Ihmissuhde paska alkoi kaksi vuotta sitten kun sain kuulla että koulututtavani oli odottanut lasta 5kk kihlatulleni. Se oli täysi shokki ja tietty erosimme ja siitä reilu puolivuotta olin onneksi jo päässyt yli kyseisestä asiasta. Tai ainakin luulin päässeeni. Sen jälkeen mulla on ollu miehiä aika montakin mutta jokaisen jälkeen olen saanut pettyä, syyt ovat olleet tavallaan ihan ymmärrettäviä kuten muutto toiseen kaupunkiin tai muuta.. Sitten päätin kerrankin luottaa erääseen mieheen ja annoin hänelle väliaikaisesti asunnon kunnes hän löytää töitä kaupungista ja olin hänelle muutenkin tosi ymmärtäväinen joka asiassa. Suhde kuitenkin alkoi puolenvuoden jälkeen kariutumaan josta syytin itseäni ja pyysin anteeksi mieheltä mutta sitten myöhemmin eron jälkeen sainkin kuulla että hän oli pettänyt minua melkein kokoajan suhteemme ajan exänsä kanssa ja tämä ex-nainen odottaa hänelle lasta! Siispä toinen kerta! Kolmas vakavempi juttu oli kun luulin löytäneeni ihanan miehen ja meillä meni todella hyvin. Ikinä en ollut kenenkään kanssa tuntenut tällaista yhteenkuuluvuutta ja me emme ikinä tapelleet eikä mitää sellasta. No kaksi kuukautta kuitenkin kului tätä kun hän ilmotti että on liian masentunut että ei voisi seurustella. Tiesin kyllä hänen ongelmistaan ja yritin auttaa häntä todella! Me kuitenkin erottiin ja hänen pyydöstään me pysyimme ystävinä, voisi sanoa että parhaimpina ystävinä ja asuttiinkin melkein yhdessä. Mies vaan yhtäkkiä sitten häipyi, lopetti yhteydenpidon ja kuulin muutama viikko sen jälkeen että hän seurustelee eksänsä kanssa ja lisäksi tämä ex-nainen oli pyytänyt että jos mies ei pitäisi enää mitää yhteyttä minuun, olisi kuulemma parempi niiden suhteelle. Mies on siis täysin lapsellinen ja uskomaton ihminen joten vihan takia olen taas päässyt yli tästäkin nopeaa.. Kesti melko kauan aikaa tästä kun menin hyvään kouluun missä tapasin ihanan miehen. Ajattelin että niiden pelimiesten ja todella komeiden miesten jälkeen mitä mulla oli ollu niin tämä ei ainakaan ole sellainen, olin siitä varma ja varmistin asiaa ja tutustuin rauhassa ja juttelin hänen kanssa. Päätin kuitenkin että otan riskin ja ihastun taas ja mies oli todella ihana. Juttua kestikin viikon kun tuli ilmi että miehellä on tyttökaveri eri paikkakunnalla ja hän rakastaa sitä ja ym.Eli pahempi pelimies kun ykskään!! Niin että meillä ei voisi ollakkaan mitään. Mies on samalla luokalla ja hän ei tiedä näistä mun kaikista pettymyksistä ihmissuhteissa (laskujeni mukaan olen hajonnut kahden vuoden aikana sellaiset 5 kertaa täysin, kauaksi aikaa) ja joudun olemaan hänelle koulussa jokapäivä iloinen, hymyileväinen ja lupasin myö pysyä ystävänä ihan tämän koulun takia jota kestää enään vähänaikaa. Jokapäivä on hirveetä ja tuntuu todella pahalta ja minun ei auta sanoa mitään etten pilaa koko luokan fiilistä sillä että alkaisin olemaan ilkeä jollekkin. Eräänä v.loppuna avauduin hieman humalassa tälle miehelle ja minua katottiin pahekuvasti ja rauhoteltiin ja oikeesti alko tuntua siltä että ei nyt jumalauta!!
Kuullostan naurettavalta kun alan lukee tätä itse, mutta ei auta. En ole ikinä tajunnut tekeväni vääriä päätöksiä, olen liian luottavainen ihmisiä kohtaan. En halua pysyä ihan koko loppuelämääni vanhana piikana joten uskallan yrittää.. Enää vaa en varmasti uskalla. Olen kokoajan niin maassa että en tiedä miten pystyn ikinä unohtamaan kaikkea mitä olen kokenut.. Kaiken tämän jälkeen alan päiväpäivältä huomaamaan että päässäni on jotai katkeruuden patoutumia. Kiitos siitä että minulla on erittäin paljon ystäviä ja kavereita, ihan kummallisen paljon, tuntuu välissä siltä.. niiden avulla jaksaa..
Kuullostan naurettavalta kun alan lukee tätä itse, mutta ei auta. En ole ikinä tajunnut tekeväni vääriä päätöksiä, olen liian luottavainen ihmisiä kohtaan. En halua pysyä ihan koko loppuelämääni vanhana piikana joten uskallan yrittää.. Enää vaa en varmasti uskalla. Olen kokoajan niin maassa että en tiedä miten pystyn ikinä unohtamaan kaikkea mitä olen kokenut.. Kaiken tämän jälkeen alan päiväpäivältä huomaamaan että päässäni on jotai katkeruuden patoutumia. Kiitos siitä että minulla on erittäin paljon ystäviä ja kavereita, ihan kummallisen paljon, tuntuu välissä siltä.. niiden avulla jaksaa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipa ikävää luettavaa. En tosin tunne sua, eikä tosta kirjotuksesta niin hirveesti saa irti millanen oot. Mutta ainakin teit muhun sellasen kiltin ja kunnollisen naisen vaikutuksen. Juuri sen takia tarinasi harmittaa, koska juuri sinun laisille naisille toivon pelkästään kaikkea hyvää ja etenkin niitä kunnollisia puolisoita, jotka ovat tukemassa toista ja jotka ovat rehellisiä.
Itselläni ei ole tuollaisia kokemuksia takana, että olisin tutustunut, seukannut pelinaisten kanssa. Kuitenkin ihastuin ja rakastuin silloiseen tyttöystävääni, nykyiseen exään ihan täysin seurustelimme jotain 6 vuotta siihen mahtui paljon pääasiassa hyvää, mutta lopulta ero oli väistämätön. Emme vain kestäneet toistemme seuraa. Tai väärin sanoa, että emme kestäneet seuraa, me veimme ne rakkauden ja hellyyden tunteet toisiltamme pois ja jäljellä jäi vain kaveruus. Vaikea se päätös oli, että tiemme erkanevat, mutta näin jälkeen päin olemme molemmat siihen tyytyväisiä. Eroomme ei liittynyt kolmansia osapuolia, eli olimme rehellisiä ja uskollisia toisillemme koko ajan. Silti ero tuntui oudolta, kun ei ollut ”selvää” syytä.
Sinulla ainakin on selvemmät syyt niihin eroihin, ettei niitä tarvitse kelata, että entäs jos kuitenkin. Itsekin mietin sitä oisko eromme ollut helpompi, että ois ollut joku toinen, niin ois voinut syyttää sitä ja siitä johtuvia juttuja. Mutta meillä kävi näin.
Varmasti sulla on aika suuri uskon puute siitä, että onko sellasiakin miehiä jotka on täysin rehellisiä ja kunnollisia ja jotka eivät koskaan pelaisi tuollaista peliä. En tiedä, ennen luulin, että valtaosa miehistä olisi niitä kunnollisia, mutta kun lukee tälläisiä juttuja niin alkaa jo miettimään, että onko tällaiset miehet kuin minä jo uhanalainen laji, toivon että niin ei olisi, koska kuitenkin vain yhden naisen aion tehdä todella onnelliseksi. Toisaalta ei tilanne varmaan ole niin paha, tänne vaan yleensä kirjoitetaan enemmän näitä ikäviä kokemuksia. Kovin kuitenkin näyttää tuollainen rehellisyyden moraali heikentyneen miehillä kuten myös naisillakin.
Aurinkoisia päiviä ja voimia tuleviin koitoksiin. Olet vahva nainen, kun olet jaksanut ottaa riskin toisensa jälkeen ja uskon, että löydät sen oikean. Ja kun löydät sen, tai se löytää sinut(positiivinen ajattelu on tärkeää) niin sen jälkeen nämä episodit on vain muistoja, jotka antavat mahdollisuuden peilata asioita, että oikeasti huomaa eron huonojen ja hyvien asioiden välillä. Toivon, että jaksat purkaa ajatuksia ja päästä uudelleen siihen tilanteen, että uskallat ihastua ja luottaa ihmisiin. Kuitenkin kannattaa nähdä vaivaa ja aikaa, että on kunnossa ennen kuin ryntää uusiin seikkailuihin. Särkynyt sydän on kipeä pitkään, mutta kun sen saa kuntoon, niin silloin on sydän taas yhden askeleen viisaampi ja vahvempi. Yleensä puhuminen/kirjoittaminen, asiasta keskusteleminen vain auttaa selvittämään asiaa omassa päässä ja saa näkyviin niitä uusia polkuja ja ovia jotka auttavat asian selvittämisessä ja eteenpäin pääsemisessä.
Ota nyt rauhallisesti hyvä ihminen. Täytyykö jokaisen komistuksen kanssa heti aina yrittää jotain juttua? Mikset voi aloittaa ensin ihan siltä tutustumis/kaveripohjalta? Sä olisit näiltäkin välttynyt, jos et olisi rynnännyt suinpäin suhteeseen, tai miksi näitä sun "juttuja" nyt sitten voikaan kutsua. Tutustu, ota toisesta selvää, pidä ne reidet tiuaksti kiinni! Nyt sä olet ollut vaan helppo käyttöesine (laastari) miehille jotka eivät ole päässeet yli existään.
Ehkäpä sun kohtalo on vaan olla se söpö käyttö ja näyttöesine. Itsepähän sä olet "palveluksiasi" monelle tarjonnut.
Kiitoksia hope(m)84.. Olipas siinä tekstiä joka laitto mut ajattelemaan ja todella lohdutti :) Kun kyse ei todellakaan ollut nyt mistään reisien aukasemisesta ;)
Niin aurinko nousee joka päivä. Aina sitä ei tosin näe pilvien takaa, mutta siellä pilvien takana se kuitenkin paistaa. Ja jos ei se nousekaan niin eipä siinä paljoa ehdi sitäkään murehtia, joten kannattaa vain nauttia siitä, että aurinko nousee. Etenkin kun päivä pitenee ja ilmat lämpenevät.
Joskus sitä vain tajuaa paljon asioita kun vaikka katsoo aurinkonlaskua ja miettii, että miten pieniä omat murheet on kun miettii koko maailmankaikkeutta tai ihmisiä jolta puuttuu vaikka jalka tai käsi tai on jokin vakava sairaus, voi vaan ihmetellä mistä ne juuri saavat sitä elämän virtaa jaksaa eteenpäin ja olla onnellisia, kun itse lamaantuu täysin joistakin ei niin isoista vastoinkäymisestä. En toki halua väheksyä kenenkään murheita, suruja ja vastoinkäymisiä, mutta yleensä monet asiat on niin suhteellisia. Helposti katsoo elämää ja maailmaa liian minä keskeisesti.
Hyvä juttu jos sait jotain ajattelemisen aihetta ja lohdutusta viestistäni.
Mielenkiintoinen juttu kun rupesin kelaamaan tota reisien aukasemista, että kyllä mussakin on aika paljon sellasta hyväuskoisen hölmön vikaa, eikä tullut mieleenkään, että sä oisit ollu se syypää noissa jutuissa. On vaan iskostunut, että useimmiten miehet on niitä kusipäitä noissa jutuissa, ei tietenkään aina. Eli kattelee maailmaa aika sinisilmäisesti. Onneni on tosin ollut etten ole törmännyt niihin jotka käyttävät hyväksi tuota hyväuskoisuutta. Varmaan siinä on myös hieman sellanen sukupuolijakokin, että naiset uskoo ja toivoo helpommin kuin miehet, että tämä on se oikea, tosin poikkeuksia löytyy.
Itse olen aika vaativa luottamuksen rakentamisessa ja painotan rauhassa tutustumista, mikä varmasti aluksi tuntuu siltä että olen hiljainen,etäinen ja ei kiinnostunut toisesta, kun tutustun uusiin ihmisiin tai naisiin. Toisaalta ajattelen toisinaan näitä seurustelu/parisuhdejuttuja liiankin rationaalisesti, mikä ei aina ole se parhain vaihtoehto.
sieltä löydät sisältöä elämääsi.