Täällä on erittäin suuri kaikupohja sille, että ns. kunnollinen mies ei kelpaa ja renttua toisaalta vain ja ainoastaan halutaan.
Mahtaako olla noin mustavalkoista.
Uskon kyllä, että naisia saattaa kiehtoa enemmän supliikkimies, joka saa toisen viihtymään ja tuntuu olevan hyvin pitkälle sinut itsensä kanssa.
Mutta toisaalta, kuka ei sellaisen seurassa viihtyisi?
se, onko tällainen ns. menevä, helposti lähestyttävä, supliikin taitava ja oman itsensä kanssa sinut oleva mies yhtä kuin renttu on taas toinen asia. Ei minusta välttämättä ole. Riippuu tietysti hyvin pitkälti siitä miten haluaa rentun määritellä.
Olen sitä mieltä, että jos on hyvin hiljainen ja ujo, oli sitten mies tai nainen, niin suhderintamalla saattaa olla vaikeampaa. Puhumattakaan siitä jos itsetunnossa on vakavia puutteita. Yleensä tämä jälkimmäinen on se, mikä estää pariutumisen tehokkaammin kuin mikään muu. Kun sisäinen ääni hokee että ei kanata, niin eihän siitä mitään tule.
No myönnetään, että koska asetelma taitaa olla vielä useammmin niin että mies tekee aloitteen, niin ujot naiset saavat tästä etua verrattuna ujoihin miehiin. Mutta itsetunto-ongelman luulisin estävän hyvin tehokkaasti parisuhteen syntymisen sekä miehele että naiselle.
En kuitenkaan usko siihen että nainen tykkää miehistä jotka ovat "pahoja", vaan yksinkertaisesti haluavat olla sellaisten seurassa, joka saa tilanteen vaikuttamaan mukavalta ja sujuvalta. Ja onhan tietenkin plussaa jos osaa olla edes jossain määrin viihdyttävä, kyllä kaikki ihmiset tykkäävät nauraa ja olla iloisia.
Luulen että yleisestiottaen sekä miehet että naiset tykkäävät sellaisten kanssaihmisten seurasta, jossa he voivat vapautua, olla omia itsejään ja tulla hyväksytyksi. Tämä on käsittääkseni sitä kemiaa, jota voi syntyä kaveruussuhteisiin ja etenkin parisuhteisiin. Joidenkin kanssa on vapautuneempi ja mukavampi olla. That´s it.
Mutta jos on hirveän varautunut ja tarkka esim. ulosannistaan, voi luoda ympärilleen vaivautuneisuuden ilmapiirin, jolloin vastapuolikin alkaa huomioimaan sitä mitä kannattaa ja ei kannata sanoa. Keskustelu tyrehtyy, ei ole kemiaa.
Tuntuu että monet odottavat sitä prinssi tai prinsessa rohkeaa, joka vastoin kaikkia todennäköisyyksiä näkee jollain sielunsa silmällä toisen sisimpään, tunnistaa sen rakastettavaksi ja hartiavoimin kaivaa sen ulos.
Voi näinkin käydä, mutta hirveän harvinaista se on.
Mahtaako olla noin mustavalkoista.
Uskon kyllä, että naisia saattaa kiehtoa enemmän supliikkimies, joka saa toisen viihtymään ja tuntuu olevan hyvin pitkälle sinut itsensä kanssa.
Mutta toisaalta, kuka ei sellaisen seurassa viihtyisi?
se, onko tällainen ns. menevä, helposti lähestyttävä, supliikin taitava ja oman itsensä kanssa sinut oleva mies yhtä kuin renttu on taas toinen asia. Ei minusta välttämättä ole. Riippuu tietysti hyvin pitkälti siitä miten haluaa rentun määritellä.
Olen sitä mieltä, että jos on hyvin hiljainen ja ujo, oli sitten mies tai nainen, niin suhderintamalla saattaa olla vaikeampaa. Puhumattakaan siitä jos itsetunnossa on vakavia puutteita. Yleensä tämä jälkimmäinen on se, mikä estää pariutumisen tehokkaammin kuin mikään muu. Kun sisäinen ääni hokee että ei kanata, niin eihän siitä mitään tule.
No myönnetään, että koska asetelma taitaa olla vielä useammmin niin että mies tekee aloitteen, niin ujot naiset saavat tästä etua verrattuna ujoihin miehiin. Mutta itsetunto-ongelman luulisin estävän hyvin tehokkaasti parisuhteen syntymisen sekä miehele että naiselle.
En kuitenkaan usko siihen että nainen tykkää miehistä jotka ovat "pahoja", vaan yksinkertaisesti haluavat olla sellaisten seurassa, joka saa tilanteen vaikuttamaan mukavalta ja sujuvalta. Ja onhan tietenkin plussaa jos osaa olla edes jossain määrin viihdyttävä, kyllä kaikki ihmiset tykkäävät nauraa ja olla iloisia.
Luulen että yleisestiottaen sekä miehet että naiset tykkäävät sellaisten kanssaihmisten seurasta, jossa he voivat vapautua, olla omia itsejään ja tulla hyväksytyksi. Tämä on käsittääkseni sitä kemiaa, jota voi syntyä kaveruussuhteisiin ja etenkin parisuhteisiin. Joidenkin kanssa on vapautuneempi ja mukavampi olla. That´s it.
Mutta jos on hirveän varautunut ja tarkka esim. ulosannistaan, voi luoda ympärilleen vaivautuneisuuden ilmapiirin, jolloin vastapuolikin alkaa huomioimaan sitä mitä kannattaa ja ei kannata sanoa. Keskustelu tyrehtyy, ei ole kemiaa.
Tuntuu että monet odottavat sitä prinssi tai prinsessa rohkeaa, joka vastoin kaikkia todennäköisyyksiä näkee jollain sielunsa silmällä toisen sisimpään, tunnistaa sen rakastettavaksi ja hartiavoimin kaivaa sen ulos.
Voi näinkin käydä, mutta hirveän harvinaista se on.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Itse olen miehenkokoinen 187 cm noin suurinpiirtein ja yleensä naiset pitää ulkonäöstäni. Olen uskollinen, luotettava ja mukava. En ole mikään kovin ujo, mutten rämäpääkään. Silti ei vaan toimi, vaikka yrittäisin kaikkeni.
Syitä en tiedä.
onkin siinä, että sinä yrität liikaa. Liika innokkuus saattaa karkoittaa naiset.
En ymmärrä, miten et vieläkään tiedä syitä sinkkuuteesi, ne ovat niin ilmiselviä. Ei sellainen mies kiinnosta, jonka onnellisuus riippuu naisesta. Olet surkein valittaja johon olen tällä palstalla törmännyt! Herätät korkeintaan vastenmielisyyttä. Tee ensin itsesi onnelliseksi, et voi sälyttää sitä tehtävää naiselle.
Herää jo!
Onko tämä tulkittavissa niin, että miehen tehtävä on tehdä nainen onnelliseksi ?
dorka!
Mitään tuollaista ei mielestäni ollut luettavissa tarkoittamastasi kirjoituksesta.
dorka? Dorkahan on se melankolinen, ontuvaa sarkasmia viljelevä piilovalittaja.
neitokainen -> dorka (idiootti).
Tässä taas tuli todistetuksi, että jäiseltä kiveltäkin saa enemmän ymmärrystä kuin oululaiselta naiselta. Oululaiset naiset ovat suurelta osin miehiä halveksuvia ja itseään korostavia nyrpistelijöitä, joiden suusta tulevista asioista kaunein on sylki.
Sinä varmasti olet onnellinen. Valistat siellä, luulet olevasi jotain ja olet varma siitä, että tiedät. Sinun itseriittoisuutesi riippuu vain sinusta itsestäsi.
Olet kaikkien pissisten sankari, betonihelvetin kruunaamaton kuningatar.
Oma exäni oli oulusta ja oikeasti paras ylivoimaisesti tähän astisista.
Tiedän oululaisena mistä puhun. Jos törmäsit poikkeukseen, onnittelut siitä. Tosin ihmettelen, miten ex voi olla niin ihana.
vaikkei enää olla yhteyksissä, samanlaisen naisen kun saisi taas..
Jokainen on loppuviimein itse vastuussa onnellisuudestaan.
Et siis edelleenkään suostu näkemään totuutta, sääli sinun kannaltasi. Puhuin painavaa asiaa, joten ymmärtämättömyytesi vain vahvisti olettamustani sinkkuutesi syistä. Kieriskelet itsesäälissä ja kuvittelet, että elämäsi on täysin turhaa ilman naista. Ja se nainen voisi todennäköisesti olla melkein kuka vain. Etkö käsitä, että tällä hetkellä et pysty antamaan parisuhteeseen juuri mitään sellaista, että nainen haluaisi rakentaa sen juuri sinun kanssasi?
P.S. Olen herttainen, kiltti ja tavallinen 24v nainen, kaukana ylimielisestä pissiksestä.
Silloin sinulla ei ole varaa arvostella minua millään lailla. Muka kiltti ja herttainen? Ja pah.
Ylpeys lienee yksi kuolemansynneistä, ei tekisi nuorille pahaa mikäli he lukisivat ko. pahelistan ja miettisivät miksi ne oikein ovatkaan listattuna.
arvostelin sinua kirjoitustesi perusteella. Niitä löytyykin todella paljon, suurimmassa osassa katkera sävy. Luepas itse omia viestejäsi jos et ole vielä huomannut.
niin tulee väkisin kyynikoksi. Ja muutenkin olen merkityksetön ihminen, vaikka oikeasti olenkin mukava. Mitä nyt aika usein tuppaa nykyään masentaa.
tullut ajatelleeksi, että saattaisit kärsiä jonkinasteisesta masennuksesta, joka vaatisi hoitoa? Kyllä jokainen ihminen on merkityksellinen.
voi sitä yksinään masennuksessa ollakin.
Sinäpä sen sanoit, ei lisättävää! :)
En tiedä, mistä miehet ovat saaneet päähänsä, että vain rentut kelpaavat. Valitettavasti täällä linjoilla 99% tuntuu kuuluvan noihin ja se pieni prosentti jää noiden jalkoihin, ihan sen takia, ettei voi enää uskoa, että joku oikea mieskin olisi liikkeellä. Mitä vanhenpiin mennään, sen katkeroituneempia miehiä löytää, itse olen 40+ nainen ja voin vaan ihmetellä eikö enää tässä ikäluokassa ole miehiä, jotka uskoisivat normaaliin parisuhteeseen ja olisi jonkunlainen tolkku päässä.
"En tiedä, mistä miehet ovat saaneet päähänsä, että vain rentut kelpaavat."
Kyllähän se totta on, että tuollainen kuva syntyy näitä palstoja lukiessa. Tekee mieli kysyä, voiko enemmistö sitten olla niin totaalisesti väärässä, mutta pakostihan tuollaisessa ajatuksenjuoksussa on jotain vikaa, sillä eiväthän kaikki av(i)oliitossa elävät miehet voi olla renttuja ja heitä on kuitenkin aika paljon. Olen varmaan itsekin joskus renttujen suosiota ihmetellyt, mutta kääntäisin kysymyksen hieman erilaiseksi: ei ole kyse siitä, että vain rentut kelpaisivat vaan siitä, että jokainen renttu näyttää kelpaavan jollekin. Näkyyhän se täällä kirjoittelevien miesten määrästä, että kumppanittomia (joita täällä usein kutsutaan "kunnon miehiksi" mutten ota kantaa siihen ovatko sellaisia vai eivät) on hyvin paljon, mutta ihan vilpittömästi voin minäkin sanoa, etten ole ikinä tavannut ainuttakaan renttua, jolla ei naista olisi.
Niin, mitenköhän se renttu sitten pitäisi määritellä? Kyllä minä epäilen että tuolla kaupungilla heiluvat laitapuolen kulkijat ovat parisuhteettomia.
Mutta ei se mielestäni johdu kunnollisuudesta, että ei kiinnosta. Se johtuu siitä että on mahdollisesti liian sisäänpäinkääntynyt, ujo tai muuten vain tylsä. Tylsyys on aika paha, ei kukaan jaksa sellaisia ihmisiä jotka ovat tylsiä. Tämä on rankasti sanottu, mutta mielestäni totta. En minä jaksa olla edes kaveriväleissä ihmisen kanssa, joka ei ole millään tavalla kiinnostava.
Ja kiinnostava ei tarkoita samaa kuin huonot elämäntavat.
kaikilla paskanpuhujilla ja pelimiehillä ja uskottomilla on nainen. On se kumma kun täällä naiset itkee ja peräänkuuluttaa rehellistä ja uskollista miestä. Mutta totuushan on se, että kun sellainen eteen tulee niin ei kelpaa vaan otetaan mielummin sen peilikuva eli pettävä ja epärehellinen.
Kai ne on paljon parempia.
Kun se kunnollisuus ei ole se ainoa kriteeri. Pitää olla sen lisäksi vielä muutenkin kiinnostava.
Ja kun kuitenkin suurin osa ihmisistä pariutuu, niin ei voi sanoa, että pitää olla jotenkin erityisen renttumainen.
Ei minullakaan naista ole, mutta en kyllä väitä että se johtuisi jostain renttumaisuuden puutteesta minun luonteessani. Varsinkin, kun minun elämäntavat ovat sellaiset minkä perusteella minut voisi määritellä ns. rentuksi.
minä en kelpaa. Olen miehen kokoinen, uskollinen, luotettava, kivannäköiseksi usein naiset sanovat.
Ja ei, en ole niin katkera mitä tänne kirjoitan. Välillä on vaan hyvä purkaa ahdistusta.
Olet ujo tai et uskalla muuten vain olla suora aikeissasi naisen suhteen.
Minulla ei ole minään hirvä flaksi ollut luonostaan, mutta joka kerta kun ole saanut karistettua turhat estot pois, niin olen seuraakin löytänyt esim. baarista. ei se helppoa ole, mutta joskus siihen yltää tällainen estoisempikin.
Pointti on siinä, että jos alkaa olemaan vähemmän kuin mitä on, tai rupeaa hirvittävän "miellyttäväksi", ylikohteliaaksi ja korrektiksi, niin se on vain ja ainoastaan tylsää.
Ei naisia tarvitse kohdella kaltoin että onnistuu, mutta pitää uskaltaa olla suora ja itsevarma. Ja ei, ei myöskään tarkoita öykkäriyttä. tarkoittaa vaan sitä että jos hirveästi odottaa "oikeaa tilaisuutta" tai ei häveliäisyyttään, ujouttaan, tai muuten vain estoisuuttaan uskalla valloittaa naista, niin hiljaisemmaksi voi käydä.
ihanteellistahan se olisi, että kenenkään ei tarvitsisi varsinaisesti valloittaa ketään, vaan että rakkaus kahden ihmisen välillä ikäänkuin syttyisi itsestään. mutta käytännössä sitä tapahtuu hirvittävän harvoin ilman että jompi kumpi ottaa määrätietoisesti ensimmäisen askeleen kohti. Yleensä se on miehen tehtävä.
Voi tietenkin ajatella että miksi se on aina miehen tehtävä, mutta kun se vaan on niin, niin turha sitä vastaan on tapella. Jos jostain tasa-arvosyistä jättää lähestymättä, niin onhan sekin valinta mutta siinä tapauksessa on turha valittaa jos jää yksin.
Tunnistan kaikki nämä ujous- yms. pirteet itsestäni ja tiedän tasan tarkaan että se on se syy miksi minulla ei ole naista, ei se että elämäntapani olisivat sellaiset tai tällaiset.
ja seksikokemuksiakin on useammasta naisesta.
Sä olet vielä niin nuori. Sulla ei ole mikään kiire vakiintua. Nauti vapaudestasi vielä rauhassa muutama vuosi, hanki lisää kokemusta ja itsevarmuutta niin ei sitten vanhempana tarvitse katua liian aikaisin sitoutumista. Vaikutat fiksulta mutta näin vanhemmankin naisen silmään viesteistäsi paistaa läpi epätoivo. Se jos mikä karkottaa naiset. Ei kukaan halua olla "se viimeinen oljenkorsi". Odottele sitä oikeaa rauhassa vielä muutama vuosi. Treffaile tyttöjä äläkä edes ajattele sitoutumista. NAUTI elämästäsi, olet täällä vain kerran.
ja yhtäkkiä olen 50v ja samassa tilassa.
Jäbä vaikuttaa epätoivoiselta, katkeralta ja hyvin tylsältä. Siinä syitä vastentahtoiseen sinkkuuteesi.
Ei millään pahalla.
piristi!
Osittain yhdyn sinuun kraftwerk, toisaalta uskon myös ettei sen yhteisen kemian tuntemiseen tarvita samanlaista tempperamenttiä. Olet oikeassa siinä että nykyään monet, liian monet etsivät sitä prinssiä ja prinsessaa ja asettavat liian suuret vaatimukset etsittävälle kumppanille. Toiset taas, ne jotka tuntuvat löytävän kumppanin hyvinkin helposti, saattavat kelpuuttaa nekin joiden kanssa tulee toimeen mutta mitään kemiaa tai "kipinöintiä" suhteessa ei ole. Sitten petytään ja petetään kun toinen ei ollutkaan se oikea.
Olet todella oikeassa siinä että oma heikko itsetunto on iso este. Muutaman kerran nenilleen saaneena sitä ei edes uskalla yrittää. Ja olen samaa mieltä myös sen kirjoittajan kanssa joka sanoi että 40 miehissä tuntuu olevan enimmäkseen katkeroituneita seksiseuran hakijoita tai sitoutumiskyvyttömiä. No toisaalta; me naisethan olemme heistä niitä tehneet... Renttuja on molemmissa sukupuolissa.
Haluaisin silti uskoa että jossakin on vielä ikäiseni mies jonka kanssa löydän sen yhteisen kemian... Netistä sitä tuskin löytyy mutta jos vielä uskaltaisi pistää nenänsä ulos...
Rentun lailla elämäänsä elävä miljoonaperijä, on joka naisen ykkös unelma. Mielellään vähän älynlahjoiltaan puutteellinen, että saadaan lypsettyä rahaa aikansa helpommin.. =)