Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tarvitsemisen aika on tullut

    Isäni hylkäsi perheemme kun olin 18v. Hän löysi uuden puolison ja kaikki oli hyvin, ainakin heillä. Koskaan ei isäni ole itse ottanut yhteyttä meihin lapsiinsa, avopuoliso kyllä tarvittaessa. Pidin yhteyttä isääni koska katsoin, että poikani tarvitsee edes yhden isoisän, toinen oli kuollut jo aikaa sitten. Meidät toivotettiin kyllä tervetulleeksi kun kävimme vain pari kertaa vuodessa, sisareni perheen luona he eivät vierailleet edes joka vuosi. Välit viilenivät vuosien mittaan hyvinkin etäisiksi, kunnes... Isä sairastui, ikää tuli, kohtaukset uusiutuivat. Ja yllätys, alkoivat avopuolison yhteydenotot teemalla, kuinka vähän me isästämme välitämme. Kertokaa hyvät kanssaeläjät, mistä revin rakkauden ja välittämisen huolenpitämisineen isään, joka hylkäsi juuri silloin kun eniten tarvitsin tukea ja isän olkapäätä, muistoni hänestä ovat jo lapsuudessa hermostuneen isän ärähdyksiä ja alkoholin kanssa läträämistä. Tippa tulee silmään, kun seuraan oman aviomieheni rakkautta ja välittämistä meidän poikaamme kohtaan.
    2644
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Olisi isä ajatellut lapsiaan silloin kun aika oli.

    Äänestä

    Toimitte samaan tahtiin kuin ennenkin. Mihin hän nyt teitä tässä tarvitsisi. Terveydenhoito on Suomessa hyvällä tolalla. Kotihoitoa saa, siivousapua voi hankkia kohtuuhinnalla, terveydestä pidetään huolta, jos on krooninen sairaus.

    Ei teitä mihinkään tarvita.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    emmiina44 kirjoitti:

    Isäni hylkäsi perheemme kun olin 18v. Hän löysi uuden puolison ja kaikki oli hyvin, ainakin heillä. Koskaan ei isäni ole itse ottanut yhteyttä meihin lapsiinsa, avopuoliso kyllä tarvittaessa. Pidin yhteyttä isääni koska katsoin, että poikani tarvitsee edes yhden isoisän, toinen oli kuollut jo aikaa sitten. Meidät toivotettiin kyllä tervetulleeksi kun kävimme vain pari kertaa vuodessa, sisareni perheen luona he eivät vierailleet edes joka vuosi. Välit viilenivät vuosien mittaan hyvinkin etäisiksi, kunnes... Isä sairastui, ikää tuli, kohtaukset uusiutuivat. Ja yllätys, alkoivat avopuolison yhteydenotot teemalla, kuinka vähän me isästämme välitämme. Kertokaa hyvät kanssaeläjät, mistä revin rakkauden ja välittämisen huolenpitämisineen isään, joka hylkäsi juuri silloin kun eniten tarvitsin tukea ja isän olkapäätä, muistoni hänestä ovat jo lapsuudessa hermostuneen isän ärähdyksiä ja alkoholin kanssa läträämistä. Tippa tulee silmään, kun seuraan oman aviomieheni rakkautta ja välittämistä meidän poikaamme kohtaan.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu