Mielipiteitä

Ei haittaa jollei itseä haittaa. Eikä kumppania. Parilla voi olla jotain sellaista yhteistä, jota muiden kanssa ei löydy.

Koulutus viestii tavoitteista vain hyvin kapealla sektorilla. Tiedän monta matalasti kouluttautunutta ihmistä, jotka ovat yleisen normin mukaan ns. hyvin menestyneitä. Suuresta koulutuserosta voi tulla ongelma myöhemmin, jos mies on huonommin tienaava. Lisäksi työyhteisöjen erilaisuus voi aiheuttaa hankaluuksia.

Tavoitteet muuttuvat ihmisten ja elämän muuttuessa ja kasvaessa.

Yleissivistys ei vaikuta mielestäni syvällisen keskustelun onnistumiseen. Small talkissa yleissivistys on etu, ei enää tutun kanssa pään sisälle mentäessä. Toiset ihmiset vain ovat parempia ilmaisemaan itseään ja tunteitaan kuin toiset. Ja kaikkia ei kiinnosta joka asian analysointi.

Sosiaalisuus? Vai käytöstavat? Kaikki ovat sosiaalisia (paitsi jotkut mielenterveysongelmaiset) mutta kuinka paljon on sinulle tarpeeksi? Mielestäni ei ole tärkeää, että kumppani on yhtä sosiaalinen kuin mitä itse olen tai mitä en ole. Minulla on omat ystäväni, hänellä omansa. Yhteiset hoidetaan kompromissein.

Jos sinulle on tärkeää kumppanin ulkonäkö, tilanne voi olla hankala. Minäkin toki kunnioitan itsestään huolehtivia ihmisiä, he ovat paremmin voivia ja terveempiä kuin ne tupakoivat sohvikset.

Ei tarvitse olla samoja kiinnostuksen aiheita eikä harrastuksia.

Minun mielestäni kaikista tärkeintä on kunnioitaa toisen ihmisen erityisyyttä ja erilaisuutta. Toisen ihmisen tukeminen siinä oman tien kulkemisessa. Rakkaus ei ole kiinni pinnallisista asioista.

Ongelmia tulee, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Tai toisen unelma on omakotitalo maalta ja toinen haluaa asua kaupungilla kerrostaloasunnossa torin laidalla. Tai jos haluaa omistaa toisen tai muokata toista oman mieleisekseen vasten toisen luonnetta.

enemmän huolettaisi sinun näkökulmasi, et näe ERILAISTA tasa-arvoisena tai rakastettavana, tai näet erilaisuuden jopa suhteen esteenä. onko silloin nuo asiat ongelma vai sinun oma suhtautumisesi? Mikä on toisen näkökulma?. Samanlaisuus merkkais sulle tasa-arvoa. Lisäksi entäs miten sä suhtautuisit siihen, et jos toinen suhtautuis sinuun jossain vastaavissa asioissa samalla tavalla?

Liian vähän yhteisiä asioita joka saralla. Keskustelut eivät ole hedelmällisiä ja vuorovaikutteisia, keskustelunaiheet rajoitetut. Yhteiset harrastukset puuttuvat. Ei ole kiva aina yksin mennä liikkumaan, olipa se sitten lenkkeilyä, hiihtoa, salia, golfia tai mitä vaan. Sellaisessa suhteessa on yksin vaikka onkin toisen kanssa.

KOULUTUS: Minulla on pykälän miestäni korkeampi koulutus. Miehellä kuitenkin kaksinkertainen palkka. Kumpikaan ei kaiherra kumpaakaan.

TAVOITTEITA ITSENSÄ JA TULEVAISUUTENSA SUHTEEN: Minulla on paljonkin tavoitteita itseni suhteen, olen asettanut itselleni vaatimuksia. Miehelle taas passaa lipua elämässä eikä hänellä ole mitään suorituspaineita. Ja mitä sitten? Tasapainotamme tosiamme tässäkin asiassa :) Ainoa poikkeus tässä on lasten saaminen, molemmat haluamme jälkikasvua: tässä asiassa jos ei olla yhtä mieltä, tiedossa on ongelmia!

YLEISSIVISTYS: Yleissivistyksemme on varmaan suurin piirtein samalla tasolla, mutta se on rajoittunut hyvin erilaisiin aloihin, joten maailmaa parantavissa keskusteluissamme toinen on aina toista fiksumpi. Se ei haittaa, siinä kuunnellaan, kyseenalaistetaan, yritetään ymmärtää ja opitaan. Ja sitten kun siihen kyllästyy niin voidaan vaihtaa aihetta illan leffaan tai ruokaostoksiin!

SOSIAALISUUS: On tärkeää! Mutta ei edellytä samankaltaisuutta, vaan sen toisen ymmärrystä. Itse olen menevä, puhuva, naurava, ja mieheni taas viihtyy sitä paremmin mitä tutummassa paikassa ja mitä tutumpien ihmisten kanssa (tai mieluiten ilman niitä ihmisiä) saa olla. Ja silloin tehdään kompromisseja, opetellaan molemmat toistemme tapoja ja ollaan/mennään myös ilman sitä toista.

URHEILULLISUUS: Minä olen meistä se liikunnallisempi, mutta mies hoikempi. En jotenkin näe tätä kovin tärkeänä asiana, ellei liikunta sitten ole ajankäytöllisesti ratkaisevan tärkeä juttu: siis että sen pitäisi olla yhteinen harrastus, jotta olisi joskus yhteistäkin aikaa.

AKTIIVISUUS JA HARRASTUNEISUUS: Ei varmaan kaksi täydellistä ääripäätä sovi toisilleen, elleivät sitten arvosta poikkeuksellisen paljon sitä omaa aikaa :) Mutta kyllä tälläkin saralla saa eroja olla. Ei mieheni oikeastaan harrasta mitään kodin ulkopuolella, mutta ei se estä minua harrastamasta.


Vastaus kysymykseesi onko tulevaisuutta: Voi hyvin ollakin. Ei meillä ainakaan ole epäilystäkään tulevaisuudestamme, mutta toisaalta meillä on ollut aikaa ja tahtoa kasvaa yhteen.