Tutustuin muutama kuukausi sitten (vakavammaksi juttu on kuitenkin mennyt vasta viimeisen kuukauden sisällä) mieheen netissä ja olemme ahkerasti netin välityksellä keskustelleetkin, sillä asumme kaukana toisistamme enmmekä siksi näe kovin usein. Pari kertaa olemmw tämän viimeisen kuukauden aikana tavanneet ja olen viihtynyt hänen seurassan ja hänkin ilmeisesti minun.
Viime tapaamiskerralla minulle tuli kuitenkin aivan kummallinen fiilis. Sellainen "ei tämä voi toimia"-olo ja se on nyt kalvanut minua enkä saa asiaa pois mielestäni. Mies on kaikinpuolin mukava, mutta jotenkin tuntuu, etteivät palikat kolahda paikoilleen. Meillä ei oikein ole edes yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta tarvitaanko niitä välttämättä?
En ole kuitenkaan varma vielä omistakaan tunteistani.. Pidän hänestä ja viihdyn hänen seurassaan, mutta en tiedä menevätkö tunteeni rakkauden puolellekaan. Olenkin kahden vaiheilla. Pitäisikö minun luottaa siihen tunteeseen, joka minulle tuli viime tapaamiskerralla ja lopettaa koko homma tähän, kun se ei ole vielä täysin alkanutkaan. Vai pitäisikö minun jatkaa ja yrittää selvittää omia tunteitani ja sitä, että jatkuuko tämän outo olo minussa myös pidemmän yhdessäolon jälkeen... Toisaalta koen hyvin vääräksi sen, etten kertoisi miehelle tämänhetkisistä tunteistani, sillä hän todella pitää minusta ja tarkoitukseni ei ole tuottaa mielipahaa kenellekään tarkoituksella.
Olen pohtinut tilannetta tauotta, sillä en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tämä on ensimmäinen vakava seurustelusuhde (poislukien teini-iän seurustelusuhteet) minulle ja en tiedä johtuuko fiilikseni vain siitä, että tilanne on minulle uusi vai onko kyse oikeasti siitä, ettei minulla olisi eikä tulisi olemaan tunteita häntä kohtaan.
Viime tapaamiskerralla minulle tuli kuitenkin aivan kummallinen fiilis. Sellainen "ei tämä voi toimia"-olo ja se on nyt kalvanut minua enkä saa asiaa pois mielestäni. Mies on kaikinpuolin mukava, mutta jotenkin tuntuu, etteivät palikat kolahda paikoilleen. Meillä ei oikein ole edes yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta tarvitaanko niitä välttämättä?
En ole kuitenkaan varma vielä omistakaan tunteistani.. Pidän hänestä ja viihdyn hänen seurassaan, mutta en tiedä menevätkö tunteeni rakkauden puolellekaan. Olenkin kahden vaiheilla. Pitäisikö minun luottaa siihen tunteeseen, joka minulle tuli viime tapaamiskerralla ja lopettaa koko homma tähän, kun se ei ole vielä täysin alkanutkaan. Vai pitäisikö minun jatkaa ja yrittää selvittää omia tunteitani ja sitä, että jatkuuko tämän outo olo minussa myös pidemmän yhdessäolon jälkeen... Toisaalta koen hyvin vääräksi sen, etten kertoisi miehelle tämänhetkisistä tunteistani, sillä hän todella pitää minusta ja tarkoitukseni ei ole tuottaa mielipahaa kenellekään tarkoituksella.
Olen pohtinut tilannetta tauotta, sillä en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tämä on ensimmäinen vakava seurustelusuhde (poislukien teini-iän seurustelusuhteet) minulle ja en tiedä johtuuko fiilikseni vain siitä, että tilanne on minulle uusi vai onko kyse oikeasti siitä, ettei minulla olisi eikä tulisi olemaan tunteita häntä kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinun mielestä alkavat? Ihmisillä on eri käsitykset asiasta. Jos olette tapailleet ja tunteneet toisenne usean kuukauden ajan, niin kyllä juttu on jo alkanut. Jos sinulla on olo, että juttu ei voi toimia, ni lopeta se heti. Älä jää odottelemaan tunteita ja pidä miestä varalla. Se on epäreilua miestä kohtaan. Kivoja ihmisiä on paljon, mutta ei kaikkien kanssa täydy mennä pidemmälle. Asia on kuitenkin tultava selväksi molemmille. Jos olisit kunnolla ihastunut, et epäilisi mitään. Rakkaus tekee ihmisen sokeaksi ja rakastuneelle kaikki on mahdollista ja selvää.
Olemme tunteneet toisemme muutaman kuukauden jan, mutta aluksi ihan kaveripohjalta. Vakavammaksi juttu on mennyt vasta tässä kuukauden sisällä.
sanoa miehelle tuo mitä kirjoitit. Jos mies haluaa jatkaa tietäen ettet sinä ole varma tunteistasi, niin sittenhän voitte jatkaa ja katsoa miten käy. Eli ei sitä tarvitse kuin seinään lopettaa, mutta puhukaa asiasta. Itse olen huomannut että jos tunne on syvä ja molemminpuolinen niin sen kyllä vaistoaa, joten on ihan mahdollista että miehellä on samantyyppisiä ajatuksia sinusta. Voisi olla molemmille helpotus puhua asiasta kunnolla.