Näitä suhteet & tunteet -osaston palstoja tulee aina välillä vahdattua paremman tekemisen puutteessa. Tiedän että näiden keskustelujen perusteella ei pitäisi vetää mitään kauhean pitkällemeneviä johtopäätöksiä siitä mitä ihmiset yleisesti ajattelevat asioista.
Mutta eipä sille oikein mitään voi että välillä näihinkin höpötyksiin alkaa uskomaan.
Tuntuu että on tiettyjä ominaisuuksia, joita löytyy ihmisiltä ja joita pidetään ei-haluttavina tai haluttavina. Sama koskee myös treffi-ilmoituksia.
Minusta tuntuu aina että en sovi yhtään mihinkään yleisempään määritelmään. Käteni sydämellä; minä en yleensä löydä itseäni mistään kuvauksesta, enkä liioin osaisi pyydettäessä kuvailla itseäni niin, että lopputuloksena olisi mitään ns. totuuteen viittaavaakaan.
Asia ei nyt itseäni kovastikaan polttelisi muuten, mutta tuntuu että ihmisillä on kuin onkin aikalailla tarkkoja ennakkovaatimuksia, kuten miehekäs mies tai itsevarma tai mitä ikinä. En tiedä olenko esim. noista kumpikaan. Ehkä olen, mutta olenko siinä määrin kuin tarkotetaan? En ainakaan suoraan tunnista noista itseäni. Tosin en tunnista niiden vastakohtaakaan itsessäni. Ja nämä olivat vain esimerkin vuoksi. Sama koskee monia muitakin asioita.
Kyseessä ei kuitenkaan ole se, että en olisi "löytänyt itseäni" tai että olisin vielä jotenkin sekaisin identiteettini kanssa. Oikeastaan päinvastoin. Väitän tuntevani itseni niin hyvin, että olen tunnustanut sen tosiasian että ihmisen minuus on usein hirveän ristiriitainen ja moniulotteinen. Yhdessä asiassa voi olla yhdenlainen, toisessa taas toisenlainen. Mielipiteet voivat luonnollisesti muuttua ja elämäntilanteet muovata uusia piirteitä.
Olen myös tajunnut sen, että kaikenlainen asioiden ja elämän kokonaisvaltainen hallinta ja haltuunotto on mahdotonta. En voi laittaa asioita kiltisti eri laatikoihin ja olla tyytyväinen. Palikat eivät minun maailmassani sovi reikälaatikkoon sukkana, enkä enää yritä niitä väkisin sorvatakaan sopimaan.
Lienen jonkinlainen juppihippipunkkari, turha mua on yrittääkään kategooriin laittaa.
Cross-over materiaalia
3
343
Vastaukset
- ........
Kyllä ihmisessä on aina puolia yhtä monta kuin on päiviä ja elinvuosia. Ei kaikista olla edes tietoisia, uudet puolet itsestä nousevat pinnalle tietyissä tilanteissa ym. Riippuu myös paljon, minkälaisen kumppanin kanssa elää.
Minulla ainakin on huonoa kokemusta (liian) itsevarmoista miehistä. Terve itsevarmuus on sitä, ettet häpeä itseäsi ja pidät itsestäsi sellaisena kuin olet hyvine ja huonoine puolineen. Pystyen kuitenkin kriittisesti arvioimaan itseäsi jos tarve vaatii. Terve itsevarmuus on kykyä nauraa itselle. Ei koe tarvetta arvostella muita, hyväksyy erilaisuuden...ei kulje maailmassa läpät silmillä.
Mielestäni monet, jotka etsivät kumppania kriteerillä itsevarma..mitä haaviin lopulta jää: heikkoitsetuntoisia miehiä, jotka ovat kasvattaneet järjettömän ulkoisen kuoren ja olemuksen. He näyttävät ulospäin itsevarmoilta ja hyväitsetuntoisilta, mutta kun paha paikka elämässä tulee, paetaan ja syytetään muita. Monesti olen miettinyt sellaisia miehiä, jotka esim. treenaa ahkerasti salilla, panostaa merkkivaatteisiin, tuunaa autoaan ja monivärjää hiuksensa joka kuukausi...eihän noissa mitään pahaa ole, mutta onko kyseessä se, että pelkää ettei kelpaa tms ilman näitä ulkoisia härpäkkeitä ja harrastuksia? Että identiteettiä täytyy luoda muiden kuin henkisten asioiden kautta? Harrastaako kukaan heistä liikuntaa liikkumisen ilosta, vaiko vain siksi että markkina-arvo baarissa olisi mahdollisimman korkea?
Jos minä laittaisin jotain kriteereitä, niin ne olisivat luotettavuus, rehellisyys, kyky löytää positiivisia asioita elämästä silloinkin kun menee päin mäntyä (vaikkei se sillä hetkellä niin helppoa aina olekaan), että huolehtii ja välittää itsestään, ei elä toisen ihmisen kautta, että arvot ovat enemmän perhekeskeiset kuin individualistiset (minä-minä-minä, menestytään, suoritetaan ja seikkaillaan).. mutta kai valtaosa hakee sporttista, ei sohvaperunaa ja itsevarmaa kundia, joka tulee omillaan toimeen ja jonka kanssa on hauskaa.. mun mielestä noi menee kategoriaan hetken ilo ja kyyneleet perään. Sitten petytään kun ei mietitä asioita pintaa syvemmältä..
Musta epävarmuus on paljon viehättävämpää kuin itsevarmuus, koska epävarma ihminen on aito ja näyttää tavallaan heikkoutensa, itsevarma on usein näennäisitsevarma ja kätkee tai kieltää heikkoutensa.- -kraftwerk-
Täytyy tässä vaiheessa turvautua klisheeseen. Minä luulen että aika moni on joko tiedostaen tai tiedostamattaan napannut ns. toivottavat piirteet kumppanilleen toden totta tarinoiden maailmasta.
Tästä nousee tietenkin ihmisillä ihan suora vastareaktio, eikä ihmekään, koska kuka nyt haluaisi edes epäsuorasti tunnustaa olevansa jonkinlaisen aivopesun uhri. Mutta uskallan silti väittää että näin on.
Tunnistan tämän jopa itsessäni. Kiroan sitä että jostain kumman syystä minulla on tiettyjä ulkonäkökriteereitä, jotka eivät voi olla muualta peräisin kuin jatkuvasta, elämänpitkästä altistumisesta tietenlaiselle kuvastolle ja ihmisruumiin mallille. En nyt puhu siitä että haluaisin naisen olevan esim. mikään "povipommi" tai muukaan äärimmäinen stereotypia, mutta kyllä tietyissä määrin "aivopesun" huomaa.
Kärjistän tässä nyt ehkä tarpeettomasti, mutta joskus on pakko, koska muuten ei omaa pointtia saa perille. Luulen siis että miehet ovat liian pitkään altistuneet tieteynlaiselle naiskuvalle, mutta myös naiset tietynlaiselle mieskuvalle.
Naisilla saattaa vain olla enemmän painotusta miehen käyttäytymiseen. Ja katsos, eikö naisia viehätäkin se tietynlainen sankarityyppi, jossa on myös mukana hieman veijariakin. Tarinoista tuttua kamaa. Mies joka on alussa silmittömän ärsyttävä, mutta ah, niin salaperäinen. Mies joka on ehkä hieman oman tiensä kulkija, arvaamaton ja veijarimainen.
Mutta silti tämä mies on tarinassa sankarin osassa. Sankarius paljastuu tosipaikan tullen, jolloin mies yhtäkkiä osoittaakin järjettömän lujaa ammattitaitoa sekä huolta naisen hyvinvoinnista. Hän tulee myös siinä sivussa paljastaneeksi että sisimmässään rakastaa tulenpalavasti tätä naista, jota aluksi on kohdellut vitsailevan alentuvasti ja epämääräiseksi.
Ihmiskunta on tarinoiden suurkuluttaja. Kaikki pyritään pukemaan tarinoiksi, oli asioissa siihen ainesta tai ei. Lapsille opetetaan ensimmäisiä moraalisia tai eettisiä asioita tarinoiden, satujen muodossa. Jopa sotia varten keksitään mielikuvituksellisia tarinoita.
Olemme niin läpikyllästettyjä tarinoilla, että väitän osan tai jopa suurimman osan muodostaneen oman maailmankuvansa osittain tarinoiden pohjalle.
Miksi siis emme etsisi myös parisuhdetta, jonka toinen osapuoli muistuttaa meitä yhdestä tai useammasta henkilöhahmosta tarinoissa.
Toistan että tämä on äärimmäinen kärjistys ja että elämä opettaa kyllä ihmaisiä tunnistamaan ilmiselvimmän eron tarinoiden maailman ja reaalimaailman välillä. Mutta taustalla saattaa olla jotakin tähän viittaavaa. En pidä sitä ollenkaan mahdottomana. - -kraftwerk-
-kraftwerk- kirjoitti:
Täytyy tässä vaiheessa turvautua klisheeseen. Minä luulen että aika moni on joko tiedostaen tai tiedostamattaan napannut ns. toivottavat piirteet kumppanilleen toden totta tarinoiden maailmasta.
Tästä nousee tietenkin ihmisillä ihan suora vastareaktio, eikä ihmekään, koska kuka nyt haluaisi edes epäsuorasti tunnustaa olevansa jonkinlaisen aivopesun uhri. Mutta uskallan silti väittää että näin on.
Tunnistan tämän jopa itsessäni. Kiroan sitä että jostain kumman syystä minulla on tiettyjä ulkonäkökriteereitä, jotka eivät voi olla muualta peräisin kuin jatkuvasta, elämänpitkästä altistumisesta tietenlaiselle kuvastolle ja ihmisruumiin mallille. En nyt puhu siitä että haluaisin naisen olevan esim. mikään "povipommi" tai muukaan äärimmäinen stereotypia, mutta kyllä tietyissä määrin "aivopesun" huomaa.
Kärjistän tässä nyt ehkä tarpeettomasti, mutta joskus on pakko, koska muuten ei omaa pointtia saa perille. Luulen siis että miehet ovat liian pitkään altistuneet tieteynlaiselle naiskuvalle, mutta myös naiset tietynlaiselle mieskuvalle.
Naisilla saattaa vain olla enemmän painotusta miehen käyttäytymiseen. Ja katsos, eikö naisia viehätäkin se tietynlainen sankarityyppi, jossa on myös mukana hieman veijariakin. Tarinoista tuttua kamaa. Mies joka on alussa silmittömän ärsyttävä, mutta ah, niin salaperäinen. Mies joka on ehkä hieman oman tiensä kulkija, arvaamaton ja veijarimainen.
Mutta silti tämä mies on tarinassa sankarin osassa. Sankarius paljastuu tosipaikan tullen, jolloin mies yhtäkkiä osoittaakin järjettömän lujaa ammattitaitoa sekä huolta naisen hyvinvoinnista. Hän tulee myös siinä sivussa paljastaneeksi että sisimmässään rakastaa tulenpalavasti tätä naista, jota aluksi on kohdellut vitsailevan alentuvasti ja epämääräiseksi.
Ihmiskunta on tarinoiden suurkuluttaja. Kaikki pyritään pukemaan tarinoiksi, oli asioissa siihen ainesta tai ei. Lapsille opetetaan ensimmäisiä moraalisia tai eettisiä asioita tarinoiden, satujen muodossa. Jopa sotia varten keksitään mielikuvituksellisia tarinoita.
Olemme niin läpikyllästettyjä tarinoilla, että väitän osan tai jopa suurimman osan muodostaneen oman maailmankuvansa osittain tarinoiden pohjalle.
Miksi siis emme etsisi myös parisuhdetta, jonka toinen osapuoli muistuttaa meitä yhdestä tai useammasta henkilöhahmosta tarinoissa.
Toistan että tämä on äärimmäinen kärjistys ja että elämä opettaa kyllä ihmaisiä tunnistamaan ilmiselvimmän eron tarinoiden maailman ja reaalimaailman välillä. Mutta taustalla saattaa olla jotakin tähän viittaavaa. En pidä sitä ollenkaan mahdottomana.Niin, lisäyksenä vielä etten osoittanut tätä nimenomaan sinulle, joka vastasit aiempaan kirjoitukseeni, vaan lisäpohditaa siihen, miksi tietynlaiset piirteet voivat olla niin tavattoman suosittuja tai haluttuja.
Keskityin ehkä myös hieman liikaa siihen minkälainen on tarinoiden haluttu sankarimies ja liian vähän siihen millainen on tarinoiden haluttu nainen. Olen ehkä liian lähellä aihettä miehenä, jotta huomaisin haluavani tai pitäväni jotain tietynlaisia piirteitä naisessa haluttavina perustuen tarinoiden maailman naiskuvaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507964Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4662254Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2322161- 1451725
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251237Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511231Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1021123Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65841Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.58776Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7742