Kertokaas mulle kun oon ite jo niin sekasin kaikesta ajattelusta etten tiedä.
Siis me ollaan mun poikakaverin (26v, mä 23v) kanssa oltu yhessä 3 vuotta ja vähän aikaa ollaan asuttu yhdessä. Oon alkanu miettiä sellasta asiaa kuin sitoutuminen. En nyt meinaa että pitäis naimisiin mennä ja lapsia hankkia, vaan että olisi molemmille selvää että tarkoitus on olla yhdessä. Tuntuu kuitenkin nyt siltä että oon aivan yksin ajatukseni kanssa: Poikakaveri käyttää harrastuksiinsa ja töihin lähes kaiken vapaa-aikansa eikä viitti multa kysyä että tehtäskö jotain yhessäkin joskus. Me ollaan tästä puhuttu tsiljoona kertaa ja todettu että eipä meillä taida olla sellasia suuria yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Eikö ihmisten kuitenkin pitäis haluta tehdä vaan jotain yhessä kunhan tekevät jos ne oikeesti rakastaa toisiaan? Entäs sitten kun on puhuttu siitä että mitä tapahtuu jos hänelle tarjotaan työpaikkaa ulkomailla (yksi lähes vuoden mittainen keikka on jo koettu) ja pitäisi päättää lähteäkö vai ei? No siitä kuulemma voidaan keskustella yhdessä mutta päätöksen hän tekee itse... Ahdistaa, kun musta sen pitäis olla niin että jos ei molemmat voi lähteä niin sitten ei mennä. Kai niitä tilaisuuksia tulee jos on tullakseen myöhemminkin. Onko mun nyt vaan tarkoitus etsiä sellainen mies jolle perhe on tärkeämpi kuin ura? Musta tuntuu etten ainakaan odottamaan pysty enää, joku ratkaisu täytyy olla vaikka se sattuiskin. Kertokaa jotain kokemuksianne...
Siis me ollaan mun poikakaverin (26v, mä 23v) kanssa oltu yhessä 3 vuotta ja vähän aikaa ollaan asuttu yhdessä. Oon alkanu miettiä sellasta asiaa kuin sitoutuminen. En nyt meinaa että pitäis naimisiin mennä ja lapsia hankkia, vaan että olisi molemmille selvää että tarkoitus on olla yhdessä. Tuntuu kuitenkin nyt siltä että oon aivan yksin ajatukseni kanssa: Poikakaveri käyttää harrastuksiinsa ja töihin lähes kaiken vapaa-aikansa eikä viitti multa kysyä että tehtäskö jotain yhessäkin joskus. Me ollaan tästä puhuttu tsiljoona kertaa ja todettu että eipä meillä taida olla sellasia suuria yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Eikö ihmisten kuitenkin pitäis haluta tehdä vaan jotain yhessä kunhan tekevät jos ne oikeesti rakastaa toisiaan? Entäs sitten kun on puhuttu siitä että mitä tapahtuu jos hänelle tarjotaan työpaikkaa ulkomailla (yksi lähes vuoden mittainen keikka on jo koettu) ja pitäisi päättää lähteäkö vai ei? No siitä kuulemma voidaan keskustella yhdessä mutta päätöksen hän tekee itse... Ahdistaa, kun musta sen pitäis olla niin että jos ei molemmat voi lähteä niin sitten ei mennä. Kai niitä tilaisuuksia tulee jos on tullakseen myöhemminkin. Onko mun nyt vaan tarkoitus etsiä sellainen mies jolle perhe on tärkeämpi kuin ura? Musta tuntuu etten ainakaan odottamaan pysty enää, joku ratkaisu täytyy olla vaikka se sattuiskin. Kertokaa jotain kokemuksianne...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse erosin juuri kun poikaystävälläni ei ollut enää aikaa minulle ja pojalleni. Se tuli aina 21-22 kotiin vain nukkumaan ja aamulla sit taas lähdettiin töihin. Olin tosi yksin, niinkuin nytkin. Surullista, mutta kyllä suhteessa vaan on annettava aikaa toisilleenkin. Keksikää joku yhteinen harrastus ja tehkää yhdessä päätökset. jos se ei suju niin hyvältä ei ainakaan näytä. voi olla että teillä on nyt se 4vuoden kriisi ja se menee ohi vain riitelyllä.VOIMIA TEILLE!!!!
Suosittelen, että keskustelette tilanteesta. Tuo esille omat mielipiteesi esim. perheenhankinta ja kerro, että ne ovat sinulle tärkeitä. Kannattaa nyt käyttää aikaa asian ratkaisemiseen eikä taipua mukisematta toisen tahtoon. Kadut sitä myöhemmin, jos annat noin vain periksi. Totta kai on vaikeata luopua rakkaastaan, mutta siinä tapauksessa on parempi niin, jollei toinen ole valmis sitoutumaan ja panostamaan yhteiseen tulevaisuuteen.
Itselläni päättyi n. viiden vuoden suhde ja olin päättymiseen asti siinä luulossa, että toinenkin on halukas sitoutumaan lopuksi ikää minuun. Toisin kävi. Hän jätti ja lähti. Mulla on ikävävä ja paha olo, mutta pidemmän päälle ratkaisu on oikea, jollei hän kerran ollut halukas sitoutumaan.
Voimia sinulle ja onpa ratkaisu mikä tahansa, parasta se on selvittää nyt!