Aasialaistaustainen (nainen) työkaverini uskalsi vasta monen vuoden jälkeen tunnustaa, että on minuun ihastunut. Hän oli hieman surullinen, koska oli varattu ja tunteet näin sekaisin. Minulle tunnustus ei ollut yllätys, koska hän oli hakeutunut mielellään keskusteluun kanssani.
Sitten viikkoja tämän jälkeen kerroin hänelle, että minä olen ihastunut häneen. Hänelle tuli kyyneleet silmiin ja tuskaisen surullinen ilme. Hän otti pöydästä tukea. Kerroin kuitenkin, että aion hallita tunteeni enkä pilaa omaa enkä hänen suhdetta. Sovimme, ettemme hölmöile ja totesimme, että tällaiset romanssit ovat normaaleja eikä niiden pidä antaa tuhota omaa suhdetta.
Nyt meidän on helpompi keskustella eikä asia enää vaivaa kumpaakaan.
Kannatan ihastumisen tunnustamista. Avoimuus on valttia.
Sitten viikkoja tämän jälkeen kerroin hänelle, että minä olen ihastunut häneen. Hänelle tuli kyyneleet silmiin ja tuskaisen surullinen ilme. Hän otti pöydästä tukea. Kerroin kuitenkin, että aion hallita tunteeni enkä pilaa omaa enkä hänen suhdetta. Sovimme, ettemme hölmöile ja totesimme, että tällaiset romanssit ovat normaaleja eikä niiden pidä antaa tuhota omaa suhdetta.
Nyt meidän on helpompi keskustella eikä asia enää vaivaa kumpaakaan.
Kannatan ihastumisen tunnustamista. Avoimuus on valttia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on suhteellista. Toissa kesänä puhuimme työkaverini kanssa siitä, mitä meidän välillä oikein on...
Päädyimme pitämään "järjen päässä" eli että jo olemassa olevia kuvioita ei rikota.
Tilanne nyt..? Ollaan päättömän ihastuneita/rakastuneita toisiimme, pattitilanne.
Joskus tulee mieleen, että ehkä olisi parempi, etten tietäisi hänen tunteistaan... Niin lähellä, mutta niin kaukana...
Kuulostaa niin tutulta, et haluan kertoa omasta kokemuksesta.
Meille kävi työkaverin kanssa samoin. Tilanteeseen ajautuminen kesti 1,5 vuotta ja 2 viikkoa sitten mies tunnusti tunteensa. Mitään ei varsinaisesti tapahtunut (pientä halailua lukuunottamatta), mutta sen jälkeen kaikki on ollut pielessä. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä iltaa.. Ollaan puhuttu asiasta jälkeenpäin ja molemmat tuntuu ajattelevan asiasta samalla tavalla.
Kummallakin on parisuhde ennestään ja miehellä vielä lapsiakin. Ollaan päätetty jatkaa niin kuin mitään ei oliskaan, mutta tähän asti se on ollut täysin mahdotonta. En tiedä miten tässä käy? Mä toivon todella, että pääsisin tästä yli ennen kuin tapahtuu jotain.
Kumpa mitään ei tosiaan olis tapahtunut..
Ehe.Ehe. Pikkasen pliisua.
Hänelle tuli kyyneleet silmiin ja tuskaisen surullinen ilme. Hän otti pöydästä tukea. Sen jälkeen hän lähti katsomaan lisää halpaa sentimentoa Kaunnista ja Rohkeista.
Ja suhun uppoo tollanen shitti. Ihan tosissaan? Onneksi et lähtenyt seilaamaan tohon purteen, sillä kun rikkaampi kohde olis löytyny olis misulle ehkä tirahtanut jälleen yllättäen"kyynel simmuun" ja pöydästä haettais suuressa tunnekuohussa tukea.
Miksi piti painottaa tuota että oikein #Aasialaistaustainen# (nainen) työkaveri oli ihastunu....jumbe jee..wautsi meni jalat alta sano kuronenki...
"Kannatan ihastumisen tunnustamista. Avoimuus on valttia."
Vuosien ihastumisen jälkeen...eikö sitä suuta saa ennemmin auki. Itselleni tuli tälläinen tunnustus taannoin ihan puun takaa.