Sanokaas, että mistä sitä pitäisi alkaa etsiä itselleen kumppania. Kun ongelma on se, että vaikka johonkuhun kiinnostavaan törmäisikin, niin ei se auta jos ei saa mitään järkevää eikä edes vähemmän järkevää suustaan ulos.
Lisäksi on ollut usein tilanteita, joissa nainen on saattanut olla kiinnostunut musta, ainakin jollain tasolla, mutta olen sitten äkkiä paennut paikalta.
Mulla on ollut tapana "flirttailla" esim. aikaisemmissa työpaikoissani, eikä mua varmaankaan voi pitää minään kovin pahana ahdistelijana, kuitenkin olen aika kiltti (ja vaikutan liiankin kiltiltä) enkä ole varmaan sieltä rumimmasta päästäkään. Mutta kun toinen osapuoli on antanut joitakin hienovaraisia vihjeitä, että olisi ehkä kiinnostunutkin, niin sitten muutun kylmäksi tai jatkan samaa kuin ennenkin, kunnes naistakaan ei enää kiinnosta.
Siinä aika sekavaa sepustusta. Pitäisi varmaan mennä tutkituttamaan päänsä. Mutta osasyinä pidän pitkään jatkunutta koulukiusaamista, isän alkoholismia (joka viikonloppu köyhän opiskelijan piti ajaa 60km:n matka kotiin, ja ostaa kotimatkalla isälle viinat, semmoinen 4 koskenkorvaakin oli ihan tavallinen määrä). Teki hän sitten töitäkin kyllä väh.12 tuntia päivässä, mutta se sitten loppui eräänä päivänä. Ja osittain koulukiusaaminen johtui varmaan siitäkin, että isä ei jostain syystä halunnut että tutustun samanikäisiin lapsiin, pelkäsi varmaan että joutuu itse tutustumaan heidän vanhempiinsa. Ja oli erittäin väkivaltainen, ainakin henkisesti. Joo mutta tämä nyt menee jo asian vierestä, mutta jos jollain muulla on samantapaisia kokemuksia niin voin jutella tästäkin.
Ikää on muuten sellainen 30v.
Lisäksi on ollut usein tilanteita, joissa nainen on saattanut olla kiinnostunut musta, ainakin jollain tasolla, mutta olen sitten äkkiä paennut paikalta.
Mulla on ollut tapana "flirttailla" esim. aikaisemmissa työpaikoissani, eikä mua varmaankaan voi pitää minään kovin pahana ahdistelijana, kuitenkin olen aika kiltti (ja vaikutan liiankin kiltiltä) enkä ole varmaan sieltä rumimmasta päästäkään. Mutta kun toinen osapuoli on antanut joitakin hienovaraisia vihjeitä, että olisi ehkä kiinnostunutkin, niin sitten muutun kylmäksi tai jatkan samaa kuin ennenkin, kunnes naistakaan ei enää kiinnosta.
Siinä aika sekavaa sepustusta. Pitäisi varmaan mennä tutkituttamaan päänsä. Mutta osasyinä pidän pitkään jatkunutta koulukiusaamista, isän alkoholismia (joka viikonloppu köyhän opiskelijan piti ajaa 60km:n matka kotiin, ja ostaa kotimatkalla isälle viinat, semmoinen 4 koskenkorvaakin oli ihan tavallinen määrä). Teki hän sitten töitäkin kyllä väh.12 tuntia päivässä, mutta se sitten loppui eräänä päivänä. Ja osittain koulukiusaaminen johtui varmaan siitäkin, että isä ei jostain syystä halunnut että tutustun samanikäisiin lapsiin, pelkäsi varmaan että joutuu itse tutustumaan heidän vanhempiinsa. Ja oli erittäin väkivaltainen, ainakin henkisesti. Joo mutta tämä nyt menee jo asian vierestä, mutta jos jollain muulla on samantapaisia kokemuksia niin voin jutella tästäkin.
Ikää on muuten sellainen 30v.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keskity siihen että oot oma ittes mutta ota myös toinen huomioon. Balanssia!
mutta ei ole vielä tuo Balanssi natsannut. Edes suhteissa.
Asiaan jos mies on oma itsensä niin seuraavaksi naiset sanoo että "sinussa ei ole sitä jotain"!
Tiedätkö, ei auta että täältä muut sulle kertovat mistä etsisit kumppania jos sen löydettyäsi ajat heidät pois jäisellä käytöksellä. Tai pakenet paikalta =)
Kannattavampi kysymys esitettäväksi olisi että miten pääsen eroon pelostani löytää ketään. Nyt pääsisit alkuun.
Kasvaminen väkivaltaisessa ja alkoholin valtaamassa perheessä ei ole hyvä alku elämälle. Kiusatuksi tuleminen ei varmasti paranna tilannetta. Ongelmat on ratkaisemista varten. Jos ja kun olet sitä mieltä, että lapsuuden kokemukset estävät sinua saavuttamasta asioita joita haluat, niin yritä päästä niistä yli. Jos ei omin avuin niin terapeutin avulla. Etkö ansaitsisi sen?! Ei varmasti kannata tyytyä olemaan onneton onnettoman lapsuuden takia.
Elämä voi muuttua. Parempaa jatkoa!