seuraavan viikon jaksolle. Soitin osastolle ja silti hieman epäselvät…
Kahden viikon jaksolla kävin potkimassa heittelemässä yms rentoa urheilua. Sanoivat että uiminen on hyvä, itse huomasin että uiminen aivan liian rankkaa siinä vaiheessa. Pieniä tuntemuksia sydämessä, tykytystä.
Nyt molemmat jaksot ovat loppuneet ja käynyt EKG sekä labrat antamassa. En vielä ole urheillut tällä viikolla ennen kun saan tulokset.
Pointtina ettei kannatta mennä liian aikaisin koska aikaa enemmän häviää treenaamisen suhteen jos tälläisiä joutuu sairastamaan. Sekä terveyttä oppii arvostamaan vasta kun sen menettää. Olkaa varovaisia. - Anonyymi
Mulla todettiin lievä sydänlihastulehdus muutamia viikkoja sitten, joka ilmeisesti tuli koronan jälkioireena. Oireina mulla oli lähinnä hengenahdistusta ja epämääräistä kipua rinnassa, jonka takia hakeuduin lääkäriin. Väsymystä tai rytmihäiriöitä ei mielestäni misaään vaiheessa ole ollut normaalia enempää. Verikokeista selvisi että leukkarit oli lievästi koholla ja TntI oli jotain 200 paikkeilla. Pari päivää seurannassa sairaalassa ja koska röntgen sun muut normaalit eikä rytmihäiriöitä seurannan aikana tullut ja tntI oli laskenut normaaliin, pääsin kotiin ibuprofeenin ja 3kk urheilukiellon kanssa. Oireita kuitenkin edelleen on, ja leposyke on korkeampi kuin sairaalajakson aikana. Aamulla heti noustessa syke saattaa nousta 110 ja pysyy läpi päivän 90-100 paikkeilla vaikkei mitään edes tekisi. liikkuessa nousee hetkessä 120. Myös kummallista hengenahdistukseen liittyvää yskää on ajoittain, mutta se ei pahene eikä parane levossa tai liikunnassa. Lääkäri sanoi ettei tilanteeni selitä tuota hengenahdistusta, tiedä sitten mistä se johtuu mutta inhottavaa tää on...
- Anonyymi
tarkoitit siis koronarokotteen jälioireena.älä välitä teitä on suomessa tuhansia
- Anonyymi
Voi voi...harmittaa puolestanne.piikkihaitat on noin julmetut .korona itsessään hyvin harmiton ellet ole yli 85vuotias sairas hklö.opitte varmaan ettekä mene enää piikille.se voi olla muuten sitten menoa
- Anonyymi
Itse sairastin jonkin sortin kuumetaudin alkuvuodesta 2020 jonka jälkeen lähdin toipilaana keikalle. Olisinpa tiennyt silloin mihin soppaan olin lusikkani upottamassa. Olo oli kovin karu keikan päättyessä, mutta meni ohitse. Tämän jälkeen oli töissä (silloinen työni oli jonkin verran fyysisesti kuormittavaa, ja nukuin todennäköisesti tarpeitani vähemmän) kunnes yhtenä päivänä alkoi huimata, ja jalat meinasi pettää alta. Lisäksi lisälyönnit olivat lisääntyneet kaikenlaisesta rasituksesta mutta en ajatellut niistä se kummempia. Tässä vaiheessa oli kuitenkin selvää etten oikeasti ollut valmis rasittamaan kroppaani niin paljon.
Lääkärikäynnistä ei selvinnyt mitään, EKGt, sydänfilmit, tulehdusarvot ja muut aivan normaalit ja lääkäri sanoi minun olevan täysin kunnossa, mutta varuiksi harrastaa liikuntaa rauhassa. Kävelylenkkejä jne. Diagnoosiksi laitettiin määrittelemätön sydänlihaksen tulehdus. Holteria suositeltiin, mutta juuri alkaneen koronarumban takia laitteita ei ollut saatavilla. En ole toistaiseksi hakeutunut holter testiin, sillä kun oloni on koko ajan kohentunut, olen ajatellut sen olevan tarpeeton.
Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, oireet ovat vähentyneet, mutta edelleen läsnä. Olen muutaman kuukauden käynyt kuntosalilla kerran viikossa, treeni kulkee useimmiten hyvin ja vaikka monesti heikottaakin kesken kaiken, se ei ikinä ole niin suurta että tuntisin tarvetta keskeyttää. Treenin jälkeen on yleensä hyvä olo, mutta väsymys iskee myöhemmin päivällä ja rasituksen jälkeen yleensä mausteena rytmihäiriöt. Niitä on myös levossa, mutta huomattavasti vähemmän. Välillä saattaa pistää rintaan ja joskus ahdistaa henkeä. Ei kuitenkaan enää mitään isoa.
Pärjään ilman lääkistystä vaikka sydän välillä hakkaa lujempaa ja rytmihäiriöitäkin on. Tämän ketjun lukeneena mieleni tekisi kuitenkin mennä Holteriin jota minulle pari vuotta sitten ehdotettiin. Ihan varuiksi vaikka. Sitä odotellessa ei voi kun levätä riittävästi, liikkua ja toivoa parasta. Ehkä tämä taistelu joskus päättyy. - Anonyymi
Kuulostella ja rauhottua.
- Anonyymi
itselläni todettiin vuoden alussa sydänlihastulehdus, kun lähdin koronan jälkeen liian aikaisin kuntoilemaan. seuraavat 3kk menikin sitten lepäillessä ja kaikki on nyt kunossa fyysisesti. Tauti jätti kumminkin paniikkihäiriön ja helposti laukeavan ahdistuksen päällee... jospa nekin joskus lähtisivät
- Anonyymi
Onko kenellekkään jäänyt T-inversiot niin sanotusti "väärin päin" näkyviin sydänfilmissä sairastetun sydänlihastulehduksen jälkeen? Jos on, niin palautuivatko ne ikinä normaaleiksi?
- Anonyymi
Korjaus, T-aallon inversiot jäänyt näkyviin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2373671Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha262248- 242101
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901995Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?901675Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241391- 81291
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361277Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61208