Tapasimme netissä. Meillä oli tosi suuri välimatka. Minulla ja poikaystävälläni. Lisäksi meillä oli n. 4-5vuotta ikäeroa. Itse olen vielä 14. Txtailimme lähes päivittäin. Hän oli ensimmäinen jonka kanssa olin koskaan seurustellut. Kerroimme toisillemme usein, kuinka paljon rakastimme toisiamme. Hän oli ihana. Kerran hän kuitenkin ehdotti viestissään, että mitä jos eroaisimme kun välimatka on niin suuri rasite, myöhemmin hän oli tosipahoillaan ja pyysi anteeksi ja kertoi ettei halunnutkaan erota, ei tiennyt oikeen itsekkään mikä häneen meni. Seurustelu jatkui. Jonain päivänä mulla oli ''huono päivä'' Ja mä päätin erota poikaystävästäni ja itkin koko päivän sen jälkeen. Olimme yhdessä n. 3kk. Ajattelin häntä eron jälkeenkin koko ajan. Olin oikeasti ihan maassa ja surullinen. Ikävöin.
Meidän oli ollut tarkoitus tavatakkin, hän olisi hakenut minut luokseen. Mutta sitä päivää ei sitten koskaan tullutkaan... Erottuamme päädyin pian yhteen toisen jätkän kanssa. Minusta tuntuu ettei mulla ole tälle uudelle jätkälle niin suuria tunteita, kuin mulla oli sille edelliselle, josta oikeasti välitin. Haluaisin hänet takaisin, mutta en haluaisi loukata nykyistäni ja lisäksi jotenki nolottais kai pyytää sitä takas ja ku en tiiä haluisko se enää.. :/
Mitä pitäisi tehdä??????
Meidän oli ollut tarkoitus tavatakkin, hän olisi hakenut minut luokseen. Mutta sitä päivää ei sitten koskaan tullutkaan... Erottuamme päädyin pian yhteen toisen jätkän kanssa. Minusta tuntuu ettei mulla ole tälle uudelle jätkälle niin suuria tunteita, kuin mulla oli sille edelliselle, josta oikeasti välitin. Haluaisin hänet takaisin, mutta en haluaisi loukata nykyistäni ja lisäksi jotenki nolottais kai pyytää sitä takas ja ku en tiiä haluisko se enää.. :/
Mitä pitäisi tehdä??????
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta ei kyllä ole kovin reilua, että olet jonkin jätkän kanssa, vaikka tunnet syvemmin jotain toista miestä kohtaan. Vaikuttaa siltä, että seurustelet vain seurustelemisen vuoksi, etkä itse miehen. Lisäksi olet aika nuori vielä. Vaikka onhan se todella luonnollista etsiä kumppania, mutta mitä jos viettäisit vielä nuoruuttasi ja nauttisit elämästäsi ilman miestä? Tuossa iässä sitä vielä ikäänkuin etsii itseään ja ajatukset voivat muuttua.
Varmaan miun neuvot kuulosti kamalilta kliseiltä, mutta itse olen huomannut, miten totta nuo asiat onkaan. Olen myöskin vielä aika nuori, mutta tosin vähän vanhempi kuin sinä eli 22 -vuotias.
Mielestäni sinulla ei todellakaan ole mikään kiire sitoutumaan miehiin. Voit ihan hyvin keskittyä ystäviin, opiskeluun ja harrastuksiin, oppia tuntemaan itsesi. Mielestäni se, että tietää ja tuntee itsensä, hyväksyy itsensä, on perusedellytys sille, että voi jakaa elämänsä kumppaninsa kanssa. :)
kiitoos kiitos :)