Justiinsa sopivasti oli toi pääotsikko tuolla sivulla että pitääkö puolisoiden olla yhtä alykkäitä...
Mitenhän vois tilanteen korjata kun mä olen jopa pitkä ja ihan ok näköinen 26v mutta AUTTAMATTOMAN TYHMÄ. Siis ihan totta, en hallitse mitenkään keskustelua missään tilanteessa ja vaikeaa oppia mitään ja muutenkin maalaisjärki puuttuu ihan kokonaan! Yritä nyt tässä sitten
jotain vaikutusta naiseen tehdä!
Te jotka ette oo pitkiä tai komeita ni pää pystyyn, just se pää on jo aika tärkee juttu.
Mitenhän vois tilanteen korjata kun mä olen jopa pitkä ja ihan ok näköinen 26v mutta AUTTAMATTOMAN TYHMÄ. Siis ihan totta, en hallitse mitenkään keskustelua missään tilanteessa ja vaikeaa oppia mitään ja muutenkin maalaisjärki puuttuu ihan kokonaan! Yritä nyt tässä sitten
jotain vaikutusta naiseen tehdä!
Te jotka ette oo pitkiä tai komeita ni pää pystyyn, just se pää on jo aika tärkee juttu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehdottomasti allekirjoitan tämän. Juuri tuo keskustelun hallinta on tärkeimpiä siekkoja vaikutuksen tekemisessä. Olen kirjaviisas ja tiedän luonnontieteistä jonkin verran, mutta harvoin se keskustelua auttaa. Hyvä tilannetaju tekee supliikkimiehen. Hyvään väliin heitetty pikku kommentti saattaa rikkoa jään, tehdä fiksun vaikutelman puhujasta tai vaikka saada koko seurueen remahtamaan nauruun. Vastaavasti hiljaisuus oikeana hetkenä saatta kertoa keskustelukumppanille, että häntä kuunnellaan.
Mikäpä auttaisi asiaan? Itsensä pakottaminen keskustelmaan. Hakeutuminen seuraan, jossa puhutaan paljon. Jos ei saa suutaan auki ensimmäisellä kerralla, kuuntelee vain, mistä toiset puhuu ja mitä ne sanovat. Seuraavalla kerralla voi yrittää heittää samanlaista juttua. Tietysti hetken pitää olla sopiva. Jos ei osaa lukea oikeaa hetkeä, ehkäpä oppi oikeasta hetkestä menisi varmimmin ja ehkä myös nopeimmin perille tuolta nilkan alapuolelta. Itselläni tällainen keskusteluun hakeutuminen on tuonut paitsi keskutelutaitoja, tuttavia ja kavereita myös itsevarmuutta, ei kuitenkaan - ainakaan vielä - tyttöystävää.
Ehdottomasti allekirjoitan tämän. Juuri tuo keskustelun hallinta on tärkeimpiä siekkoja vaikutuksen tekemisessä. Olen kirjaviisas ja tiedän luonnontieteistä jonkin verran, mutta harvoin se keskustelua auttaa. Hyvä tilannetaju tekee supliikkimiehen. Hyvään väliin heitetty pikku kommentti saattaa rikkoa jään, tehdä fiksun vaikutelman puhujasta tai vaikka saada koko seurueen remahtamaan nauruun. Vastaavasti hiljaisuus oikeana hetkenä saatta kertoa keskustelukumppanille, että häntä kuunnellaan.
Mikäpä auttaisi asiaan? Itsensä pakottaminen keskustelmaan. Hakeutuminen seuraan, jossa puhutaan paljon. Jos ei saa suutaan auki ensimmäisellä kerralla, kuuntelee vain, mistä toiset puhuu ja mitä ne sanovat. Seuraavalla kerralla voi yrittää heittää samanlaista juttua. Tietysti hetken pitää olla sopiva. Jos ei osaa lukea oikeaa hetkeä, ehkäpä oppi oikeasta hetkestä menisi varmimmin ja ehkä myös nopeimmin perille tuolta nilkan alapuolelta. Itselläni tällainen keskusteluun hakeutuminen on tuonut paitsi keskutelutaitoja, tuttavia ja kavereita myös itsevarmuutta, ei kuitenkaan - ainakaan vielä - tyttöystävää.