Jos rakastuu toiseen todella kovaa, niin kuinka kauan siitä kestää toipua? Kuinka kauan kestää ennen kuin on täysin päässyt yli siitä toisesta?
Kauan toipuminen kestää?
Folie á deux
171044
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
1) Vuosi
2) Viikko
3) Niin kauan kuin on uudessa huumasuhteessa, joka lyö menneet pöydän alle
4) Jos mikään edellisistä vaihtoehdoista ei toteudu, voit kirjoitella loppuikäsi näillä palstoilla. Erilaisia palstoja asian käsittelyyn riittää. Joskin tämä kohtalo on kaikkein surkuteltavin, mutta myös hupaisa.
sanoa koska ja koska.
7 vuotta olen rakastanut mutta parin viime vuoden aikana olen ehkä "hyväksynyt totuuden" (hyvä termi, kiitos sille joka sen keksi). en olisi itse keksinyt parempaa sanaa kuvaamaan tätä tunnetta.
kuka keksi rakkauden? Sen olisi pitäny keksiä myös siihen lääke.
Usko tai älä, mutta kyllä se aika tekee tehtävänsä. Hitaasti mutta varmasti se toinen painuu unholaan. Mutta kannattaa varautua siihen, että vielä vuosienkin jälkeen ajatukset saattavat yhtäkkiä eksyä siihen tiettyyn ihmiseen. Riippuu myös paljolti siitä, että onko ylipäätänsä herkkä ihastumaan ja rakastumaan. Tämmöisille ihmisille se entisistä rakkauksista ylipääseminen on helpompaa. Sen sijaan jos ei ole helposti ihastuvaa sorttia, niin sitä Yhtä Tiettyä Suurta Tunnetta saattaa joutua pyörittelemään mielessään pitkäänkin.
noin se just menee...
Lisäks siihen vaikuttaa se että miten hyvin ittensä tuntee ja osaa käsitellä asioita mielessään... Toiset kääntää ja vääntää sekä hautaa niitää uudelleen ja uudelleen pääsemättä asiassa puusta pitkään ja sit toinen saa pyöriteltyä ja käsiteltyä sen asian nopeastiki hautumaan ja vaipumaan unholaan.
Väittäsin vielä niin että mitä paremmin itsensä tuntee niin sen nopeammin sen eron saa käsiteltyä.
Sanoisko että joku 3-4 vuotta vois olla sellainen että alkaa olla kykeneväinen uuteen täyspainoisesti... Jäljet jää aina.
Joo no tässä on nyt vajaa vuosi menny...että taitaa meikätytöllä olla vielä jonkin verran lusittavaa..
Kiitti kaikille vastauksista. Kuka hölmö on joskus menny väittämään, että on parempi rakastaa ja menettää kuin ettei olisi koskaan rakastanut..
Minähän noin olen sanonut joskus...
... ja yhä allekirjoitan.
allekirjottaa muutki :D
Mie kans.
"Sekä rakkaudessa että tuskassa tietää olevansa yhä elossa."
mulle opetettiin, kipu kertoo että olet elossa.
"ei voi sattua koska ei näy verta"
hehehehe.. Ei niin.. :D
Koskaan siitä rakkaudesta ei toivu, eikä siitä toisesta pääse kokonaan yli. Se on yks asia mistä erottaa tosirakkauden valheellisesta rakkaudesta. Tosin se on kyl sit jo myöhäistä. Mut, siitä surusta, omistushalusta ja luopumisen tuskasta toipuu kyllä kohtuu nopeesti, kuhan päästää vaan irti siitä ihmisestä.
Sit huomaa, ettei siitä rakkaudesta siihen toiseen koskaan haluakaan luopua, vaikka ei enää koskaan missään sitä tapaiskaan. Rakkaus muuttaa vain muotoaan, mut se tunne säilyy ja sen haluaakin säilyttää. Eikä myöskään rakkaus uuteen ihmiseen poista sitä rakkautta siihen edelliseen, se vanhakin rakkaus on ja pysyy, uus tulee siihen rinnalle, uusi on vain pinnalla enemmän. Ei ainakaan mulla ole kukaan sydämeen asti päässyt sieltä koskaan poistunut. Neljä naista siel täl hetkel on ja tuntuis, että tilaa siel vielä on ja se joka sen lopun tilan täyttää, ni sehän on sitte suurinpiirtein siinä.
totta. Eli jotain komps komps ja siihen suuntaan. Ja AP.lle, sehän riippu aivan henkilöstä, että koska kokee olevansa valmis esimerkiksi uuteen suhteeseen.
Luin tässä aikaisemmin nyökkäillen sinun kirjoittaman upean kuvauksen rakkaudesta :)
mieltä myös...hienosti kiteytit asian! :)