Länsimaisen musiikin historian keskiössä piilee musta aukko: klassismin unettavat vuosikymmenet 1750-1825! Jopa kaikkein nerokkaimmat tuon ajan säveltäjistä joutuivat toimimaan kerrassaan naurettavan ahtaiden raamien sisällä. Ajan estetiikan taustalla oli Winckelmannin ja kumppanien täydellinen väärinymmärrys kreikkalaisten ja roomalaisten taiteesta, kipsiantiikki-ihanne joka ainakin allekirjoittaneella tuo ikuisesti mieleen Davidin vastenmieliset jättimaalaukset ja empire-tyylin mauttomuuden. Joudumme itse kärsimään jo kylliksi klassismista Helsingin vanhassa keskustassa, ja jotain samaa kipsinhajuista hapatusta on tarttunut ajan musiikkiinkin.
Klassismin aika oli masentavaa
musiikissa
4461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikkihan tietävät, että aikakausi, jota solvasit oli klassisen musiikin loistoa kukkeimmillaan, kun Mozart, Beethoven ja Haydn pistivät tuulemaan.
Parempi että on ahtaat raamit kuin että ei ole raameja laisinkaan.
Nykyajan taidemusiikissa ei ole raameja, ja tuloksena on lähes aina käsittämätöntä sekasotkua, jonka setviminen vaatii vähintään kolmen vuoden täysipäiväiset opinnot jossain musiikkikorkeakoulussa.
Ahtaat oli raamit joo Mozartilla, mutta kun miehellä oli ammattitaitoa ja luovuutta, niin kiehtovan rikkaan maailman hän kykeni luomaan noiden raamien sisälle.
kirjoitettavan. Kuten jokainen vähänkin länsimaisen taidemusiikinhistoriasta ymmärtävä käsittää, tuon ajan puitteissa tapahtuivat tradition merkittävimmät innovaatiot niin musiikin rakenteissa, kuin myös yksinkertaisesti soitinteknisessä kehityksessä.esim: sonaattimuodon selkiytyminen, jousikvarteton "keksiminen" (Haydn) sinfonian kehittyminen itsenäiseksi sävellysmuodoksi oopperan alkusoitosta, etenkin Beethovenin sinfonioiden avant garde oli ja on hämmästyttävää, tai jos vaikkapa kuuntelee B:n jousikvartettoa op132,niin voi todeta, etteivät raamit ja muotorakenteet paljoa painaneet. Soitinteknisestä kehityksestä: mm. jousisoitinten soundi ja ketteryys kehittyivät merkittävästi mm. jousen kehityksen myötä, 1800-luvulla vaskisoittimiin saatiin venttiilit, joka mahdollisti huomattavasti moninaisemman modulaatioskaalan, sellainen mitätön soitin, kuin klarinetti otettiin orkesterisoittimeksi etc.
Jos kysymyhksessä oli provokaatio, niin voisi edellyttää jatkossa hieman haastavampaa esitystä.
säälittävää arkitietoa
jo yksinään riittää kumoamaan väitteesi. Eikä se ole ainoa tuona aikana sävelletty teos.
Mutta minkäs sille voi jos korvat ovat kipsiä.