Miten jotkut tekee sen

Joillakin se vaan näyttää olevan niin helppoa. Halutaan samoja asioita elämältä ja jos ei halutakaan niin ainakin ollaan valmiita tukemaan toista ja tekemään kompromisseja.
Suunnitellaan elämää eteenpäin ja uskalletaan välillä irrottautua rutiineista: esim. vuorotteluvapaat,osa-aikatyöt tms. pitkät matkat tai muutto työn perässä muualle. Talonhan voi aina laittaa vuokralle ja lapsille löytyy kouluja suomen ulkopuoleltakin.
Tässä siis meidän kiistan aihe mutta kaikilla on omat tapansa, toiset haluavat viettää aikaa alkeellisessa mökissä saaressa ja yhdessä nauttia siitä. jne jne.
Meillä vaan ei mikään tunnu olevan molempia tyydyttävää. Kamalaa taistelua kaikki.
Minä näkisin meillä upeita mahdollisuuksia edessäpäin mutta mies pistää hanttiin.
Lapset kohta enää ainoa syy jatkaa. Teki niin tai näin niin lapset siinä kärsii.
Miten voisin tästä lähteä toteuttamaan omia haaveitani, kouluttautua ja kenties päästä työhön jonka kokisin mielekkääksi?
Sen sijaan että tyydyn tähän, siksi että tämä tapa sopii miehelleni. Viis siitä että itse koen olevani vankina omassa elämässäni.
Tokihan minulla on asiat hyvin, terveet lapset jne mutta...
erota en haluaisi, toivoisin vain että mies edes joskus voisi joustaa minun hyväkseni eikä aina toisinpäin.
Mitä sitten jos aina hiljenen ja tyydyn osaani, entä jos päädytäänkin kuitenkin ennen pitkää eroon ja kaiken heitin menemään, aivan turhaan.
151872
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

niin on mielekästä tekemistä. Monet lapset diggaa purjehduksesta.

Esim. Joe 17 maksaa vain 2000 euroa ja purjehduskirjoja löytyy kirjastoista kymmeniä.

http://www.paatti.com/joe17/vene/index.htm

Äänestä
  • KOTIÄIDIT,NYT HETI AAMULLA KAUPPAAN.VAAN 2000 EGEE..HALOOHEI

    Äänestä

ja yrittäjänä olen ollut viimeiset vuodet.
Kotiäitivuodet takanapäin.

Äänestä
  • siinä eräs salaisuus kaipaamaasi harmoniaan.

    Äänestä

  • Paras luopua heti harhakuvitelmasta, että onnemme on jonkun toisen käsissä. Toki toinen voi sitä auttaa tai lannistaa, mutta onnellisuuden olemus on se, miten me itse elämäämme asennoidumme, uskallamme muuttaa, annamme toisille ja millaisena maailman haluamme nähdä.

    Ehkä sinulla on elämänkriisi menossa? Olet oikeassa, sen takia ei ehkä kannata koko perhe-elämää ja avioliittoa tuhota, se on vain ohimenevä vaihe, etkä voi tietää, tyydyttäisikö muuttunut elämä sinua yhtään paremmin pidemmän päälle.

    Mutta jotain muutosta ja sisältöä sinä tarvitset. Ehkä kotinurkkiin jämähtäneelle puolisolle talon myynti ja muutto muualle maailmaan voi olla hiukan liian radikaali ratkaisu, mutta mitäpä jos aloittaisit tilaamalla teille matkan sinne minne kaipaat pääseväsi? Se on huomattavasti vähemmän peruuttamatonta ja vaikeaa kenellekään.

    Ja mitäpä jos hakisit jotain sellaista sisältöä elämääsi, esim. harrastuksen parista, mitä ei aiemmin ole ollut. Uusisit ulkoasusi ja muuttaisit huonejärjestyksiä kotonasi. Alkaisit niistä. Mylläisit puutarhan sekaisin ja vaihtaisit sen saman näköiseksi kuin lomakohteen, jonne haluaisit. Tarttuisit vain rohkeasti toimeen ja tekisit ensin pieniä muutoksia, ja katsoisit sitten, tulisitko niistä onnellisemmaksi, vai kasvaisiko nälkä syödessä ja haluaisit lisää. Mikä sinua estää lähtemästä vaikka kuukauden matkallekin, jos se on se, mistä onnelliseksi tulet.

    Miehellesi sinun on kerrottava rehellisesti, että sinä tarvitset jotain uutta elämääsi, että ehkä sinulla on ikäkriisi, mutta kaipaat vaihtelua. Ja painota ettet hänestä, vaan olosuhteista jossa elätte. Pyydä häntä mukaasi - haasta hänet mukaan muutokseen, mutta kerro, että sinä aioit joka tapauksessa etsiä uusia tuulia elämääsi, joko hänen kanssaan mikä olisi ihanaa, tai sitten ilman häntä. Muista kertoa, ettet ole mitään rikkomassa, vaan olet etsimässä sitä, mitä sinä itse tarvitset.

    Äänestä

  • puuttuu purjevene, kirjoitti:

    siinä eräs salaisuus kaipaamaasi harmoniaan.

    Tämä on kyllä erittäin hyvä esimerkki siitä, miten elämäänsä voisi muuttaa vähän vähäisemmälläkin. Kuvittele itsesi purjehtimassa Turun saaristossa ilta-auringossa... aaah. :D

    Äänestä

  • toinen vastailija kirjoitti:

    Tämä on kyllä erittäin hyvä esimerkki siitä, miten elämäänsä voisi muuttaa vähän vähäisemmälläkin. Kuvittele itsesi purjehtimassa Turun saaristossa ilta-auringossa... aaah. :D

    muuallakin:-)

    Äänestä

  • ja onnea itsessäsi kirjoitti:

    Paras luopua heti harhakuvitelmasta, että onnemme on jonkun toisen käsissä. Toki toinen voi sitä auttaa tai lannistaa, mutta onnellisuuden olemus on se, miten me itse elämäämme asennoidumme, uskallamme muuttaa, annamme toisille ja millaisena maailman haluamme nähdä.

    Ehkä sinulla on elämänkriisi menossa? Olet oikeassa, sen takia ei ehkä kannata koko perhe-elämää ja avioliittoa tuhota, se on vain ohimenevä vaihe, etkä voi tietää, tyydyttäisikö muuttunut elämä sinua yhtään paremmin pidemmän päälle.

    Mutta jotain muutosta ja sisältöä sinä tarvitset. Ehkä kotinurkkiin jämähtäneelle puolisolle talon myynti ja muutto muualle maailmaan voi olla hiukan liian radikaali ratkaisu, mutta mitäpä jos aloittaisit tilaamalla teille matkan sinne minne kaipaat pääseväsi? Se on huomattavasti vähemmän peruuttamatonta ja vaikeaa kenellekään.

    Ja mitäpä jos hakisit jotain sellaista sisältöä elämääsi, esim. harrastuksen parista, mitä ei aiemmin ole ollut. Uusisit ulkoasusi ja muuttaisit huonejärjestyksiä kotonasi. Alkaisit niistä. Mylläisit puutarhan sekaisin ja vaihtaisit sen saman näköiseksi kuin lomakohteen, jonne haluaisit. Tarttuisit vain rohkeasti toimeen ja tekisit ensin pieniä muutoksia, ja katsoisit sitten, tulisitko niistä onnellisemmaksi, vai kasvaisiko nälkä syödessä ja haluaisit lisää. Mikä sinua estää lähtemästä vaikka kuukauden matkallekin, jos se on se, mistä onnelliseksi tulet.

    Miehellesi sinun on kerrottava rehellisesti, että sinä tarvitset jotain uutta elämääsi, että ehkä sinulla on ikäkriisi, mutta kaipaat vaihtelua. Ja painota ettet hänestä, vaan olosuhteista jossa elätte. Pyydä häntä mukaasi - haasta hänet mukaan muutokseen, mutta kerro, että sinä aioit joka tapauksessa etsiä uusia tuulia elämääsi, joko hänen kanssaan mikä olisi ihanaa, tai sitten ilman häntä. Muista kertoa, ettet ole mitään rikkomassa, vaan olet etsimässä sitä, mitä sinä itse tarvitset.

    löytyy,joilta todellisuus on karannut käsistä.mikä on elämän tarkoitus,elä se loppuun,
    hyvin yksinkertaista.

    Äänestä

Mikä sinua estää kouluttautumasta uuteen ammattiin, ulkoista oma työpaikkasi yrityksessäsi ja lähde kohti uusia haasteita. Olin lukevinani rivien välistä että se yrityksesi ei ole sitä mitä jaksaisit tehdä eläkeikään asti, mikä estää myymästä tai lopettamasta koko yritystä.
En voi uskoa sitä, että miehesi vastustaisi sitä että haluat vaihtaa ammattia, talon myymistä sen varjolla kylläkin.
En usko myöskään sitä, että hän haluaisi olla esteenä kun toteutat omia haaveitasi, sitä kylläkin että teet niistä haaveistasi teidän yhteisiä.
Ole rehellinen itsellesi ja mieti mitä ihan oikeati tahdot elämältäsi. Täällä ollaan vain kerran, niin että tuumasta toimeen.

Äänestä

planeetalta ja paljonko rahaa.on sinulla ongelmat
oikein kateeksi käy.olisko aika katsoa peiliin.?

Äänestä
  • pitäisikö tässä tuntea kamalaa syyllisyyttä siitä että taloudellisesti em. unelmat olisi toteutettavissa? Siksi että sinulla tai joillakin muilla ei ole? Ja jättää kokematta siksi että olisin itsekäs ja vaikka mitä.
    On niitä perheitä, jossa jokin juttu on _yhteinen_
    unelma, joka toteutetaan yhdessä, koska kerran täällä vain eletään.

    Äänestä

  • ap ihmettelee kirjoitti:

    pitäisikö tässä tuntea kamalaa syyllisyyttä siitä että taloudellisesti em. unelmat olisi toteutettavissa? Siksi että sinulla tai joillakin muilla ei ole? Ja jättää kokematta siksi että olisin itsekäs ja vaikka mitä.
    On niitä perheitä, jossa jokin juttu on _yhteinen_
    unelma, joka toteutetaan yhdessä, koska kerran täällä vain eletään.

    vähän siltä että teillä ei tässä asiassa oikein halut ja unelmat kohtaa.
    Syyllisyyttä siitä että teillä on talous kunnossa ei tarvitse kantaa, siitä tuskin noissa vastauksissa on kyse, ehkä niissä vain kehoitetaan käymään peilin edessä..mene ja tiedä...

    Äänestä

  • ap ihmettelee kirjoitti:

    pitäisikö tässä tuntea kamalaa syyllisyyttä siitä että taloudellisesti em. unelmat olisi toteutettavissa? Siksi että sinulla tai joillakin muilla ei ole? Ja jättää kokematta siksi että olisin itsekäs ja vaikka mitä.
    On niitä perheitä, jossa jokin juttu on _yhteinen_
    unelma, joka toteutetaan yhdessä, koska kerran täällä vain eletään.

    vähän siltä, että teillä ei tässä asiassa nuo halut ja toiveet oikein kohtaa.
    Ja mitä tulee tuohon syyllisyyden tuntemiseen siitä että taloutenne on kunnossa, niin tuskin sitä vastaajat noissa viesteissä tarkoittaa, oiskohan vain kehoitus käymisestä peilin edessä...mene ja tiedä

    Äänestä

Arki se on ulko suomalaisellakin. Minäkin kaipaisin jo kotiin suomeen (kotia jota ei ole).Olen lähtenyt seikkailemaan, kun mahdollisuus oli lähteä.
Vaan tiedätkö mitä, tämä elämä on arjen osalta sitä samaa kuin suomessa. Ilmasto ja ihmiset on erillaisia.

Jos koet, että on taistelua kaikki, niin eikö keinot ole silloin väärät. Koeta toista tapaa kohdata kiista tilanne.

Äänestä

Älä usko että sinulle koskaan tuossa tulee aito onni luoksesi!! Ero vaan miehestä ja uusi elämä lasten kanssa. Pian huomaatkin että kuinka iloinen ja aikaansaava olet! Ja kohta uusi rakkaus löytää sinut!
nim. kokemusta on

Äänestä

Kommentoi aloitusta


harmonia parisuhteessa kirjoitti:

Joillakin se vaan näyttää olevan niin helppoa. Halutaan samoja asioita elämältä ja jos ei halutakaan niin ainakin ollaan valmiita tukemaan toista ja tekemään kompromisseja.
Suunnitellaan elämää eteenpäin ja uskalletaan välillä irrottautua rutiineista: esim. vuorotteluvapaat,osa-aikatyöt tms. pitkät matkat tai muutto työn perässä muualle. Talonhan voi aina laittaa vuokralle ja lapsille löytyy kouluja suomen ulkopuoleltakin.
Tässä siis meidän kiistan aihe mutta kaikilla on omat tapansa, toiset haluavat viettää aikaa alkeellisessa mökissä saaressa ja yhdessä nauttia siitä. jne jne.
Meillä vaan ei mikään tunnu olevan molempia tyydyttävää. Kamalaa taistelua kaikki.
Minä näkisin meillä upeita mahdollisuuksia edessäpäin mutta mies pistää hanttiin.
Lapset kohta enää ainoa syy jatkaa. Teki niin tai näin niin lapset siinä kärsii.
Miten voisin tästä lähteä toteuttamaan omia haaveitani, kouluttautua ja kenties päästä työhön jonka kokisin mielekkääksi?
Sen sijaan että tyydyn tähän, siksi että tämä tapa sopii miehelleni. Viis siitä että itse koen olevani vankina omassa elämässäni.
Tokihan minulla on asiat hyvin, terveet lapset jne mutta...
erota en haluaisi, toivoisin vain että mies edes joskus voisi joustaa minun hyväkseni eikä aina toisinpäin.
Mitä sitten jos aina hiljenen ja tyydyn osaani, entä jos päädytäänkin kuitenkin ennen pitkää eroon ja kaiken heitin menemään, aivan turhaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu