Ensinnäkin... Älkää vastatko, jos ei ole mitään asiallista sanottavaa.
Esittelen ongelman mahdollisimman lyhyesti ja korrektisti: Olen 18-vuotias nainen ja lukiossa. Olen aina ollut kirjeenvaihdossa ihmisten kanssa. Rakastuin puolisen vuotta sitten yhteen kirjekaveriin. Kirjeenvaihdossa ollemme olleet jo viisi vuotta ja vuosi sitten vaihdettiin sähköpostittamiseen, koska se oli nopeampaa.
Hän on amerikkalainen ja minua kaksi vuotta vanhempi.
En itse sanonut mitään asiasta ja olisin varmasti päässyt asiasta ongelmitta yli, kunnes kirjeystäväni sitten itse kertoi rakastuneensa minuun.
Tein ehkä mielettömän tyhmästi, kun sanoin, että ei pilata ystävyyttä tällä. Sanoin myös, että katsotaan asiaa sitten, kun kesällä matkustan kahdeksi viikoksi Amerikkaan, mistä viikon vietän hänen luonaan (matka oli suunnitteilla jo silloin, kun oltiin ainoastaan ystävyys-tasolla). Onko kenelläkään kokemusta, että voiko kirjeystävyydestä tulla mitään järkevää ja kestävää? Kannattako ruveta suunnittelemaan tulevaisuutta uudessa valossa, ts. että lähtisin opiskelemaan Amerikkaan Suomen sijaan?
Ei siis olla IKINÄ tavattu vielä. Vain kirjeiden, sähköpostien, mesen ja Skypen välityksellä ollaan pidetty yhtä.
Kannattaako lähteä Amerikkaan kesällä sillä mielellä, että siellä on poikaystävä? Vai vaan matkustaa sinne ja katsoa, millaista on?
Esittelen ongelman mahdollisimman lyhyesti ja korrektisti: Olen 18-vuotias nainen ja lukiossa. Olen aina ollut kirjeenvaihdossa ihmisten kanssa. Rakastuin puolisen vuotta sitten yhteen kirjekaveriin. Kirjeenvaihdossa ollemme olleet jo viisi vuotta ja vuosi sitten vaihdettiin sähköpostittamiseen, koska se oli nopeampaa.
Hän on amerikkalainen ja minua kaksi vuotta vanhempi.
En itse sanonut mitään asiasta ja olisin varmasti päässyt asiasta ongelmitta yli, kunnes kirjeystäväni sitten itse kertoi rakastuneensa minuun.
Tein ehkä mielettömän tyhmästi, kun sanoin, että ei pilata ystävyyttä tällä. Sanoin myös, että katsotaan asiaa sitten, kun kesällä matkustan kahdeksi viikoksi Amerikkaan, mistä viikon vietän hänen luonaan (matka oli suunnitteilla jo silloin, kun oltiin ainoastaan ystävyys-tasolla). Onko kenelläkään kokemusta, että voiko kirjeystävyydestä tulla mitään järkevää ja kestävää? Kannattako ruveta suunnittelemaan tulevaisuutta uudessa valossa, ts. että lähtisin opiskelemaan Amerikkaan Suomen sijaan?
Ei siis olla IKINÄ tavattu vielä. Vain kirjeiden, sähköpostien, mesen ja Skypen välityksellä ollaan pidetty yhtä.
Kannattaako lähteä Amerikkaan kesällä sillä mielellä, että siellä on poikaystävä? Vai vaan matkustaa sinne ja katsoa, millaista on?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma parisuhteeni ei alkanut aivan samoista lähtökohdista, mutta joka tapauksessa olen ollut nyt melkein kuusi vuotta yhdessä entisen kirjekaverini kanssa. Kirjoittelimme kirjeitä ja sähköpostia pari vuotta, mutta kirjoittelun aikana pidin tätä poikaa vaan kivana kaverina. Sitten tapasimme ja siitä se sitten lähti, rakkaus. ;-)
Kuulostaa aika isolta ratkaisulta puhua poikaystävästä ja suunnitella opintojakin vain kirjoittelun perusteella. "Livenä" ihminen on kuitenkin aika erilainen kuin paperilla. Voi olla, että kesällä odottaa pettymys, mutta voi siinä käydä päinvastoinkin...Sinuna menisin ja katsoisin mitä siellä on vastassa, mutta ilman liian suuria odotuksia tai oletuksia. Onnea matkaan!
Musta on ihan hullua seurustella kirjeystävän kanssa. Tai siis oli hullua kunnes itse rupesin seurustelemaan kirjeystäväni kanssa,olemme seurustelleet kovin vähän aikaa,emme ole tavanneet,kummatkin asumme suomessa.olemme kirjoitelleet kirjeitä,soitelleet ja laittaneet tekstiviestejä.
Jos et mene - kadut sitä lopun ikääsi. Jos menet ja petyt, haavat paranevat ajan kanssa. Voit toki löytää myös elämäsi onnen, joten ratkaisun pitäisi olla aika itsestään selvä.
Kannattaa varmaan matkustaa sillä mielellä että siellä on henkilö jonka todella haluat tavata, sinulla ei ole mitään hävittävää. Jos homma toimii, hyvä niin. Jos ei niin sait yhden muiston lisää jota on kiva vanhana kiikkustuolissa muistella. :)