Olen tavannut n. 1.5 kk sitten miehen netin kautta. Olemme iältämme 40 , hän muutaman vuoden itseäni nuorempi. Molemmilla on kaksi teini-ikäistä lasta ensimmäisistä liitoistamme. Hänellä avoliittoja takanaan kolme, itselläni yksi. Seurustelusuhteita itselläni on ollut pari pidempää liittoni jälkeen.
Hän ihastui ensitapaamisella minuun todella ja alkoi pian ensimmäisten tapaamisten jälkeen kertoa tunteistaan ja ihastumisestaan minuun. Tiedän, että ihastuminen kohdistuu sekä luonteeseeni että ulkoiseen olemukseeni. Itse en ihastunut hänen ulkoiseen olemukseensa, mutta puheliaisuutensa, yhteinen huumori yms. kyllä kiehtoo minua. Olemme molemmat herkkiä, tunneihmisiä eli sekin yhdistää kyllä. Pystymme keskustelemaan asioista avoimesti jo näin alkuvaiheessa seurustelua. Olenkin ajatellut, että jos tämä mies muuten tuntuu itselleni sopivalta, osittainen ulkonäkö"toiveeni" toteutumattomuus ei suhdettamme tule haittaamaan vaan hän alkaa näyttääkin minusta enemmän ja enemmän "täydelliseltä". Viihdymme todella hyvin yhdessä missä sitten olemmekin olleet. Nyt tapaamisia takana vasta alle 10.
Muutama pv sitten hän kertoi lähtevänsä asuinpaikkakuntansa kunnallispolitiikkaan mukaan eli asettuu ehdokkaaksi syksyn valtuustovaaleissa.
Tämä tarkoittaisi sitä, että nykyinen n.50 km välimatkamme ei (hänen mahdollisesti päästessä valtuustoon) häviäisi ainakaan muutamaan vuoteen.
Hän soitti asiasta ensimmäisenä minulle ja halusi kysyä mielipidettäni. Jos olisin asiaa vastaan, saisin sanoa sen ja hän tekisi niin kuin toivon. Syynä se, että hän tuntee todella voimakkaasti minua kohtaan, jopa rakkautta.
Itse olen elänyt lasteni kanssa n. 10 vuotta yksinäni. Pari pitkää seur.suhdetta eivät ole edenneet yhteiselämään asti. Olen kertonut miesystävälleni, miten olen vuosia kaivannut vielä löytäväni rakkaan,jonka kanssa normaali perhe-elämä olisi mahdollista. Hankkia yhteinen talo ja elää normaalia turvallista elämää. Varaa minulla olisi talon/asunnon hankintaan mukavasti. Oman asuntoni myynti tulee pian ajankohtaiseksi ja sitten olisin valmis etsimään uutta asuntoa.
Nyt tuntuu pahalta, että kun olimme puhuneet,että hän hakee valtuustopaikkaa, mutta vain "kokeilumielessä" kerätäkseen puolueelle ääniä, mietinkin koko yön, mitä se aiheuttaa suhteellemme. Juuri kun olen kuunnellut hänen kauniita sanojaan ja vakuutteluitaan rakkaudesta minuun, toteankin, että meillä tulisi olemaan yhteistä aikaa todella niukasti, mikäli hän politiikkaan mukaan pääsee. Hän sanoo, että lopettaisi sen heti, jos meillä suhde niin pitkälle kehittyy, että yhteiselämä voisi todella alkaa. Itse pähkäilen, miten pystymme syventämään suhdettamme, jos näemme vain pari kertaa viikossa... Hän tietää, miten politiikka voi tuhota parisuhteen ja perhe-elämän nähtyään isänsä toiminnan kunnallispolitiikassa aikoinaan - vanhempiensa eroon saakka. Hän on nähnyt sen lieveilmiöt. Äitinsä kanssa on keskustellut ja äitinsä kysyikin häneltä, mikä hänelle on elämässä tärkeintä... Vakuuttaa minun sitä nyt olevan.
Jos jaksoit lukea vuodatukseni, kerro mielipiteitäsi tilanteesta. Itse olen nyt pelokkaalla mielellä tulevan suhteen. Takanani on liian monta aloitettua ja päättynyttä suhdetta. Lastenikaan takia en jaksaisi enää pettyä...
Hän ihastui ensitapaamisella minuun todella ja alkoi pian ensimmäisten tapaamisten jälkeen kertoa tunteistaan ja ihastumisestaan minuun. Tiedän, että ihastuminen kohdistuu sekä luonteeseeni että ulkoiseen olemukseeni. Itse en ihastunut hänen ulkoiseen olemukseensa, mutta puheliaisuutensa, yhteinen huumori yms. kyllä kiehtoo minua. Olemme molemmat herkkiä, tunneihmisiä eli sekin yhdistää kyllä. Pystymme keskustelemaan asioista avoimesti jo näin alkuvaiheessa seurustelua. Olenkin ajatellut, että jos tämä mies muuten tuntuu itselleni sopivalta, osittainen ulkonäkö"toiveeni" toteutumattomuus ei suhdettamme tule haittaamaan vaan hän alkaa näyttääkin minusta enemmän ja enemmän "täydelliseltä". Viihdymme todella hyvin yhdessä missä sitten olemmekin olleet. Nyt tapaamisia takana vasta alle 10.
Muutama pv sitten hän kertoi lähtevänsä asuinpaikkakuntansa kunnallispolitiikkaan mukaan eli asettuu ehdokkaaksi syksyn valtuustovaaleissa.
Tämä tarkoittaisi sitä, että nykyinen n.50 km välimatkamme ei (hänen mahdollisesti päästessä valtuustoon) häviäisi ainakaan muutamaan vuoteen.
Hän soitti asiasta ensimmäisenä minulle ja halusi kysyä mielipidettäni. Jos olisin asiaa vastaan, saisin sanoa sen ja hän tekisi niin kuin toivon. Syynä se, että hän tuntee todella voimakkaasti minua kohtaan, jopa rakkautta.
Itse olen elänyt lasteni kanssa n. 10 vuotta yksinäni. Pari pitkää seur.suhdetta eivät ole edenneet yhteiselämään asti. Olen kertonut miesystävälleni, miten olen vuosia kaivannut vielä löytäväni rakkaan,jonka kanssa normaali perhe-elämä olisi mahdollista. Hankkia yhteinen talo ja elää normaalia turvallista elämää. Varaa minulla olisi talon/asunnon hankintaan mukavasti. Oman asuntoni myynti tulee pian ajankohtaiseksi ja sitten olisin valmis etsimään uutta asuntoa.
Nyt tuntuu pahalta, että kun olimme puhuneet,että hän hakee valtuustopaikkaa, mutta vain "kokeilumielessä" kerätäkseen puolueelle ääniä, mietinkin koko yön, mitä se aiheuttaa suhteellemme. Juuri kun olen kuunnellut hänen kauniita sanojaan ja vakuutteluitaan rakkaudesta minuun, toteankin, että meillä tulisi olemaan yhteistä aikaa todella niukasti, mikäli hän politiikkaan mukaan pääsee. Hän sanoo, että lopettaisi sen heti, jos meillä suhde niin pitkälle kehittyy, että yhteiselämä voisi todella alkaa. Itse pähkäilen, miten pystymme syventämään suhdettamme, jos näemme vain pari kertaa viikossa... Hän tietää, miten politiikka voi tuhota parisuhteen ja perhe-elämän nähtyään isänsä toiminnan kunnallispolitiikassa aikoinaan - vanhempiensa eroon saakka. Hän on nähnyt sen lieveilmiöt. Äitinsä kanssa on keskustellut ja äitinsä kysyikin häneltä, mikä hänelle on elämässä tärkeintä... Vakuuttaa minun sitä nyt olevan.
Jos jaksoit lukea vuodatukseni, kerro mielipiteitäsi tilanteesta. Itse olen nyt pelokkaalla mielellä tulevan suhteen. Takanani on liian monta aloitettua ja päättynyttä suhdetta. Lastenikaan takia en jaksaisi enää pettyä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tietenkään tunne ihmistä, mutta itse etenisin suhteessa hyvin varovasti. Kolme avioliittoa takana ja nopea ihastuminen ja jopa jo rakastuminen. Ei saisi tietenkään heti ensimmäisenä epäillä, mutta varovaisuus on viisautta. En millään vielä tunne ihmistä kun takana on vain 1,5kk. Onnea kuitenkin ja toivottavasti juttu etenee hyvin.
Kyllä, itsekin ihmettelin, että hän on avoliitossa ollut jo kaksi kertaa ja niiden välissä lyhyt todelliseksi pettymykseksi muodostunut avioliitto. Tulkitsen sen niin, että hän on todella tunneihminen ja heittäytyy aina täysin suhteeseen. Inhimillistä ja itsellenikin todellisena tunneihmisenä sinänsä tuttua. Meissä on siis paljon samaa, mikä yhdistää. Jos oikein mietin, niin ehkä hänessä on läheisriippuvuutta.
Itse vaan olen sitä mieltä, etten tuomitse ketään tuntematta paremmin. Jokaisella on tähän ikään melkoisesti elämänkokemusta takanaan. Niistä vaan on pystyttävä puhumaan ja selvittelemään. Se meitä varmasti yhdistää sekin, että pystymme jo nyt puhumaan oikeastaan KAIKESTA!
Kerroit pettyneesi aiemmin, eikö silloin olisi paikallaan katsella ihan rauhassa ja olla tekemättä näin alussa mitään liian sitovia ratkaisuja?
Olisi väärin, ettei mies voisi tarttua siihen mikä häntä todella kiinnostaa. Ehkä se asia jäisi häntä myöhemmin vaivaamaan, ja oikeastaan varmasti jäisikin. 50km välimatkaa on todella mitätön, oma miesystäväni tulee paljon kauempaa muutaman kerran viikossa. Hän tekee sen sovitusti ja jaksamisensa mukaan. Ei parisuhteen tarvitse olla fyysistä läsnäoloa koko ajan.
Jospa aloittaisitte niin, että kummallakin pysyy ne oman elämän haaveet, ja näkisitte toisianne tilanteen mukaan. Jatkossa sitten voisitte tehdä uusia järjestelyjä, jos haluatte yhteisen kodin. Eihän sitä kai tässä vaiheessa oikeasti tiedä, kun ette vielä niin kovin hyvin tunne toisianne.
Olet oikeassa, että näin lyhyt tuntemisaika ON todella lyhyt. Oikeastaan tämä mies on puheillaan ja avoimella tunteidensa näyttämisellä tehnyt minuun sellaisen vaikutuksen, etten haluaisi tätä tilaisuutta menettää. Ei "joka vuosi" eteen astu ihmistä, joka silmittömästi ihastuu, rakastuu. Itselleni se ei niin nopeasti käynyt, mutta olen todella kiinnostunut katsomaan eteenpäin tämän suhteemme. Odotan tietenkin paljon pitkän yksinelon jälkeen.
Ja näin ollen fyysisen läheisyyden tarve on varmasti "suurentunut" minulla, koska kauan olen ilman sitä elänyt. Myönnän sen ja avoimesti olemme kaikesta puhuneetkin.
Juuri noin hänelle sanoinkin politiikka-asiasta: että en halua ottaa vastuulleni sitä, että hän katuu ja kiukuttelee vuosikausia siksi, että minä olin "esteenä" hänen haaveelleen tuossa asiassa.
Niinpä, omat odotukseni tässä tekevät nyt tepposiaan. Pitäisi ottaa rauhallisesti, tiedän.