kun sydän poletaan

mieheni,
kummallista kyllä.
on pettänyt viiden vuoden aikana kahden eri naisen kanssa minua.
erottu ja palattu yhteen pettämisen vuoksi.
viimeisin kesti kauan... se "suhde" toiseen.
tässä sitä vielä ollaan ja kestetään kulissia kun pitää olla emäntä ja hammasta purren keitellä kahvia hänen vierailleen.
kun sama ihminen polki kerta toisensa jälkeen sydämmeni, joka joskus luotti,uskoi ja rakasti.
on turta ja vihaa täynnä.
mielessäni sihisee käärmeitä ja sisälläin kaikuu kaikki valheet.
sormus tuntuu kuin se polttaisi hapon lailla sormeani.
vaan hän on sanonut tulleensa järkiinsä ettei ole vuoteen pettänyt eikä aio,
vaan eipä ole taistellut minusta että jäisin mutta väkisin tahtoo pitääkin vaik se onkin kuin puhuis seinille.
ei se enää rakkautta ole kun ei toiseen pysty koskemaan, ei luottaa.
vaan jossain piilee vielä toivon kipinä.
kun jokin on pyytänyt antamaan synnit anteeksi ja kun miettii sitä kohdalleen jos itse sitä mahdollisuutta tarvitsisi, niin ei osaakkaa lähteä vain heikko oon.
vaan päivittäin pelko ja viha mitkä istuu hartioilla ja pyytää toista satuttaa jos ittelläin ees vähän helpompaa ois, vaan ei ole.
jos olisin ollu fiksu, oisin lähteny jo ensmäisel kerral, vaan nyt jo liian myöhäistä.