kauheeta valita. Rakkaus vs onnellisuus

En osannut sanoa, että teenkö virheen vai en. Ajattelin vain, että jos teen niin ainahan virheistä oppii ja aina asiat voi korjata ennalleen. Nyt tiedän että tein virheen ja nyt huomaan, että ei asoita voi korjata ennalleen niin helposti. Eiliset veljen tyttöystävän sanat kaikuu korvissa " Sä oot kokenu jo niin paljoo paskaa elämässäs, ettei sun tarttis sitä enään niellä. Kenenkään ei sais sua enään satuttaa!"
Mua nauratti veljen tyttöystävän dramattisuus, vaikka oikeassahan hän oli. Itseäni kylläkin saan syyttää taas niin maustekkaan sopan keittämisestä.

puolitoista vuotta sitten mulle todettiin vaikea masennus. Olin ollut masentunut jo vuosia sitä ennen, mutta vasta silloin aloin niin pahasti oireilee. Hyvä ystäväni teki itsemurhan ja samana päivänä poikaystävä jatti. Neljä kuukautta sen jälkeen mut raiskattiin. Mä lopetin koulun koska olin liian väsynyt ja masentunut. Mulle alko tuleen paniikkikohtauksia. Aloin juomaan ja ravata baareissa. Usein iskin miehen yhdeksi illaksi nostattamaan itsetuntoani ja lohduttamaan hetkellisesti. Sen enmpään en miesten kanssa tahtonut. Mulla on ollut aina niin hirveitä poikaystäviä, että aloin uskoa ettei hyviä miehiä ole olemassakaan. Viihdyin paremmin sinkkuna. Mä aloin oleen niin huonossa kunnossa, että mutta vietiin naisten suojakotiin, kun en jaksanut hoitaa itseäni.Siellä sitten elelin narkkareiden ja naisten kanssa, joita oli joku yksi miesluuseri hakannut. Ajattelin, että kylläpä kaikki nuo naiset on säälittäviä kun ei vain jätä miestänsä. Mutta silloin en vielä tiennyt mikä ihanuus mua tulevaisuudessa odotti.

Sieltä suojakodilta sitten muutin paikkaan kuntoutumaan , jossa on nuoria mielenterveys tai päihdeongelmaisia. Aloin piristymään nopeasti JA masennusoireetkin alko häviämään. Sieltä löysin nykyisen poikaystäväni. JA kun näin hänet ajattelin: kylläpäs hän on komea ja onko hän aina noin vittuuntuneen näköinen? Hän näytti haavoittuneelta tai surulliselta ja kun me alettiin pian seurustelemaan, niin ajattelin että mä voisin pelastaa hänet rakkaudella. Me muutettiin samaan huoneeseen. Meijän kurssi alko tekemään näytelmää. minä ja poikaystäväni ollaan siinä pääroolissa. Sitä näytelmää tulee katsomaan monet päättäjät ja tärkeet ihmiset. JA me koko kurssi ollaan tehty pirusti hommia sen eteen. Aloin huomata "ihanassa" poikaystävässäni ei niin ihania luonteenpiirteitä. Hän on aina persaukinen. JA pyytää multa rahaa. Lupaa aina maksaa mutta ikinä se päivä ei tule kun pitäisi maksaa. Se on pumminut ihan mielettömiä määriä rahaa. Rahat menee huumeisiin ja alkoholiin. JOs en anna rahaaa niin hän tulee agressiiviseksi ja suuttuu. Sitten kun hän saa rahaa, niin se tuhlaa yhdessä yössä kaikki rahansa ja mulle ei taas ole sitten rahaa maskaa velkojaan. Mun tupakeista, karkeista ja syötävästä on tullut meidän yhteisiä, jotka siis tietenkin maksan. JOs en maksaa niin alkaa kauhea raivoaminen.

Hän on sairaallollisen mustasukkainen, eikä mulla saa olla miespuolisia kavereita. Tonne kuntoutumis paikkaan ei saa mennä päihtyneenä, mutta silloin jos lähden viihteelle niin mun pakko mennä sinne, ettei poikaystävä luule, että petän häntä. Hän itse juo usein ja joka kerta kun hän juo, niin se tulee yöllä ja laittaa stereot ihan täysille ja herättää kaikki. KUn sanoin, että pistä musa pois alkaa kauhea riita. HÄn alkaa huutaa ja raivoo ja riuhtoon mua.

Mä haluan itse kuntoutua, saada elämäni kuntoon. Mennä opiskeleen ja saada töitä. Hän taas noilla tempauksillaan vaikeuttaa tavoitteitani. JOskus musta tuntuu, että hän ei edes halua kuntoutua. Vaan ryvetä vaan tossa paskassa, hän ei yritä nousta sieltä paskasta vaan yrittää saada mut sinne samaan paskaan. TOnne paikkaa missä olen on monta halukasta ongelmaista nuorta, jotka joutuu olemaan sitten ja odottamaan suojakodeissa. JA poikaystäväni ei tee mitään kuntoutuakseen. Laiska se on kun mikäkin. Makaa vaan päivät pitkät ilman minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia, eikä hänellä edes ole masennusta.

Hän osaa näytellä hyvin, silloin kun siis haluaa. Näytellä mukavaa poikaa. Narsisti kun on. En voi mennä edes puhumaan ohjaajille, koska se on niillekin näytellyt. En rakasta häntä. Hänessä ei ole muuta hyvää kun ulkonäkö. En voi kuitenkaan jättää häntä nyt. Koska jos jätän hänet nyt niin hän ei tuu siihen näytlmään ja silloin pilaan kaikkien kurssilaisten ilon ja kovan työn. JA muutenkin vähän aika sitten hän hymyili, mikä on harvinaista ja sanoi, että on niin onnellinen mun kanssa. JOs jätän hänet, niin hän alkaa ryyppään vielä enemmän eikä varmaan jaksa käydä edes koko kuntoutmispaikassa. En toivo hänelle mittän pahaa. Vaa nhyvän tulevaisuuden. Olen ihan hukassa tämän asian kanssa. muutoin kyllä olen alkanut olemaan taas iloinen ja elämänjanoinen. Niinkuin joskus ennen olin.

huh huh. On kyllä ihme jos jaksoitte kaiken lukea.