Joo-o, kyllähän tässä on taas muutama ajatus päähän pälkähtänyt, kun on tässä päivän mittaan ohimennen seuraillut tätä koko Kanerva-sotkua. Jos tässä nyt jonkun puolella voi sympatiat olla, niin kyllä ne omalla kohdallani ovat Iken puolella. Mies nyt kuitenkin Suomen mittapuulla mitattuna oli käsittääkseni ihan suht pätevä ja asialleen omistautunut ministeri. Surkea englanninkielen taito toki, mutta kelläpä suomalaispoliitikolla ei olisi.
Ikessä nyt sentään oli edes vähän semmosta maailmanmiehen karismaa. Suomalaispoliitikot kun tunnetusti ovat lähes poikkeuksetta yhtä kiinnostavia kuin Salkkareiden uusinnat, joten tässä mielessä tarkasteltuna on vähän sääli, että yksi näistä aniharvoista "valopilkuista" sai kenkää.
Tukiaisen kohuratsastus-huomiohuoraamisesta ei löydy oikein yhtään hyvää sanottavaa. Mimmi ei varmasti odottanut tästä tämmöistä spektaakkelia. Hauska huomio mielestäni on myöskin se, että Johanna ei selvästikään ole yhtä tyhmä kuin miltä näyttää. Aamuisessa Radio Rockin haastattelussa Tukiainen antoi itsestään sanavalmiin kuvan toimittajien hiillostaessa häntä armotta. Tukiainen heitti kehiin ihan hyviä vasta-argumentteja eikä alkanut takkuilemaan lausunnoissaan. Mutta kokonaiskuva Tukiaisesta menee kuitenkin miinuksen puolelle, kun kerran joku jossain vihjaisi, että neito on yrittänyt haalia itselleen julkisuutta jo vuosikausien ajan. No nyt hän vihdoin onnistui, mutta seuraukset olivat melkoiset.
Mitä mieltä palstalaiset ovat näistä tämmöisistä ihmisistä, jotka haluavat näkyvyyttä ja julkisuutta hinnalla millä hyvänsä? Itseäni koko ajatus jotenkin kammottaa. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi varsinkaan Suomen kaltaisessa maassa herättää julkista kohua? Jotenkin käsittämätöntä.
Kyllä taas ihan eri tavalla osaan arvostaa niitä tavallisia naisia ja miehiä, jotka haluavat elää elämänsä rauhassa eivätkä haaveile kohuotsikoista, julkkisstatuksesta ja valtakunnallisesta huomiosta.
Ikessä nyt sentään oli edes vähän semmosta maailmanmiehen karismaa. Suomalaispoliitikot kun tunnetusti ovat lähes poikkeuksetta yhtä kiinnostavia kuin Salkkareiden uusinnat, joten tässä mielessä tarkasteltuna on vähän sääli, että yksi näistä aniharvoista "valopilkuista" sai kenkää.
Tukiaisen kohuratsastus-huomiohuoraamisesta ei löydy oikein yhtään hyvää sanottavaa. Mimmi ei varmasti odottanut tästä tämmöistä spektaakkelia. Hauska huomio mielestäni on myöskin se, että Johanna ei selvästikään ole yhtä tyhmä kuin miltä näyttää. Aamuisessa Radio Rockin haastattelussa Tukiainen antoi itsestään sanavalmiin kuvan toimittajien hiillostaessa häntä armotta. Tukiainen heitti kehiin ihan hyviä vasta-argumentteja eikä alkanut takkuilemaan lausunnoissaan. Mutta kokonaiskuva Tukiaisesta menee kuitenkin miinuksen puolelle, kun kerran joku jossain vihjaisi, että neito on yrittänyt haalia itselleen julkisuutta jo vuosikausien ajan. No nyt hän vihdoin onnistui, mutta seuraukset olivat melkoiset.
Mitä mieltä palstalaiset ovat näistä tämmöisistä ihmisistä, jotka haluavat näkyvyyttä ja julkisuutta hinnalla millä hyvänsä? Itseäni koko ajatus jotenkin kammottaa. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi varsinkaan Suomen kaltaisessa maassa herättää julkista kohua? Jotenkin käsittämätöntä.
Kyllä taas ihan eri tavalla osaan arvostaa niitä tavallisia naisia ja miehiä, jotka haluavat elää elämänsä rauhassa eivätkä haaveile kohuotsikoista, julkkisstatuksesta ja valtakunnallisesta huomiosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kanerva on poliitikoksikin pahamminlaatuinen huomiohuora, eli ihan samanlainen kuin Tukiainen. Paha kyllä ministeriltä vaaditaan ihan eri tason käyttäytymistä, oikein perustuslaintasoisessa ministerivastuulaissa. Sitä vaatimusta Kanerva ei tosiaan ole täyttänyt ja siksi joutui menemään.
Huomiohuoraaminen ei kuulu tapoihin. Tällä palstalla käytän joskus nimimerkkiä, useimmiten en. En halua edes täällä huomiota.
Täytyy sanoa että Tukiaista halveksin melkein yhtä paljon kuin Kanervaa. Kanervaa siinä mielessä enemmän, että häneltä olisi odottanut arvostelukykyä sen verran ettei olisi mokomiin Tukiaisiin seonnut. Tai edes pelimiestaitoja sen verran ettei olis jäänyt kiinni. Myös totuuden myöntäminen heti kiinni jäätyään olis voinut jotain pelastaa.
Tukiaisen toimintaa ymmärrän siinä mielessä että hänen leipä on kiinni julkisuudesta ja näinhän sitä saa.
Kumpaakaan ihmistä en haluaisi tuntea.