onko näiden takia syytä erota?

Kertokaas mulle kun oon ite jo niin sekasin kaikesta ajattelusta etten tiedä.
Siis me ollaan mun poikakaverin (26v, mä 23v) kanssa oltu yhessä 3 vuotta ja vähän aikaa ollaan asuttu yhdessä. Oon alkanu miettiä sellasta asiaa kuin sitoutuminen. En nyt meinaa että pitäis naimisiin mennä ja lapsia hankkia, vaan että olisi molemmille selvää että tarkoitus on olla yhdessä. Tuntuu kuitenkin nyt siltä että oon aivan yksin ajatukseni kanssa: Poikakaveri käyttää harrastuksiinsa ja töihin lähes kaiken vapaa-aikansa eikä viitti multa kysyä että tehtäskö jotain yhessäkin joskus. Me ollaan tästä puhuttu tsiljoona kertaa ja todettu että eipä meillä taida olla sellasia suuria yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Eikö ihmisten kuitenkin pitäis haluta tehdä vaan jotain yhessä kunhan tekevät jos ne oikeesti rakastaa toisiaan? Entäs sitten kun on puhuttu siitä että mitä tapahtuu jos hänelle tarjotaan työpaikkaa ulkomailla (yksi lähes vuoden mittainen keikka on jo koettu) ja pitäisi päättää lähteäkö vai ei? No siitä kuulemma voidaan keskustella yhdessä mutta päätöksen hän tekee itse... Ahdistaa, kun musta sen pitäis olla niin että jos ei molemmat voi lähteä niin sitten ei mennä. Kai niitä tilaisuuksia tulee jos on tullakseen myöhemminkin. Onko mun nyt vaan tarkoitus etsiä sellainen mies jolle perhe on tärkeämpi kuin ura? Musta tuntuu etten ainakaan odottamaan pysty enää, joku ratkaisu täytyy olla vaikka se sattuiskin. Kertokaa jotain kokemuksianne...