Olen huomannut etten kestä kuunnella kavereiden juttuja niiden seurustelukumppaneista. Jossain vaiheessa tuollaset "kuka kiinnostaa"-jutut jäi pois tavallisista keskusteluista, ja vaikka ensin ajattelin, että entäs sitten vaikken jaksa ja halua kuunnella, kun oma on mielipiteeni, mutta nyt tuntuu siltä, että jollei kaverit saa jutella niiden kumppaneista, niin ne ei halua olla mun kanssa tekemisissä. Tai ehkä tuo on hieman liian kärjistetysti sanottu, mutta eivät ainakaan pidä tilanteesta.
Sinällään mitä vikaa siinä on jollei kiinnosta? Jonkun tuntemattoman tyypin lapsuus ja tekemiset sekä niiden kahden seksielämä ei kiinnosta. Enkä itseasiassa halua kuulla, mutta nyt tuntuu siltä että olenko väärässä sittenkin? Pitäisikö minun opetella kuuntelemaan noita juttuja? En oikein toisaalta käsitä mikä mun ongelma on. Jotenkin se on vaan rasittavaa, että pitää tuoda seurustelukumppani mukaan kavereiden kanssa ollessa vaikka vaan puheeksi.
Eikö seurustelukumppaneita ja kavereita voi pitää erikseen vai onko aina kaikkien pakko tulla toimeen. Ehkä osittain minun hieman vihamielinen asenne johtuu siitä, että tuntuu että se kumppani tulee kavereiden edelle, vaikka kavereiden kanssa on pitkä historia toisin kuin sen kumppanin kanssa.
En oikein tiedä mikä tässä nyt se ongelma on. En halua oppia tuntemaan niitä tyyppejä, mutta pitäisihän mun nyt kaverina kuitenkin olla siinä kuulemassa, jos toinen haluaa puhua asioista jotka on itelle tärkeitä.
Jos joku ottaa selkoa tästä viestistä ja haluaa heittää jotain kommenttia, niin olkaa hyvä.
Sinällään mitä vikaa siinä on jollei kiinnosta? Jonkun tuntemattoman tyypin lapsuus ja tekemiset sekä niiden kahden seksielämä ei kiinnosta. Enkä itseasiassa halua kuulla, mutta nyt tuntuu siltä että olenko väärässä sittenkin? Pitäisikö minun opetella kuuntelemaan noita juttuja? En oikein toisaalta käsitä mikä mun ongelma on. Jotenkin se on vaan rasittavaa, että pitää tuoda seurustelukumppani mukaan kavereiden kanssa ollessa vaikka vaan puheeksi.
Eikö seurustelukumppaneita ja kavereita voi pitää erikseen vai onko aina kaikkien pakko tulla toimeen. Ehkä osittain minun hieman vihamielinen asenne johtuu siitä, että tuntuu että se kumppani tulee kavereiden edelle, vaikka kavereiden kanssa on pitkä historia toisin kuin sen kumppanin kanssa.
En oikein tiedä mikä tässä nyt se ongelma on. En halua oppia tuntemaan niitä tyyppejä, mutta pitäisihän mun nyt kaverina kuitenkin olla siinä kuulemassa, jos toinen haluaa puhua asioista jotka on itelle tärkeitä.
Jos joku ottaa selkoa tästä viestistä ja haluaa heittää jotain kommenttia, niin olkaa hyvä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mistäs itse keskustelet... ehkä sinulle tärkeistä asioista??? Mitäs jos muut ei jaksa kuunnella sinun juttujas? Oletko katkera vai kateellinen?
Yleensä kavereiden kanssa on paljon juttuja mistä jutella. Mutta sitten on kaveri jota ei kiinnosta samat jutut ja joka haluaa jutella kumppanistaan, mutta sitten ketään muuta ei kiinnosta erityisemmin...
Kateellinen siitä millainen suhde niillä on, en ainakaan ole (sen kaltainen ei kiinnosta, vaikka muuten kumppanin löytäminen voisi olla mukavaa). Mutta jos itse seurustelisin, en juttelisi siitä tyypistä. En näe mitään pointtia jutella siitä. Jos jalassa on syylä, ei siitä tarvitse erityisemmin alkaa puheenaihetta vääntämään. Huonolla esimerkillä.
Tosin tällainen puolustus kuulostaa ärsyttävältä. Tietty minua ärsyttää, mutta jos olen tavallaan väärässä tässä asiassa, haluaisin kuitenkin olla kuuntelemassa jos kaveri haluaa puhua...
Mitä tässä oikein pitäisi tehdä? Olla hiljaa ja kuunnella jos kaveri puhuu? Tosin olen noin tehnyt, mutta kai sen huomaa ettei kiinnosta kuunnella... En tiedä yhtään mitä tekisin.
Joten jos joku haluaisi neuvoa antaa, niin arvostaisin sitä.
Mietin, että miltä minusta tuntuisi jos toinen olisi hiljaa, kun kertoisin jotain... olen kokenut ja se tuntuu siltä kun toinen ei välittäisi jutuistani ja ajattelisi vain omia juttuja, mitkä häntä kiinnostaa... toisaalta, jos huomaan, että toinen on hiljaa, en kyllä jatka puhumista enää, kun ei taida kiinnostaa, jos toinen siihen kysyy miksi lopetit, sanon, että ei näyttänyt kiinnostavan. Joskus juttu jää kesken, eikä jatku koskaan, mutta en ole pahoillani, kuuntelevalla osapuolella on omat jutut tärkeämpiä... omasta mielestään... ja saa olla, mutta en minä kyllä hänelle enää sen jälkeen kamalasti puhu.
Onko kyseessä vain 1, vai useampi kaveri? Tuli vain mieleen, että toiset vain ovat niin omassa elämässä kiinni, että eivät huomaa muualla tapahtuvan mitään. Onko suhde kumppaniin huono? Jos on, saattaa hänellä olla pahaolo ja siksi haluaa puhua parisuhteestaan.
Oletko kokeillut puheenaiheen vaihtamista? Meneekö siitä huolimatta jutut vain kumppaniin?
Jos tuntuu, että et jaksa moista, kerro varovasti, että ei kiinnosta. Eikä sinun ole pakko kuunnella hänen/heidän juttuja. Miksi olisi?
on kyse. Muut kaverit suhtautuu suhteellisen neutraalisti koko hommaan, mutta minä taidan olla ainoa, jota ei kiinnosta ollenkaan olla tekemisissä sen kaverini kumppanin kanssa.
Toki yritän kuunnella, mutta mitä sellaseen voisi kommentoida, kun tyyppi kertoo mitä on poikaystävänsä kanssa tehnyt tai muuta vastaavaa. Jos nyt paremman esimerkin ottaisin: niin ei se ole kovinkaan mukavaa kuunneltavaa, jos joku kaveri kertoo mitä hauskaa on tehnyt toisten kavereiden kanssa, samalla kun itse on halunnut nähdä tuota kaveriaan ja tuntuu siltä, ettei sen kaverin aika riitä enää minulle. Eikä kutsukaan minua minnekään.
Ja myös se, että kertoo mitä on muiden ihmisten kanssa tehnyt tekee olon aika yksinäiseksi. Tietysti "olisi pitänyt olla siellä", jotta tietäisi mistä on kyse. Ei siinä ole mitään järkeä. Se myös osoittaa sen, missä kaverin ajatukset on silloin kun sen pitäisi olla minun ja muiden kavereiden kanssa pitämässä hauskaa.
Koen sen loukkaavana, ja myös sen, miten kaveri on tehnyt tärkeysjärjestyksen, missä tiedän nyt sijoittuvani jonnekin poikaystävän ja perheen jälkeen (se nyt ainakin on tullut asiasta puhuttaessa esille). Mutta miten monta muuta hänen kaveriaan tulee edelleni, sitä en tiedä. Eli missäköhän lie minä nykyisin enää olen. Olenko pelkkä riesa enemmän kuin kaveri...
Niiden kahden suhde taitaa olla ihan hyvällä mallilla, mutta koska ne on olleet yhdessä jo ainakin vuoden, luulisi että uutuuden-viehätys olisi jo loppunut, jottei siitä tyypistä tarvitsisi joka välissä puhua.
Kyllä se tuntuu jo siltä, että jollen kuuntele ja jollei kiinnosta, niin hän on mielummin niiden kavereiden kanssa joita kiinnostaa.
Ehkä jankutan tätä käsittämätöntä tilannetta täällä, koska se tekee aika kipeää kun pitää näin lapsuudenkaverin välistä kaveruuden kitumista seurata, kun ei tiedä miten sen pysäyttäisi. Jos puhuisin tästä kaverilleni, hän tuskin olisi samaa mieltä kanssani. Mutta jos hänen mielestään kaikki on kunnossa, miksei hän millään lailla osoita sitä vaan antaa minun tuntea meidän välit uhatuiksi. Ja jos hän on sitä mieltä ettei hän halua olla kanssani missään tekemisissä enää, niin saisi sanoa sen sitten suoraan...
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea. Kaipa tämä on vain tilanne mihin ei ole minkäänlaista ratkaisua minkä hyväksyisin. Ärsyttää vaan niin helvetisti.
yhtään vaik kaverit seurustelu kumppaneistaan puhuvatkin vaik ite täl hetkel sinkku oon. Jaksan kyl kuunnella. Riippuu tietenkin mist asioista puhuu. Rajansa kaikella. Se on kyllä totta, että kumppani menee kavereiden edelle useimmilla mistä kirjoititkin. Ei kavereita silti pitäisi unohtaa vaikka seurusteleekin.
käyttäytyi samantyyppisesti kuin ap. Ei kiinnostanut meijän jutut, ja suoraan sanoen se vittuili kännissä mun miehelle ja haasto riitaa.
Mikä mun mielestä oli ihan älytöntä, kerrankin olin löytänyt ihanan miehen, ja paras ystävä näyttää hapanta naamaa kun hänestä puhuin.
Lopulta en enää edes viitsinyt nähdä ystävääni näiden juttujen takia. Mä olin aina ollut vaan innoissani jos hän oli tavannut miehen, ja kyllä siitä puhuttiin sit ja paljon. Mut mun miehestä ei koska ystävä oli niin mustasukkainen.
Onneksi hän itekki tajus ettei voi olla mustasukkainen miehestä mulle, ja pyysi meiltä molemmilta anteeksi. Vaikken ihan kauheesti hälle puhukaan enää miehestäni, on ihana tietää että voi puhua jos mieli tekee.
hieman erilainen. Tunnen sen kaverini kumppanin, mukava tyyppi, oltiin tekemisissä lukiossa, mutten vaan osannut jutella tyypille. Ja niiden kahden suhde on mielestäni okei. Olen todella iloinen, että kaveri on löytänyt jonkun joka tosissaan taitaa välittää siitä, mutta se mun kaveri haluaa tuoda sen kumppaninsa mukaan meidän juttuihin, mitkä pitäisi mielestäni olla vaan meidän kavereiden keskeisiä. Oli se sitten oikeasti mukaan taikka puheisiinsa mukaan.
Enkä koskaan aikonut ruveta millään lailla riitelemään koko jutusta. Sanoin vaan, että haluaisin pitää sen erillään meidän välisistä jutuista, ja vaikka kuinka yritin selittää että niiden juttu on mielestäni loistava, mutten itse halua olla sen tyypin kanssa tekemisissä, niin kaverini sulki koko keskustelun siihen. Eikä olla juteltu enää siitä asiasta.
Haluan oppia kuuntelemaan, jos kaverini haluaa puhua, mutta toisaalta haluaisin, että tämä tilanne paranisi tästä ja että minun ei tarvitsisi joutua tilanteeseen, missä minua pyydetään olemaan pakottamatta kaveriani valitsemaan minun ja kumppaninsa väliltä, kun hän valitsee kuitenkin kumppaninsa. Eli olen siis todella paska kaveri ja olen menettämässä lapsuudenkaverini täysin. Koko homma tosin varjostaa meidän välejä niin, etten enää tiedä miten koko tyyppiin suhtautuisin. Otan pakosti etäisyyttä kun tilanne on tällainen.
kaverisi ylipäätänsä tahtoo nähdä sinua kahden kesken...
Minulla oli pari vuotta sitten hyvin läheinen ystävä. Kun hän alkoi seurustella, lopetti yhteydenpidon. Ei ole ehottanut yhtään tyttöjen iltaa koko sinä aikana (kohta 3 vuotta), kun ovat olleet yhdessä! Jos itse yritän ehdottaa, niin kysyy heti että voiko miehensäkin tulla...Ei ilmeisesti ymmärrä, mitä tyttöjen ilta tarkoittaa.
Toiset kaverit saattavat puhella kumppaneistaan ja silloin ei auta kuin kuunnella. Mieluummin kuitenkin sekin kuin yhteydenpidon lopettaminen.
.. mukaan on vähän sama mikä nyt on menossa mun kaverin kanssa. Se haluaisi nimittäin yhdistää kavereiden ja sen kumppanin ajan. Tietenkään en pitänyt ajatuksesta, ja nyt tuntuu siltä että maksan siitä.
Vielä omasta mielestäni mulla on toisaalta ihan pätevä syykin etten halua sitä tyyppiä mukaan, kun keskustellaan henk.koht.asioista. Oli ne vaikka miten älyttömiä juttuja ja vaikka vaan paskanjauhantaa kavereiden kesken, silti en halua jotain vierasta tyyppiä siihen kuuntelemaan.
Tosin kaverini on ollut aina sellainen, että sen ajatukset on ihan jossain muualla ja se selvästi hermostuu, jollei keskustelunaiheet mene yhteen...
Miten tuollaiset kumppaneihinsa tarrautuneet tyypit pysyy kavereidensa kanssa väleissä, sitä en käsitä.
lueppa mun tarina ja kato et passaako sun elämään, mä en oikein kanskaan ymmärrä et miksi seurustelukumpanit menevät ystävien edelle, vaikka ystävyyssuhde on jatkunut paljon pidemmän ajan...
esimerkkiä siitä, kun jonkinlainen ihmistyyppi (kenties jonkin luonteinen ihminen tekee aina näin?) sivuttaa kaverinsa vaan koska saa pillua/munaa (jos nyt suoraan sanotaan).
Ikävä tilanne sinulla kuitenkin. Saas nähdä, jos kaverit jättää kumppanin takia, milloin ne tulee itkien takaisin kun suhteesta ei tulekaan mitään.
Tietäisivätpä tuollaiset ihmiset, miten itsepäisiä ja paljon pitää välittää kaverista, että jaksaa olla tämän vierellä siitä huolimatta että toinen ilmaisee selkeästi että kumppani on se tärkein.
esimerkkiä siitä, kun jonkinlainen ihmistyyppi (kenties jonkin luonteinen ihminen tekee aina näin?) sivuttaa kaverinsa vaan koska saa pillua/munaa (jos nyt suoraan sanotaan).
Ikävä tilanne sinulla kuitenkin. Saas nähdä, jos kaverit jättää kumppanin takia, milloin ne tulee itkien takaisin kun suhteesta ei tulekaan mitään.
Tietäisivätpä tuollaiset ihmiset, miten itsepäisiä ja paljon pitää välittää kaverista, että jaksaa olla tämän vierellä siitä huolimatta että toinen ilmaisee selkeästi että kumppani on se tärkein.