Tämä palsta konkretisoi hyvin sitä, että nämä pettämisasiat usein liittyvät itsetunto-ongelmiin ja myös aiheuttavat niitä lisää.
Pettäjä pönkittää huonoa itsetuntoaan hankkimalla ihailua - illuusioon ja valheeseen perustuvaa - joka osoitteesta. Hän ei kykene elämään elämäänsä omana itsenään.
Pettäjän kumppani ei kykene vaatimaan tai rakentamaan oikeaa parisuhdetta itselleen, vaan päätyy kakkoseksi suurelta osin siksi, että ei halua/kykene panostamaan parisuhteeseen, jossa osapuolet sitoutuvat toisiinsa myös arjen realiteeteissa.
Ja petetty menettää itsetuntonsa useimmiten kokonaan totuuden kuullessaan.
Surkuhupaista on, että täällä kaikki nuo rikkinäiset ja itsetunnottomat ressukat pönkittävät itseään ja parantavat oloaan haukkumalla toisiaan. On kuin rammat kilpailisivat siitä, kuka on vähiten rampa "lällällää"!
Oikea parannuskeinohan olisi alkaa rakentamaan sitä itsetuntoa jonkin muun kuin toisilta ihmisiltä saatavan (seksuaalisen) huomion varaan.
Pettäjä pönkittää huonoa itsetuntoaan hankkimalla ihailua - illuusioon ja valheeseen perustuvaa - joka osoitteesta. Hän ei kykene elämään elämäänsä omana itsenään.
Pettäjän kumppani ei kykene vaatimaan tai rakentamaan oikeaa parisuhdetta itselleen, vaan päätyy kakkoseksi suurelta osin siksi, että ei halua/kykene panostamaan parisuhteeseen, jossa osapuolet sitoutuvat toisiinsa myös arjen realiteeteissa.
Ja petetty menettää itsetuntonsa useimmiten kokonaan totuuden kuullessaan.
Surkuhupaista on, että täällä kaikki nuo rikkinäiset ja itsetunnottomat ressukat pönkittävät itseään ja parantavat oloaan haukkumalla toisiaan. On kuin rammat kilpailisivat siitä, kuka on vähiten rampa "lällällää"!
Oikea parannuskeinohan olisi alkaa rakentamaan sitä itsetuntoa jonkin muun kuin toisilta ihmisiltä saatavan (seksuaalisen) huomion varaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tietää,mikä on totuus ja miksi kukin pettää tai sietää pettämistä.
Mitään kaavaa ei ole,mutta omalle elämelle voi tehdä jotain,jos ei pysty elämään valheessa.
Useimmin se ero tuleekin silloin.kun ei vaan enää jaksa ihmetellä toisen käytöstä vaan lähtee rakentamaan itselle sopivaa elämää.
Niin varmaan pettäjäkin tekee,mutta miksi pitää olla muita ihmisiä kärsimässä,hänen muutoksesta?
Pettämistä on niin erilaista. Joskus pettäminen on tuota itsetunnon pönkittämistä, ihailun hakua ja jännityksen etsimistä elämään - mutta ei toki aina.
Yhtäkaikki toimivaan parisuhteeseen ei kolmatta pyörää mahdu. Erään kuuluisan mäkihyppääjän sanoja lainatakseni tämä ei ole fakta vaan totuus. Jos sitä pettämistä esiintyy parisuhteessa, niin kyllä on syytä molempien puolisoista katsoa peiliin. Miksi parisuhde on mennyt siihen malliin, että se kolmas pyörä mahtui väliin? Miksi on ylipäätään alkanut olemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kykene sitoutumaan yksiavoisuuteen? Miksi on mennyt sellaisen ihmisen kanssa yhteen, joka ei ole "riittävä" vaan pitää etsiä lisää aidan toiselta puolelta?
Itsetunto-ongelmia varmasti on paljon ja ne heijastuvat helposti pettämisenä ja/tai petetyksi joutumisena. Tiedän kokemuksesta, että itseänsä peiliin katsominen on hel-ve-tin vaikea paikka, mutta erittäin opettavaista.
Olen eri mieltä siitä, että pettämistä "on niin erilaista". Se on kaikki yhtä ja samaa: kyvyttömyyttä elää rehellisesti niin kuin haluaa.
Ja tämä kyvyttömyys johtuu aina siitä, että yksilö on liikaa ulkoaohjautuva. Hän pyrkii olemaan jotain, minkä kokee olevan hienoa ja ihailtua muiden silmissä.
Luepa näitäkin juttuja täällä. Kaikki paukuttavat omaa paremmuuttaan eetteriin, anonyymeille ihmisille. Kakkoset lällättelevät munan saannillaan, petetyt huorittelevat ja pettävät kehuvat omaa erinomaisuuttaa, jota on siis ihan pakko jakaa useammallekin.Voiko oikeasti surkeampaa olla?
Sisältäpäin ohjautuva ihminen pystyy elämään avoimesti ja rehellisesti omana itsenään, ilman tarvetta esittää muuta kuin on. Se on sitä tervettä itsetuntoa.
"Miksi on ylipäätään alkanut olemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kykene sitoutumaan yksiavoisuuteen? Miksi on mennyt sellaisen ihmisen kanssa yhteen, joka ei ole "riittävä" vaan pitää etsiä lisää aidan toiselta puolelta?"
Vastaus:
Yleensä suhteen alussa tällaiseen käyttäytymiseen taipuvainen piilottaa toiselta hyvin huolella kyseisen ominaisuuden. Kierot ihmiset ovat hyvin taitavia peittäämään jälkensä. Ja selittämään jokaisen pään pyörälle.
Ainakin kolmenlaista pettämistä osaan itse hahmottaa.
Patologisesta pettämisestä, sellaisesta tapapettämisestä täällä vaahdotaan paljon ja jotenkin kökösti leimataan miessukupuoli tähän kategoriaan - vaikka kysymys on muutamasta mädästä omenasta. Ihan samoin kuin sinkkunaiset leimataan kakkosiksi yms.
Kännipano on ihan omaa sarjaansa, sellainen emätöppi joka sen seksiaktin takia menee pettämis-kategoriaan. Juuri sellainen esim. liiallinen alkoholinkäyttö vie harkintakyvyn (selittää asian vaikkei tee sitä hyväksyttäväksi) ja koko juttua katuu jo heti kuin hommat on tullut hoidettua. Tuloksena hirveä morkkis, josta ei teidä että pelkääkö että siihen kuolee vai pelkääkö ettei kuolekkaan.
Sitten on se tavallinen tarina. Kolmannen pyörän kanssa lähtee vaan iskemään kipinää, mikä siitä sitten kehkeytyy *vakavaksi* suhteeksi. Tämä taas kertoo siitä, että parisuhteessa ei ole kaikki hyvin, kun siihen väliin noin kolmas pyörä pääsee.
Noista oikeastaan ensimmäinen liittyy puhtaasti tähän itsetuntokysymykseen. Patologinen tapapettäjä pitää itsetuntoaan kasassa jatkuvilla uusilla suhteilla. Ei pysty sitoutumaan omaan viralliseen suhteeseen, eikä sen puolin myöskään siihen/niihin kolmansiin pyöriin.
Kaiketi kännipanossa on kanssa jollain tasolla itsetuntokysymys kyseessä. Oma korkea "markkina-arvo" hivelee kenen tahansa egoa.
Sittenhän petetylla osapuolella ei ole osaa eikä arpaa koko pettämiseen. Täysin osaton tapahtuneeseen.
*tarjoaa marttyyrinviittaa*
sun näkemys. Ota se huomioon. Kyllä toimivaankin parisuhteeseen voi mahtua kolmas pyörä, sillä jokaisessa parisuhteessa on välillä huonoja hetkiä. Jos joku just silloin tulee tyrkylle niin silloin voi lipsahtaa..
Sellaista parisuhdetta ei ole kellään, joka ois pelkkää auvoa ja onnea vuosikymmen toisensa jälkeen. Toiset meistä vain on ihmisinä sen tyylisiä, et ei vois ikinä pettää ja toiset taas on niitä jotka voi. Yllätyksenä se ominaisuus tulee varmaan monelle, veikkaisin.
Että pidä vaan viittas.
Aika harva menee naimisiin ja hankkii lapsia pettäjän kanssa. Ihmiset muuttuvat ajan kuluessa eikä niitä muutoksia aina pysty ennakoimaan. Vaikka joku pettää, hän ei suhteen alussa välttämättä tietoisesti kieroile ja salaile pettäjyyttään. Ihmisestä voi tulla pettäjä myös jonkinlaisen tapahtumaketjun seurauksena. Tottakai vastuu pettämisestä on pettäjällä, mutta ei kaikki muutkaan ihmisten teot ole niin tietoisia ja harkittuja.
Ja niin hyvää pitkää suhdetta ei olekaan, etteikö siinä joskus olisi kolmannen pyörän mentäviä aukkoja. Ihmiset reagoivat kriiseihin ja vaikeuksiin eri tavoin. Joku pettää, joku lenkkeilee hullun lailla, joku juo ja joku aloittaa terapian. Pettämispäätös on pettäjän. Tosiasia on kuitenkin, että todella huonotkin suhteet saattavat palata raiteilleen. Usein se viimeinen niitti suhteelle on kuitenkin pettäminen. On aika lapsellista väittää, että suhde on aina valmiiksi tuhoon tuomittu jo ennen pettämistä. Jos olisi joku absoluuttinen parisuhteen tilanteen mittari, kaksi samassa tilanteessa suhdetta todennäköisesti jatkuisi eri tavoin. Toinen jatkuisi ja toinen päätyisi eroon.
samaa mieltä. Jokaiseen parisuhteeseen mahtuu heikolla hetkellä kolmas mukaan. Valinnan tekee pettäjä ja petturin salarakas antaa tukea ja vahvistusta parhaansa mukaan - tai sitten ei.
Nämä pettämisasiat ovat NIIN erilaisia ja tapauskohtaisia. Tuo mitä sanoit, pätee toki joskus.
Mutta sitten, jos tarkastelee vähänkin lähemmin voimassaolevia parisuhteita, joissa kumpikaan ei petä... Ainakin minä olen todennut, ettei ihan kaikki niissäkään pysty elämään omana itsenään. Senkin takia, ettei koskaan ole pystynyt, kun aina ollaan yhdessä eikä ole ollut tilaisuutta tutustua itseensä ja kysyä "kuka minä olen, oikeastaan, mitä minä haluan". Tällaisessa suhteessa, jossa ei tiedä kuka onkaan, ei tarvita tuota kuuluisaa itsetuntoa ollenkaan... Joskus käy niin, että viimein, esim. 30 vuoden avioliiton jälkeen - erityisesti naiset löytävät itsensä, ensimmäistä kertaa. Ja silloin on todellinen kriisin paikka suhteessa, josta päädytään useimmiten eroon. Ts. kun löytää itsensä ja itsetuntonsa, se voi myös johtaa eroon ja/tai sitä ennen uskottomuuteen.