Itse eronneena tiedän sinkkuuteni olevan vain välivaihe, sillä pitkässä parisuhteessa on oppinut asioita joilla pärjää vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mutta minkälaisella sinkulla ei ole mahdollisuuksia vaikutuksen tekemiseen, ketkä ovat niitä jotka on jo menettäneet mahdollisuutensa? Onko se kolmikymppinen, joka ei ole koskaan ennen seurustellut, onko jotain mikä karkoittaa täysin vastakkaisen sukupuolen? Omakohtaisia kokemuksia asiasta kenelläkään?
Ei NÄILLÄ ominaisuuksilla
kaveria?
162034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Rumuus tuntuu olevan ainakin minun kohtaloni, kun on tallainen pienikokoinen, laiha ja huonoihoinen mies niin olen saanut elamassani naisilta vain inhoa ja halveksuntaa. Siihen kai taytyy tyytya ja hakea elaman ilot muualta kuin rakkaudesta, vaikka joskus tuntuu todella pahalta.
Ennemmin "ruma" kuin huonon luonteen omaava.
Sitäpaitsi jokaisessa meissä on jotain kaunista, kun vain osaa katsoa.
Olen myös lyhyt mies, ja siksi naiset ei ole minusta kiinnostuneita. Naiset tarvii aina jonkun kaksmetrisen miehen, vaikka lyhyt mies on ihan yhtä hyvä ellei parempikin.
Totta, ulkonäkö on varmasti yleisin kyseisen ongelman aiheuttaja. Kunpa olisinkin pystynyt elättelemään toivoa 30-vuotiaaksi asti, mutta jo ollessani n. 18 tajusin miten tämä maailma toimii. Rumat eivät kelpaa, eivät edes "tasoisilleen".
Olen kyllä oppinut jotenkin elämään tämän kanssa ja ottamaan kaiken irti elämän muista iloista, mutta vanhempieni kannalta harmittaa. Olen ainoa lapsi, ja etenkin äitimuori jaksaa niin kovasti odottaa että pääsisin perustamaan perhettä. Mutta minkäs teet? Olen periaatteesta kosmeettista plastiikkakirurgiaa vastaan ja kun se on niin penteleen kallistakin.. :)
jos on hiljainen, kiltti ja asiallinen, eikä ravintolaelämä kiinnosta.
hiljainen, kiltti ja asiallinen, eikä tykkää käydä ravintoloissa, niin yksinpä saa olla.
...hiljaista, kilttiä ja asiallista naista ei löydä mutta se sittenkään ei ole mikään taruolento? :)
Samantapainen taitaa olla minunkin ongelmani, toki baarissakin silloin tällöin käyn mutta ei kovin kiinnostavalta tarjonta vaikuta. Useimmiten kiinnostaviin naisiin törmään sattumalta, toinen juttu onkin saanko sen sanottua (siis sen että olen kiinnostunut), useimmiten en... Kuvaavaa on meilikaverin "tieto" mahdollisuuksistani (meillä on yhteisiä tuttavia mutta tavattu ei olla kertaakaan), kyllähän rauhalliselle, tasapainoiselle ja jonkun mielestä komeallekin miehelle pitäisi helposti pari löytyä... Ehkäpä selitys onkin se, että olen liian valikoiva.
No minä ainakin olen sellainen. Olen kai myös liian varovainen ja pelkään nolaavani itseni, niin että eipä sitä uskalla kiinnostavilta vaikuttavia miehiä lähestyä, ja he taas eivät noteeraa minua, vaikka saattavat kyllä jostain syystä tuijottaa niin että melkein siinä jo toivo herää.
...lievä provo tuossa edellä, olenhan minä kilttejä ja kaikinpuolin mukavia naisiakin tavannut. Useammin kai pitäisi mennä juttelemaan, eihän sitä muuten pääse selville mitä toinen oikeasti ajattelee.
Väittäisin kuitenkin, että naisilla on helpompaa. Miehen osa on edelleenkin tehdä aloite, nainen sitten vain hyväksyy tai hylkää... Pahinta kai tällaiselle ujolle miehelle on kun vastaukset ovat ympäripyöreitä ja saa miettiä oliko tuo kohtelias ei vai ehkä. En kenenkään seuraan väkisin pyri, aloitteen kun kerran olen tehnyt niin en sitä uudelleen tee.
minä taidan sitten olla poikkeus säännöstä, sillä helppoa se ei todellakaan ole, eikä ole ollut. Kyllähän sitä muilla aina näyttää vientiä olevan.
Itse olen jo tullut siihen tulokseen, että minussa on varmasti jokin karmea vika, josta en tiedä itse, mutta jonka kaikki muut heti näkevät. Siksi ihmettelenkin miksi miehet kuitenkin tuijottavat, kukaan vaan ei tule juttelemaan.
Entä millainen on pelottava nainen?
Niin varmaan oletkin poikkeustapaus mutta tuskin sentään pelottava... jokin muu syy varmaankin on olemassa. Oletko kokeillut etsiä seuraa netin kautta? Ainakin täällä saa nainen kuin nainen helposti kontakteja, eri juttu tietenkin on pystyykö valitsemaan sopivan vaihtoehdon. Todennäköisesti vääriä valintoja tulee mutta asiaan pitää osata suhtautua oikein, ethän elävässä elämässäkään tule kaikkien kanssa yhtä hyvin toimeen.
Pelottavuudesta... sehän on melko henkilökohtainen juttu - toiset pelkäävät ahtaita, toiset taas aukeita paikkoja. Agressiivinen käyttäytyminen on varmaan kuitenkin useimmilla listan kärjessä, ulkonäöstä (lähinnä ilmeistä) voi olettaa jonkun olevan katkera tai ***tumainen tyyppi - vaikkei se varsinaisesti pelottaisikaan niin en kuitenkaan halua sellaiseen ihmiseen tutustua, pahimmassa tapauksessa se saa minutkin samanlaiseksi... niinpä, elämänilon menettämistä kannattaakin pelätä.
No, ehkä olenkin sitten vaan niin kiltin ja nössön näköinen... Voiko hymyillä liikaa???
Räkänokastakin mies tulee muttei tyhjän naurajasta. Koskeekohan tuo sanonta myös hymyilyä :). Ei varmaankaan, positiivinen suhtautuminen asioihin aivan varmasti on eduksi.
Hmm... haluttaisipa pyytää kirjoittamaan jotain osoitteeseen [email protected] kun tämä nyt näyttää menevän kahdenkeskiseksi keskusteluksi.
Oletko nyt ihan varma että tuo antamasi osoite on toiminnassa tai oikein kirjoitettu...?
[email protected] on oikein, tuossa edellä se sattumalta jakaantui kahdelle riville ja tuo tavuviiva kuuluu myös asiaan...
...olen nelikymppinen enkä ole koskaan seurustellut. Käsitykseni mukaan asianlaita johtuu yksinomaan ulkoisesta olemuksesta, eli nk. habituksestani. Alhaalta olkapäihin asti on kyllä kaikki hyvin, pituutta n. 180cm ja painoa reilu 70 kg eli ruumiinrakenteeni lienee sopusuhtainen, tuhdin rahapussin vetäessä vasenta hartiaa lievästi alaspäin. Mutta se mikä hartioiden välissä keikkuu, on tärvellyt mahdollisuuteni päästä lähempään tuttavuuteen yst.vast.sukupuolen kanssa. Vihjeeksi voinen kertoa että muistutan lähinnä suuresti ihailemaani urheiluselostaja-kaimaa, Mertsiä.