Mies ei puhu,on öitä poissa kotoa ja minua huole
ttaa, että hän pettää minua...taas. Puhuttaessa asiasta hän tosin kieltää kaiken, mutta on tehnyt niin aiemminkin. Olen viimeisilläni raskaana lapsesta, jonka saimme aikaan pitkän yrityksen tuloksena (kesti yli vuoden) eli hänkin on halunnut sitoutua tähän suhteeseen. Silti hän katoaa usein, eikä ole mielestään tilivelvollinen minulle. Pettämisistä ja valheista olen vielä yksin selvinnyt, mutta pelkään, että lapsen synnyttyä en jaksa enää. Epätoivoissani katsoin hänen lompakkoaan -tiedän tehneeni väärin-ja löysinkin johtolankoja, jotka johtivat ainakin epämääräisiin naistuttuihin, joita hän oli kieltänyt itsellään olevan. Nyt hän aikoo tehdä asiasta rikosilmoituksen, on hänen tuttavapoliisinsa mukaan niin vakava rikos.
Onko todella niin, että minulla ei avopuolisona ole muuta kuin velvollisuuksia ja hänellä miehenä ja lapsen isänä vain oikeuksia??Hänen mielestään hänellä on oikeus tehdä mitä hyvänsä milloin hyvänsä, sillä minä olen niin valtavan rasittava ja raskas. Jos en ole kunnolla, niin hän ei voi taata mitä tapahtuu...??
Kuinka vakavaa sitten on henkinen väkivalta, jota hän on harjoittanut jo useamman vuoden ajan? Olen ihan rikki enkä muista viime vuosilta yhtään sellaista viikkoa, etten olisi joutunut itkemään hervottomasti miehen kiusaamisen vuoksi. Olen mielestäni yrittänyt kaikkeni: ansainnut meille kodin, hoitanut talouden, tukenut miestäni rahallisesti useilla tuhansilla euroilla, pitänyt kotiasioista huolta jne.jne. Mikään ei kuitenkaan riitä...
Rikosilmoitus miehensä lompakon käyntikorttien tutkimisesta???
26
2685
Vastaukset
- auttava
jos mikään muu ei auta. vie mieheltä tämän lapsi ja vaadi sellaiset erorahat että elät niillä seuraavat miljoona vuotta. jos miehesi pettää sinua, sinun ei ole pakko kestää sellaista. neuvon sinua eroamaan tuollaisesta paskasta, joka harjoittaa henkistä väkivaltaa. prosessi voi olla vaikea, mutta löytyy varmasti tukihenkilöitä jotka tukevat ja neuvovat. onnea, mitä sitten ikinä päätätkin. muista kuitenkin, että sulla on oikeus onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. jos et siihen pysty miehesi kanssa, voit tehdä vielä tilanteelle jotain, ennen kuin on liian myöhäistä.
- selvinnyt
Miehesi uhkailee ja toivoo, että pelästyt. Jos nyt puolisonsa lompakkoon katsoo, niin eikö suurimmalla osalla puolisoista ole automaattioikeus vaikka hakea sieltä kymppi tms. Ja voithan kieltää kaiken, jos on miehen sana ja sinun.
Ja edelleen: olin itse kroonisen pettäjän kanssa suhteessa. Emme asuneet yhdessä, mutta avaimet toistemme asuntoihin oli. Kun lopetin suhteen, mies ilmoitti tekevänsä minusta rikosilmoituksen: olin hänen mukaansa käynyt hänen asunnossaan hänen ollessa töissä ja varastanut vaikka mitä. Kysyin asianajajalta ja hän sanoi, että jos on ollut avain suhteen aikana, niin on normaalia käydä toisen asunnossa ja jos ei pysty valheitaan todistamaan (siis varkautta), niin minkäänvaltakunnan oikeusistuin ei ota moista moskaa käsittelyyn.
Älä anna miehen pelotella itseäsi. - ilkka
ihmetellä taas kerran naisen logiikkaa!
Jos mulla olis ollut nainen, joka pettää mua, käyttää minuun henkistä väkivaltaa niin, että olisin ihan rikki muutaman viime vuoden ajan ollut, niin EN IKINÄ OLISI ALKANUT HALUTA LASTA HÄNEN KANSSAAN!
Onko teissä akoissa joku sisäänasennettu pakko tehdä mukula äijälle kuin äijälle?
Olis luullut tuossa sunkin tapauksessa, että olis tehdessä tullut nuo kiusaamiset mieleen! Mutta eipä.
Näin tehdään yksinhuoltajia, akat ei itse tajua, kenen kanssa voi alkaa lasta hommata, vaan tekevät ihan kenen kanssa vain. Vastuullista?
Taas yksi höynä.- auttava
ihmetellä miestä, joka harjoittaa henkistä väkivaltaa naiseensa ja pettää tätä!!! ajattele ensin mitä päästelet suustasi. millainen mies sinä olet? taidat kuulua samaan ryhmään, josta tätä apua tarvitseva nainen kirjoitti.. mietipä että jos sulla on sisko, jota petetään, pelotellaan ja uhkaillaan. mitä teet? taitaa tämäkin olla vain yksi höynä muiden joukossa. turha sitä on odottaa miehiltä mitään myötätuntoa. ei yleistys.
- alkuperäinen
Mies tiesi jo heti alkumetreiltä, että haluan perhettä. Lapsista olin haaveillut jo pitkään. Hänestä aistin kuitenkin vietin ikuiseen sinkkuelämään ja vastuuttomuuteen. Useita kertoja yritinkin erota perusteluna se, että meillä on täysin eri päämäärät elämässä. Erotilanteissa hän kuitenkin aina muuttui, kertoi haluavansa rauhoittua ja toivovansa perhettä kanssani. Minun ei olisi pitänyt uskoa -tietenkään- , mutta kuten hän on itsekin myöntänyt, on hän erittäin hyvä manipuloimaan ja valehtelemaan. Hän on sanonut minulle, että tottakai hän halusi lapsen kanssani, koska halusi sitoa minut itseensä jotenkin. Hän on myöhemminkin oikein elvistellyt, kuinka hän osaakin teeskennellä kilttiä persoonaa...
Lasta tehtiin sitten kaksi vuotta. Mitä kauemmin kesti, sitä enemmän pakenin työhön ja sitä enemmän sokeuduin tilanteelle. Mies mollasi ja alisti minua, hän sanoi, että jos hän ei siemennä, niin ei sitä tee kukaan muukaan, koska en kelpaa kenellekään. Minun piti aina olla tosi kiltisti ja myötäillä, pyydellä anteeksi, että hän suostui joka kierrossa yhdyntään, hän vaati minulta kaikenlaista (mm. pettämisten hyväksyntää), sillä muutoin saisin olla lapseton koko ikäni.
Tottakai minua ahdisti ja pelotti tehdä lasta moisen miehen kanssa, mutta sitten kun tuntui, etten todella jaksa enää, oli hän jonkin aikaa tosikiltti ja jaksoin uskoa taas huomiseen. Kaiken piti järjestyä...Itse sokeuduin tilanteelle täysin, sillä kaiken ajan olin töissä kaukana poissa kotipaikkakunnaltani, sosiaalinen elämäni oli kutistunut lähinnä vain tuon miehen ympärille. Aloin uskoa itsekin, että en kelpaa kenellekään muulle kuin hänelle ja minun on suostuttava kaikkiin hänen asettamiinsa ehtoihin.
Tässä vain esimakua. Ulkopuolisen on helppo arvostella ja tuomita. Mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista... - ilkka
auttava kirjoitti:
ihmetellä miestä, joka harjoittaa henkistä väkivaltaa naiseensa ja pettää tätä!!! ajattele ensin mitä päästelet suustasi. millainen mies sinä olet? taidat kuulua samaan ryhmään, josta tätä apua tarvitseva nainen kirjoitti.. mietipä että jos sulla on sisko, jota petetään, pelotellaan ja uhkaillaan. mitä teet? taitaa tämäkin olla vain yksi höynä muiden joukossa. turha sitä on odottaa miehiltä mitään myötätuntoa. ei yleistys.
hyvinkin kuulua, mitä siitä höynien kanssa väittelemään. Teidän pitäisi sen sijaan ajatella KENET PÄÄSTÄTTE SISÄÄNNE!!!!Millaisia naisia oikein olette? Ei pitkällä tikulla eikä kumihanskoinkaan meikäläinen koskisi...
Taidat kuulua samaan ryhmään, jota panee ukko kuin ukko paljaalla, kunnes saat haluamasi.
Viis siitä onko äijä kunnollinen. Ainahan voi tekeytyä uhriksi...marttyyriksi, jos joku alkaa moisen touhun motiiveja ihmettelemään. (kuten mä nyt tässä tapauksessa)
Ja jos mulla ois sisko jota petetään ja uhkaillaan sanosin sille ihan samat sanat.
Kysyisin onko se täysi sekopää, kun ei omaa eikä lapsensa etua tullut ajatelleeksi, ETUKÄTEEN. - ilkka
alkuperäinen kirjoitti:
Mies tiesi jo heti alkumetreiltä, että haluan perhettä. Lapsista olin haaveillut jo pitkään. Hänestä aistin kuitenkin vietin ikuiseen sinkkuelämään ja vastuuttomuuteen. Useita kertoja yritinkin erota perusteluna se, että meillä on täysin eri päämäärät elämässä. Erotilanteissa hän kuitenkin aina muuttui, kertoi haluavansa rauhoittua ja toivovansa perhettä kanssani. Minun ei olisi pitänyt uskoa -tietenkään- , mutta kuten hän on itsekin myöntänyt, on hän erittäin hyvä manipuloimaan ja valehtelemaan. Hän on sanonut minulle, että tottakai hän halusi lapsen kanssani, koska halusi sitoa minut itseensä jotenkin. Hän on myöhemminkin oikein elvistellyt, kuinka hän osaakin teeskennellä kilttiä persoonaa...
Lasta tehtiin sitten kaksi vuotta. Mitä kauemmin kesti, sitä enemmän pakenin työhön ja sitä enemmän sokeuduin tilanteelle. Mies mollasi ja alisti minua, hän sanoi, että jos hän ei siemennä, niin ei sitä tee kukaan muukaan, koska en kelpaa kenellekään. Minun piti aina olla tosi kiltisti ja myötäillä, pyydellä anteeksi, että hän suostui joka kierrossa yhdyntään, hän vaati minulta kaikenlaista (mm. pettämisten hyväksyntää), sillä muutoin saisin olla lapseton koko ikäni.
Tottakai minua ahdisti ja pelotti tehdä lasta moisen miehen kanssa, mutta sitten kun tuntui, etten todella jaksa enää, oli hän jonkin aikaa tosikiltti ja jaksoin uskoa taas huomiseen. Kaiken piti järjestyä...Itse sokeuduin tilanteelle täysin, sillä kaiken ajan olin töissä kaukana poissa kotipaikkakunnaltani, sosiaalinen elämäni oli kutistunut lähinnä vain tuon miehen ympärille. Aloin uskoa itsekin, että en kelpaa kenellekään muulle kuin hänelle ja minun on suostuttava kaikkiin hänen asettamiinsa ehtoihin.
Tässä vain esimakua. Ulkopuolisen on helppo arvostella ja tuomita. Mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista...HÖYNÄ MIKÄ HÖYNÄ...et voi muita syyttää kuin ittees ja kohta saat selitellä vastuuttomuuttas lapselles...ja arvasinhan...SINÄ VAADIT LASTA MIEHEN KANSSA, ei toisinpäin...
Ei ole niin yksinkertaista, miten niin?
Etkö sä tiedä, mitä sä haluut?
Ja mitä sä valitat, sullahan on se kaikki, minkä aikuisena ihmisenä olet itselles hyväksynyt.
Tähän sä päätit jäädä, perustaa perheen ja päätit olla onnellinen. Ole sitten.
Tota lapsi-juttua mä en tajuu ollenkaan. Eikö ilman sitäkin olis jo ollut tarpeeksi? - Minttumaaria
auttava kirjoitti:
ihmetellä miestä, joka harjoittaa henkistä väkivaltaa naiseensa ja pettää tätä!!! ajattele ensin mitä päästelet suustasi. millainen mies sinä olet? taidat kuulua samaan ryhmään, josta tätä apua tarvitseva nainen kirjoitti.. mietipä että jos sulla on sisko, jota petetään, pelotellaan ja uhkaillaan. mitä teet? taitaa tämäkin olla vain yksi höynä muiden joukossa. turha sitä on odottaa miehiltä mitään myötätuntoa. ei yleistys.
naisena voi kuin ihmetellä, että mikä saa naisen vielä tekemällä tekemään lapsen tälläisen miehen kanssa.
En kertakaikkiaan voi ymmärtää vaikka yrittäisin, vahingonkin ymmärtäisin paremmin.
En silti todellakaan kenellekään toivo tälläistä.
Ei pelkästään miesten mielipide. - kohtalotoveri
alkuperäinen kirjoitti:
Mies tiesi jo heti alkumetreiltä, että haluan perhettä. Lapsista olin haaveillut jo pitkään. Hänestä aistin kuitenkin vietin ikuiseen sinkkuelämään ja vastuuttomuuteen. Useita kertoja yritinkin erota perusteluna se, että meillä on täysin eri päämäärät elämässä. Erotilanteissa hän kuitenkin aina muuttui, kertoi haluavansa rauhoittua ja toivovansa perhettä kanssani. Minun ei olisi pitänyt uskoa -tietenkään- , mutta kuten hän on itsekin myöntänyt, on hän erittäin hyvä manipuloimaan ja valehtelemaan. Hän on sanonut minulle, että tottakai hän halusi lapsen kanssani, koska halusi sitoa minut itseensä jotenkin. Hän on myöhemminkin oikein elvistellyt, kuinka hän osaakin teeskennellä kilttiä persoonaa...
Lasta tehtiin sitten kaksi vuotta. Mitä kauemmin kesti, sitä enemmän pakenin työhön ja sitä enemmän sokeuduin tilanteelle. Mies mollasi ja alisti minua, hän sanoi, että jos hän ei siemennä, niin ei sitä tee kukaan muukaan, koska en kelpaa kenellekään. Minun piti aina olla tosi kiltisti ja myötäillä, pyydellä anteeksi, että hän suostui joka kierrossa yhdyntään, hän vaati minulta kaikenlaista (mm. pettämisten hyväksyntää), sillä muutoin saisin olla lapseton koko ikäni.
Tottakai minua ahdisti ja pelotti tehdä lasta moisen miehen kanssa, mutta sitten kun tuntui, etten todella jaksa enää, oli hän jonkin aikaa tosikiltti ja jaksoin uskoa taas huomiseen. Kaiken piti järjestyä...Itse sokeuduin tilanteelle täysin, sillä kaiken ajan olin töissä kaukana poissa kotipaikkakunnaltani, sosiaalinen elämäni oli kutistunut lähinnä vain tuon miehen ympärille. Aloin uskoa itsekin, että en kelpaa kenellekään muulle kuin hänelle ja minun on suostuttava kaikkiin hänen asettamiinsa ehtoihin.
Tässä vain esimakua. Ulkopuolisen on helppo arvostella ja tuomita. Mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista...Muita viestejä en tässä rimpsussa ole lukenut kuin tuon sinun ja Ilkan - älä välitä Ilkan kommentista ja moitteesta.
TArinasi kuulostaa hyvn tutulta, itse elin samanlaisessa tilanteessa, samanlaisessa parisuhteessa vajaa 10 vuotta ja lapsetkin sille mielehlle tein. Taloudellisesti en ollut onneksi vahvempi, eli en tukenut noin paljon kuin sinä.. mutta talouden pyörittäminen oli minun harteillani...
Tilanteelle, omalle elämälleen todellakin sokeutuu. Ei huomaa miten alistettu on, miten vääristynyt koko suhde. Ja kun joka päivä kuulee pelkkää moitetta, alkaa itsekin uskoa siihen, että on juuri niin surkea ja kurja ihminen kuin mies väittää.
Itselläni ainakin oli jo valmiiksi melko huono itsetunto, sitä oli helppo polkea lisää.
Miksi siis sitä on suhteessa, jossa toinen on väkivaltainen, henkisesti tai fyysisesti? Miksi on suhteessa, jossa on itsellä paha olla ja on ahdostunut?
- siihen tietää vain itse vastauksen, ja se vastaus kannattaa etsiä.
Mutta miksi se toinen, meidän tapauksessamme mies, on sellaisen naisen kanssa, jossa ei ole mitään hyvää, joka on ihan epäkelpo ihminen???? Miksi mies ei lähde, etsi arvoistaan hyvää kumppania???
Siihen vastauksen tietää vain tämä mies itse, me voimme vain arvailla.
Luulen, että tällaisella alistavalla miehellä on itsellään tavattoman heikko itsetunto. HÄn pönkittää sitä alistamalla toisia, sinua. Hän pelkää, että lähdet ja jätät hänet, eikä kukaan huoli häntä, hän jää loppuiäkseen yksin. Siksi hän alistaa sinua, polkee itsetuntosi. Koska hän ei kykene muuhun.
Rahapussin tutkiminen ei pitäisi olla mikään rikoksen arvoinen asia, ethän sielä mitään ole vienyt. SEhän on sama asia kuin että tyhjennät taskut kun laitat vaatteen pyykkiin!!
Toki mies voi siitä rikosilmoituksen tehdä, jos siitä nyt yhtään mitään tulee, niin sinähän voit kuulustelussa kertoa miksi tutkit. En usko että siitä mitään sanktioita tulee..
Elämäntilanteesi tuntuuu sietämättömältä. Miksi mies tekee lapsen kanssasi? Se sitoo sinut ikuisesti häneen kiinni, et enää uskalla lähteä suhteesta mihinkään, kun lapsi on siinä välissä kiristyskeinona.
Mulla lapsen isä väitti, että jos lähden, otan eron, (avoliitto), hän saa lapsen itselleen. Olin huono äitikin kaiken muun huonon lisäksi, hänellä oli takataskussaan jotakin sellaista tietoa, että kun hän sen kertoo, lapsi tulee hänelle automaattisesti.
Uskoin häntä. Ihan oikeasti olin sitä mieltä, että olen kaikkea sitä huonoa ja mitätöntä mitä hän väitti minun olevan.
Minun "piti tehdä" toinenkin lapsi, ennenkuin oli rohkeutta ja itsetuntoa lähteä siitä liitosta. Vasta silloin tajusin, ettei ole mitään sellaista, minkä perusteella hän lapset saisi, että hän vain uhkaili kun pelkäsi että lähden.
Sinulla on itsetunto alkanut kohentua raskauden myötä. Alat jo nähdä että parisuhteesi on järjetön.
Sulla on mun mielestä kólme vaihtoehtoa:
1. Jäät suhteeseen ja jatkat elämääsi kuten ennenkin.
2. Muutat omaa käyttäytymistäsi, et enää maksele miehen menoja ja kuluja ja kun riitaa ja mollaamista tulee, et enää asetu puolustuskannalle vaan annat kaiken mennä ylitse ja jatkat itsenäiseen uuteen tapaasi.
3. eroat, lähdet lapsen kanssa tai jo ennen lapsen syntymää pois suhteesta.
Teitpä miten tahansa, suosittelen että alat läpikäydä elämääsi ja menneisyytäsi - miksi olet jäänyt siihen alisteiseen suhteeseen. Voi olla että tarvitset siihen ulkopuolista asiantuntija-apua, onhan sinun selvittävä myös tämän suhteen traumoista.
Onnea kuitenkin elämällesi, odotuksellesi, äitiydellesi.
Muista, että kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta kohdella sinua huonosti!! Ei henkisesti eikä fyysisesti!!
Muista, että jokainen miestä, sinä ja minä, kaikki, olemme rakastamisen arvoisia ihmisiä ja muista; rakkautta ei tarvitse antaista. RAkkautta saa, niin lapsi kuin aikuinenkin, siksi, että .. jokainen meistä on rakkauden arvoinen. - auttava
ilkka kirjoitti:
hyvinkin kuulua, mitä siitä höynien kanssa väittelemään. Teidän pitäisi sen sijaan ajatella KENET PÄÄSTÄTTE SISÄÄNNE!!!!Millaisia naisia oikein olette? Ei pitkällä tikulla eikä kumihanskoinkaan meikäläinen koskisi...
Taidat kuulua samaan ryhmään, jota panee ukko kuin ukko paljaalla, kunnes saat haluamasi.
Viis siitä onko äijä kunnollinen. Ainahan voi tekeytyä uhriksi...marttyyriksi, jos joku alkaa moisen touhun motiiveja ihmettelemään. (kuten mä nyt tässä tapauksessa)
Ja jos mulla ois sisko jota petetään ja uhkaillaan sanosin sille ihan samat sanat.
Kysyisin onko se täysi sekopää, kun ei omaa eikä lapsensa etua tullut ajatelleeksi, ETUKÄTEEN.vitun munaton runkku, paskahomo hinttari, että tämä muija ei anna panna paljaalla. että vedä sinä se nahkanakki omaan perseeseen, äläkä tule urputtamaan. toivottavasti vielä tavataan, että saan vetää tuollaista saatanan moraalitonta paska PELKURIA turpaan, niin että silmissä soi. en ole pyytänyt ketään varsinkaan sua koskemaan mua. jos yrittäisitkin ni turpaan saisit niin vitusti ettet näkisi puoleen vuoteen ketään. JA HEI!!!asuntooni en päästä ketään keneen en luota.
- auttava
ilkka kirjoitti:
hyvinkin kuulua, mitä siitä höynien kanssa väittelemään. Teidän pitäisi sen sijaan ajatella KENET PÄÄSTÄTTE SISÄÄNNE!!!!Millaisia naisia oikein olette? Ei pitkällä tikulla eikä kumihanskoinkaan meikäläinen koskisi...
Taidat kuulua samaan ryhmään, jota panee ukko kuin ukko paljaalla, kunnes saat haluamasi.
Viis siitä onko äijä kunnollinen. Ainahan voi tekeytyä uhriksi...marttyyriksi, jos joku alkaa moisen touhun motiiveja ihmettelemään. (kuten mä nyt tässä tapauksessa)
Ja jos mulla ois sisko jota petetään ja uhkaillaan sanosin sille ihan samat sanat.
Kysyisin onko se täysi sekopää, kun ei omaa eikä lapsensa etua tullut ajatelleeksi, ETUKÄTEEN.että olipa sun sisko kuinka höynä tahansa, ni paska mies olet jos et siskoasi puolusta! mutta onneksi sulla ei ilmeisesti siskoa ole. harmi että äitisi on tuollaisen kusipää tähänki maahan saattanut.. itselläni on veli, joka on sanonut puolustavansa mua jos tarve vaatii. ottaisit mallia OIKEISTA MIEHISTÄ, jotka PUOLUSTAVAT rakkaitaan olivatpa ne kuinka höyniä tahansa. taas yksi höynä.
- Tiina
auttava kirjoitti:
vitun munaton runkku, paskahomo hinttari, että tämä muija ei anna panna paljaalla. että vedä sinä se nahkanakki omaan perseeseen, äläkä tule urputtamaan. toivottavasti vielä tavataan, että saan vetää tuollaista saatanan moraalitonta paska PELKURIA turpaan, niin että silmissä soi. en ole pyytänyt ketään varsinkaan sua koskemaan mua. jos yrittäisitkin ni turpaan saisit niin vitusti ettet näkisi puoleen vuoteen ketään. JA HEI!!!asuntooni en päästä ketään keneen en luota.
että kyllä minä mietin kaksi kertaa alanko tekemään lasta tuollaiselle miehelle. Uskomatonta! Ei tarvi pettää kuin kerran niin lentää ulos asunnostani saman tien. Kyllä jotkut naiset ovat SÄÄLITTÄVIÄ kun eivät YKSIN osaa asua. Etsikää KUNNON miehiä, niitäkin todella on olemassa!
- sisko
auttava kirjoitti:
että olipa sun sisko kuinka höynä tahansa, ni paska mies olet jos et siskoasi puolusta! mutta onneksi sulla ei ilmeisesti siskoa ole. harmi että äitisi on tuollaisen kusipää tähänki maahan saattanut.. itselläni on veli, joka on sanonut puolustavansa mua jos tarve vaatii. ottaisit mallia OIKEISTA MIEHISTÄ, jotka PUOLUSTAVAT rakkaitaan olivatpa ne kuinka höyniä tahansa. taas yksi höynä.
mutta en ole koskaan nähnyt sen tehtäväksi mun puolustaminen asioissa, jotka itse olen sotkenut päin helvettiä!
Eiköhän naisen kuin miehenkin kuulu omat sotkunsa itse selvittää.
Ja tuohon alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin samoin kuin "Tiina".
Uskomatonta! Yksin ei haluta olla, ja paremman puutteessa toisille kelpaa veljetkin...voi tsiisus! - m.j
alkuperäinen kirjoitti:
Mies tiesi jo heti alkumetreiltä, että haluan perhettä. Lapsista olin haaveillut jo pitkään. Hänestä aistin kuitenkin vietin ikuiseen sinkkuelämään ja vastuuttomuuteen. Useita kertoja yritinkin erota perusteluna se, että meillä on täysin eri päämäärät elämässä. Erotilanteissa hän kuitenkin aina muuttui, kertoi haluavansa rauhoittua ja toivovansa perhettä kanssani. Minun ei olisi pitänyt uskoa -tietenkään- , mutta kuten hän on itsekin myöntänyt, on hän erittäin hyvä manipuloimaan ja valehtelemaan. Hän on sanonut minulle, että tottakai hän halusi lapsen kanssani, koska halusi sitoa minut itseensä jotenkin. Hän on myöhemminkin oikein elvistellyt, kuinka hän osaakin teeskennellä kilttiä persoonaa...
Lasta tehtiin sitten kaksi vuotta. Mitä kauemmin kesti, sitä enemmän pakenin työhön ja sitä enemmän sokeuduin tilanteelle. Mies mollasi ja alisti minua, hän sanoi, että jos hän ei siemennä, niin ei sitä tee kukaan muukaan, koska en kelpaa kenellekään. Minun piti aina olla tosi kiltisti ja myötäillä, pyydellä anteeksi, että hän suostui joka kierrossa yhdyntään, hän vaati minulta kaikenlaista (mm. pettämisten hyväksyntää), sillä muutoin saisin olla lapseton koko ikäni.
Tottakai minua ahdisti ja pelotti tehdä lasta moisen miehen kanssa, mutta sitten kun tuntui, etten todella jaksa enää, oli hän jonkin aikaa tosikiltti ja jaksoin uskoa taas huomiseen. Kaiken piti järjestyä...Itse sokeuduin tilanteelle täysin, sillä kaiken ajan olin töissä kaukana poissa kotipaikkakunnaltani, sosiaalinen elämäni oli kutistunut lähinnä vain tuon miehen ympärille. Aloin uskoa itsekin, että en kelpaa kenellekään muulle kuin hänelle ja minun on suostuttava kaikkiin hänen asettamiinsa ehtoihin.
Tässä vain esimakua. Ulkopuolisen on helppo arvostella ja tuomita. Mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista...Älä välitä noiden kaikkitietävien kommenteista, siis Ilkan ja eräiden naisten.
Ymmärrän, joskus tilanteelle voi sokeutua tai muuten voimat ovat vähissä niin, ettei päätösta jaksa/kykene tekemään.
Toivon, että jaksat tehdä jonkinlaisen päätöksen elämäsi suhteen. Itse olen lapseni yksin kasvattanut, vaikka mies olikin. Eronnut olen nelisen vuotta sitten ja ihan hyvin olen pärjännyt. Nyt olen elämääni löytänyt ihanan miehen joka jopa sanoo positiivisia asioita minusta, on hellä ja luotettava.
Tovon sinulle voimia ja varmasti pärjäät mikäli omille teille päätät lähteä. Muista, että meillä on vain yksi elämä ja siitä on oikeus nauttia. - m.j
ilkka kirjoitti:
hyvinkin kuulua, mitä siitä höynien kanssa väittelemään. Teidän pitäisi sen sijaan ajatella KENET PÄÄSTÄTTE SISÄÄNNE!!!!Millaisia naisia oikein olette? Ei pitkällä tikulla eikä kumihanskoinkaan meikäläinen koskisi...
Taidat kuulua samaan ryhmään, jota panee ukko kuin ukko paljaalla, kunnes saat haluamasi.
Viis siitä onko äijä kunnollinen. Ainahan voi tekeytyä uhriksi...marttyyriksi, jos joku alkaa moisen touhun motiiveja ihmettelemään. (kuten mä nyt tässä tapauksessa)
Ja jos mulla ois sisko jota petetään ja uhkaillaan sanosin sille ihan samat sanat.
Kysyisin onko se täysi sekopää, kun ei omaa eikä lapsensa etua tullut ajatelleeksi, ETUKÄTEEN.PELLE OLET!
- auttava
sisko kirjoitti:
mutta en ole koskaan nähnyt sen tehtäväksi mun puolustaminen asioissa, jotka itse olen sotkenut päin helvettiä!
Eiköhän naisen kuin miehenkin kuulu omat sotkunsa itse selvittää.
Ja tuohon alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin samoin kuin "Tiina".
Uskomatonta! Yksin ei haluta olla, ja paremman puutteessa toisille kelpaa veljetkin...voi tsiisus!kyllä mä omat sotkuni selvitän. tarkoitin vain, että jos mun mies joskus lyö tyyliin mua, ni mun broidi on varmasti antamassa kaksin verroin turpaan sille miehelle. en tarkoittanut etä broidin täytyy hoitaa kaikki mun asiat. mutta turha vaatia täällä ihmisiä ymmärtämään yhtään mitään. tiedoksi vain, että mä asun yksin. oon pärjännyt ihan hyvin tähänkin asti ilman miestä. nyt elän parisuhteessa, mutta ilmankin on elämä ihan hyvin rullannut.
- nainenX
alkuperäinen kirjoitti:
Mies tiesi jo heti alkumetreiltä, että haluan perhettä. Lapsista olin haaveillut jo pitkään. Hänestä aistin kuitenkin vietin ikuiseen sinkkuelämään ja vastuuttomuuteen. Useita kertoja yritinkin erota perusteluna se, että meillä on täysin eri päämäärät elämässä. Erotilanteissa hän kuitenkin aina muuttui, kertoi haluavansa rauhoittua ja toivovansa perhettä kanssani. Minun ei olisi pitänyt uskoa -tietenkään- , mutta kuten hän on itsekin myöntänyt, on hän erittäin hyvä manipuloimaan ja valehtelemaan. Hän on sanonut minulle, että tottakai hän halusi lapsen kanssani, koska halusi sitoa minut itseensä jotenkin. Hän on myöhemminkin oikein elvistellyt, kuinka hän osaakin teeskennellä kilttiä persoonaa...
Lasta tehtiin sitten kaksi vuotta. Mitä kauemmin kesti, sitä enemmän pakenin työhön ja sitä enemmän sokeuduin tilanteelle. Mies mollasi ja alisti minua, hän sanoi, että jos hän ei siemennä, niin ei sitä tee kukaan muukaan, koska en kelpaa kenellekään. Minun piti aina olla tosi kiltisti ja myötäillä, pyydellä anteeksi, että hän suostui joka kierrossa yhdyntään, hän vaati minulta kaikenlaista (mm. pettämisten hyväksyntää), sillä muutoin saisin olla lapseton koko ikäni.
Tottakai minua ahdisti ja pelotti tehdä lasta moisen miehen kanssa, mutta sitten kun tuntui, etten todella jaksa enää, oli hän jonkin aikaa tosikiltti ja jaksoin uskoa taas huomiseen. Kaiken piti järjestyä...Itse sokeuduin tilanteelle täysin, sillä kaiken ajan olin töissä kaukana poissa kotipaikkakunnaltani, sosiaalinen elämäni oli kutistunut lähinnä vain tuon miehen ympärille. Aloin uskoa itsekin, että en kelpaa kenellekään muulle kuin hänelle ja minun on suostuttava kaikkiin hänen asettamiinsa ehtoihin.
Tässä vain esimakua. Ulkopuolisen on helppo arvostella ja tuomita. Mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista...vielä helpommin olisi tragedia ollut vältettävissä.
En tajua, mitä sillä voitat, ettet vieläkään halua katsoa totuutta suoraan silmiin. Sitä syvemmällä suossa olet(jos vielä alemmas yleensä pääsee), mitä pitemmälle kiellät oman osuutesi tapahtumiin.
Ei ole tervettä ja aikuismaista käytöstä syyttää tapahtuneesta vain muita, varsinkin, kun vähemmälläkin järjellä ymmärtää, että harkinnalla olisi peli voitettu kanta.
En tosiaan väitä, että miehesi olisi normaali, mutta et ole kyllä sinäkään.
Tämä oli minun mielipiteeni. - kohtalotovereita
nainenX kirjoitti:
vielä helpommin olisi tragedia ollut vältettävissä.
En tajua, mitä sillä voitat, ettet vieläkään halua katsoa totuutta suoraan silmiin. Sitä syvemmällä suossa olet(jos vielä alemmas yleensä pääsee), mitä pitemmälle kiellät oman osuutesi tapahtumiin.
Ei ole tervettä ja aikuismaista käytöstä syyttää tapahtuneesta vain muita, varsinkin, kun vähemmälläkin järjellä ymmärtää, että harkinnalla olisi peli voitettu kanta.
En tosiaan väitä, että miehesi olisi normaali, mutta et ole kyllä sinäkään.
Tämä oli minun mielipiteeni.>..vielä helpommin olisi tragedia ollut vältettävissä.<
Ulkopuolisen silmissä näin onkin: kun ei alun alkaenkaan mene huonoon suhteeseen tai lähtee pois ajoissa tai ainakaan ei tee niitä lapsia... ulkopuolinen osaa kyllä sanoa miten jonkun toisen omassa elämässään pitää tai olisi pitänyt toimia, ettei elämä ole ihan solmussa..
Mutta kun sinä et ole hän; sinä et elä sitä elämää mitä hän elää, et ole elänyt siitä päivääkään.
On helppo jakaa ohjeita ja jälkiviisauksia.
Mutta kun se elämä ei mene aina silleen kuin itse kuvittelee, toivoo, unelmoi, suunnittelee. Siinä solmussa kun sitten on, ei auta tuo jälkiviisas jossittelu ja syyttely: oma vikasi jne. Eikö fiksumpaa ole neuvoa, auttaa, rohkaista? Miksi se on niin vaikeaa??? Jos kerran olet sinäkin niin hiton hyvä ja fiksusti elämäsi järkännyt, niin miksi sinulta ei liikene yhtään empatiaa ja sitä myöten apua, tukea toiselle??????
viisas vanha (intiaanien?) sanonta meni jotenkin näin: et voi ymmärtää toisen elämää ennenkuin olet kävellyt hänen mokkasiineissaan 2 viikkoa.
Tarkoittaa, että sinun pitäisi ELÄÄ SITÄ ELÄMÄÄ jonkun aikaa, olla jonkun aikaa se toinen, ennenkuin voit ymmärtää miksi se joku tekee tällä hetkellä sellaisia ratkaisuja kuin tekee. Taustoineen, menneisyyksineen, ei vain tätä hetkeä.
Alkuperäiselle toivotan voimia ja rohkeutta!! Eroon kannustaminen tuntuu hölmöltä, mutta ainakin näin täätlä käsin luetuna suhde kuulostaa itsemurhalta - vähintään henkiseltä itsemurhalta! Samalla se on myös lapsen kiusaamista, sillä tuommoisessa parisuhteessa ei lapsenkaan ole hyvä kasvaa!!!! - nainenX
kohtalotovereita kirjoitti:
>..vielä helpommin olisi tragedia ollut vältettävissä.<
Ulkopuolisen silmissä näin onkin: kun ei alun alkaenkaan mene huonoon suhteeseen tai lähtee pois ajoissa tai ainakaan ei tee niitä lapsia... ulkopuolinen osaa kyllä sanoa miten jonkun toisen omassa elämässään pitää tai olisi pitänyt toimia, ettei elämä ole ihan solmussa..
Mutta kun sinä et ole hän; sinä et elä sitä elämää mitä hän elää, et ole elänyt siitä päivääkään.
On helppo jakaa ohjeita ja jälkiviisauksia.
Mutta kun se elämä ei mene aina silleen kuin itse kuvittelee, toivoo, unelmoi, suunnittelee. Siinä solmussa kun sitten on, ei auta tuo jälkiviisas jossittelu ja syyttely: oma vikasi jne. Eikö fiksumpaa ole neuvoa, auttaa, rohkaista? Miksi se on niin vaikeaa??? Jos kerran olet sinäkin niin hiton hyvä ja fiksusti elämäsi järkännyt, niin miksi sinulta ei liikene yhtään empatiaa ja sitä myöten apua, tukea toiselle??????
viisas vanha (intiaanien?) sanonta meni jotenkin näin: et voi ymmärtää toisen elämää ennenkuin olet kävellyt hänen mokkasiineissaan 2 viikkoa.
Tarkoittaa, että sinun pitäisi ELÄÄ SITÄ ELÄMÄÄ jonkun aikaa, olla jonkun aikaa se toinen, ennenkuin voit ymmärtää miksi se joku tekee tällä hetkellä sellaisia ratkaisuja kuin tekee. Taustoineen, menneisyyksineen, ei vain tätä hetkeä.
Alkuperäiselle toivotan voimia ja rohkeutta!! Eroon kannustaminen tuntuu hölmöltä, mutta ainakin näin täätlä käsin luetuna suhde kuulostaa itsemurhalta - vähintään henkiseltä itsemurhalta! Samalla se on myös lapsen kiusaamista, sillä tuommoisessa parisuhteessa ei lapsenkaan ole hyvä kasvaa!!!!minun kommenttini vääräksi ja viisastella elämällä josta sinäkään et tiedä mitään, vai oletko ollut mokkasiineissa sen vaaditun kaksi viikkoa? Montako päivää olet ts. elänyt HÄNEN elämäänsä? Et päivääkään, kuten en minäkään.
"Eikö fiksumpaa ole neuvoa, auttaa, rohkaista? Miksi se on niin vaikeaa??? Jos kerran olet sinäkin niin hiton hyvä ja fiksusti elämäsi järkännyt, niin miksi sinulta ei liikene yhtään empatiaa ja sitä myöten apua, tukea toiselle??????"
Eli fiksumpaa on neuvoa häntä olemaan huolehtimatta. Tukea häntä jaksamaan ja jatkamaan moisen idiootin kanssa!
Kyllä oma tyhmyys on nähtävä ENSIMMÄISENÄ, ennen kuin voi "paraneminen" alkaa...sama neuvo sinulle.
"Alkuperäiselle toivotan voimia ja rohkeutta!! Eroon kannustaminen tuntuu hölmöltä, mutta ainakin näin täätlä käsin luetuna suhde kuulostaa itsemurhalta - vähintään henkiseltä itsemurhalta! Samalla se on myös lapsen kiusaamista, sillä tuommoisessa parisuhteessa ei lapsenkaan ole hyvä kasvaa!!!!"
Miten voit olla tätä mieltä????
Kirjoituksestasi kopioimani osat lyövät toistaan korvalle. Ekassa pitää auttaa neuvoa ja kannustaa.
Toisessa vaadit eroa...ja väität suhdetta itsemurhaksi, jossa lapsenkaan ei ole hyvä. - kohtalotoveri
nainenX kirjoitti:
minun kommenttini vääräksi ja viisastella elämällä josta sinäkään et tiedä mitään, vai oletko ollut mokkasiineissa sen vaaditun kaksi viikkoa? Montako päivää olet ts. elänyt HÄNEN elämäänsä? Et päivääkään, kuten en minäkään.
"Eikö fiksumpaa ole neuvoa, auttaa, rohkaista? Miksi se on niin vaikeaa??? Jos kerran olet sinäkin niin hiton hyvä ja fiksusti elämäsi järkännyt, niin miksi sinulta ei liikene yhtään empatiaa ja sitä myöten apua, tukea toiselle??????"
Eli fiksumpaa on neuvoa häntä olemaan huolehtimatta. Tukea häntä jaksamaan ja jatkamaan moisen idiootin kanssa!
Kyllä oma tyhmyys on nähtävä ENSIMMÄISENÄ, ennen kuin voi "paraneminen" alkaa...sama neuvo sinulle.
"Alkuperäiselle toivotan voimia ja rohkeutta!! Eroon kannustaminen tuntuu hölmöltä, mutta ainakin näin täätlä käsin luetuna suhde kuulostaa itsemurhalta - vähintään henkiseltä itsemurhalta! Samalla se on myös lapsen kiusaamista, sillä tuommoisessa parisuhteessa ei lapsenkaan ole hyvä kasvaa!!!!"
Miten voit olla tätä mieltä????
Kirjoituksestasi kopioimani osat lyövät toistaan korvalle. Ekassa pitää auttaa neuvoa ja kannustaa.
Toisessa vaadit eroa...ja väität suhdetta itsemurhaksi, jossa lapsenkaan ei ole hyvä.No enpä arvannut saavani moista raivon työppyä niskaani!!
Kun en sen kummemmin ajatellut henkilökohtaisesti sulle koko ryöppyä, vaikka "sinä"-sanaa käytinkin - enemmänkin se oli kaikille jotka tässä ovat kommentoineet alkuperäiselle tyyliin "mitäs et lähtenyt aiemmin, mitäs teit lapsen tommoselle miehelle"...
Mutta olet ymmärtänyt viestini muutoinkin aika lailla väärin. Joten:
EI - en ole elänyt alkuperäisen elämää päivääkään, kuten et sinäkään. En väittänytkään niin.Mutta olen elänyt SAMANTYYPPISESSÄ alisteisessa suhteessa, henkisessä väkivallassa. Olen myös lähtenyt siitä pois. Ja helppoa se ei ollut.
Se on vähän sama kuin missä tahansa muussakin asiassa jossa ihmisillä on samankaltainen kokemus taustalla. Esimerkiksi huumeiden käyttäjä, alkoholismi, syöpä tai jokin muu vakava sairaus, keskenmeno...... syyt voivat olla kovinkin erilaiset, taustat , tai sitten samankaltaiset, mutta on "johtanut" samanlaiseen "lopputulokseen".
Olen myös saanut elämäni solmutilanteessa täällä esitetyn tyyppisiä "neuvoja".. tukea, kannustusta, rohkaisua esim. eropäätökseen siinä alisteisessa suhteessa en saanut. Enkä sitä, että minullakin on ihmiarvo ja oikeus inhimilliseen kohteluun. Päinvastoin.
EI - en ole kehoittanut häntä jatkamaan siinä suhteessa. Lukiko siellä jossakin niin vai tulkitsitko vain?
Ei rohkaisu ole sitä että kehoittaa ja kannustaa jatkamaan elämäänsä helvetissä. Rohkaisu voi olla vaikka itsetunnon rohkaisua jotta uskaltaa lähteä. Auttaminen ja neuvominen siinä,miten jatkaa yksin=lapsen kanssa, miten käytännön asiat eron kohdalla. Esimerkiksi.
Mutta onko rohkaisua ja kannustusta sekään, että sanotaan että mitäs olet siinä tai vastaavaa? kuten täällä on monet sanoneet.
EI - en ole neuvomassa (vaatimassa) alkuperäistä eroon! Kirjoitanhan että on hullua kannustaa eroon. Mutta ainakin minä luen hänen tarinaansa niin, että koko suhde on melkoisessa umpikujassa. Vaihtoehtoja on useita, yksi niistä ero. Kannustaa ja rohkaista voi vaikka siihen eroon..
Elämä väkivaltaisessa suhteessa ON itsemurha. Muuta nimitystä minulla ei sille ole. On mieletäntä jatkaa suhteessa, jossa on ahdstava olla koko ajan, pelko läsnä. Että teitpä niin tai näin teit aina väärin..
Lapselle ei ole hyvä olla ja kasvaa suhteessa jossa vanhemmat kohtelevat toisiaan huonosti tai toista kohdellaan huonosti. Se on ihan tosiasia. Sen ääneen sanominen (tässä yhteydessä) on väärin, niinkö?
Nämä ovat siis vain minun mielipiteitäni. En tiedä olenko osannut ne vieläkään riittävän selvästi sanoa.
Jokainen kun lukee täällä näitä asioita oman elämänkokemuksensa pohjalta ja siksi näkee kirjoitukset rati tavalla... jos ymmärrät mitä tarkoitan. - taidat olla
ilkka kirjoitti:
hyvinkin kuulua, mitä siitä höynien kanssa väittelemään. Teidän pitäisi sen sijaan ajatella KENET PÄÄSTÄTTE SISÄÄNNE!!!!Millaisia naisia oikein olette? Ei pitkällä tikulla eikä kumihanskoinkaan meikäläinen koskisi...
Taidat kuulua samaan ryhmään, jota panee ukko kuin ukko paljaalla, kunnes saat haluamasi.
Viis siitä onko äijä kunnollinen. Ainahan voi tekeytyä uhriksi...marttyyriksi, jos joku alkaa moisen touhun motiiveja ihmettelemään. (kuten mä nyt tässä tapauksessa)
Ja jos mulla ois sisko jota petetään ja uhkaillaan sanosin sille ihan samat sanat.
Kysyisin onko se täysi sekopää, kun ei omaa eikä lapsensa etua tullut ajatelleeksi, ETUKÄTEEN."Ei pitkällä tikulla eikä kumihanskoinkaan meikäläinen koskisi..."
HAH HAH...Jaahas, minusta taas vaikuttaa, että olet semmoinen mies, jolle kelpaa jokainen reikä. Vaikka oksanreikä... - milli
alkuperäinen kirjoitti:
Mies tiesi jo heti alkumetreiltä, että haluan perhettä. Lapsista olin haaveillut jo pitkään. Hänestä aistin kuitenkin vietin ikuiseen sinkkuelämään ja vastuuttomuuteen. Useita kertoja yritinkin erota perusteluna se, että meillä on täysin eri päämäärät elämässä. Erotilanteissa hän kuitenkin aina muuttui, kertoi haluavansa rauhoittua ja toivovansa perhettä kanssani. Minun ei olisi pitänyt uskoa -tietenkään- , mutta kuten hän on itsekin myöntänyt, on hän erittäin hyvä manipuloimaan ja valehtelemaan. Hän on sanonut minulle, että tottakai hän halusi lapsen kanssani, koska halusi sitoa minut itseensä jotenkin. Hän on myöhemminkin oikein elvistellyt, kuinka hän osaakin teeskennellä kilttiä persoonaa...
Lasta tehtiin sitten kaksi vuotta. Mitä kauemmin kesti, sitä enemmän pakenin työhön ja sitä enemmän sokeuduin tilanteelle. Mies mollasi ja alisti minua, hän sanoi, että jos hän ei siemennä, niin ei sitä tee kukaan muukaan, koska en kelpaa kenellekään. Minun piti aina olla tosi kiltisti ja myötäillä, pyydellä anteeksi, että hän suostui joka kierrossa yhdyntään, hän vaati minulta kaikenlaista (mm. pettämisten hyväksyntää), sillä muutoin saisin olla lapseton koko ikäni.
Tottakai minua ahdisti ja pelotti tehdä lasta moisen miehen kanssa, mutta sitten kun tuntui, etten todella jaksa enää, oli hän jonkin aikaa tosikiltti ja jaksoin uskoa taas huomiseen. Kaiken piti järjestyä...Itse sokeuduin tilanteelle täysin, sillä kaiken ajan olin töissä kaukana poissa kotipaikkakunnaltani, sosiaalinen elämäni oli kutistunut lähinnä vain tuon miehen ympärille. Aloin uskoa itsekin, että en kelpaa kenellekään muulle kuin hänelle ja minun on suostuttava kaikkiin hänen asettamiinsa ehtoihin.
Tässä vain esimakua. Ulkopuolisen on helppo arvostella ja tuomita. Mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista...Kuinka kauan aijot odottaa hänen muuttumistaan,vuoden , kaks, vaiko loppuelämän. Hän ei tule muuttumaan, kuten jo varmaan sisimmässäs tiedät sen.
En ymmärrä miksi haluat olla sellaisen ihmisen kans, joka valehtelee ja manipuloi sinua, sellasessa suhteessa ei voi ihminen olla onnellinen.
On ihan ymmärrettävää että kumppani lupaa ja vannoo muuttua, kun toinen haluaa erota. Muutaman kk:den kuluttua sitten muuttuu jälleen samaksi ilkeäksi tyranniksi. Eikä hän muutu lapsen syntymänkään jälkeen, alku saattaa mennä hyvin , mutta jonkin ajan kuluttua kun uutuuden viehätys loppuu niin hän muuttuu taas.
Eron hetkellä jotkut ihmiset kayttävät kaikki mahdolliset keinot, jotta ei tulisi jätetyksi. Alussa pyritään näyttelemään kilttiä ja vannotaan muuttumista ja jos ei edellä mainittu tehoa toiseen niin silloin keinot muuttuvat likaisemmiksi. Saattaa jopa mennä väkivaltaisuudeksikin. Monet uhkaavat myös lapsen huoltajuudella.
Eroa ei kannate pelätä, vaikka se onkin tuskaa ja surua koko prosessi. Tai sanotaan että tuskaa ja surua ei kannate pelätä,uskalla kohdata sisäinen kipusi. Lupaan sinulle että, jonkin ajan kuluttua tuska ja kipu hellittää ja elämä alkaa tuntumaan ihanalta. Ero on pitkä prosessi ja jokainen tekee sen omalla tavallaan.
Yritä ottaa suhteestasi etäisyyttä jotta näkisit paremmin tilanteesi. Sinun itsetuntosi on niin poljettu alas, ettet huomaa kuinka huonossa suhteessa sinä elät nyt, etkä myös osaa hakea siihen edes apua. Nytkin haet apua vain siihen että miehesi meinaa tehdä sinusta rikosilmoituksen. Eikö sekin sano jo sulle jotain, ei oma mies tee rikosilmoituksia rakastetustaan.
Ala nyt ihan tosissasi miettimään mitä haluat tulevaisuudeltasi. Ei sinua voi kukaan muu auttaa kuin sinä itse, hyviä neuvoja ja lohdutusta kyllä saat meiltä, mutta vain Sinä itse voit tehdä elämästäsi paremman.
Avio/ avoliittossa pitää olla rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan. Hyvä kumppani on sellainen, josta voi hakea turvaa ja lohtua, sekä jonka kans voi iloita ja hullutella. Onko sinulla näitä hetkiä useasti miehesi kanssa?
Kysy siis itseltäsi OLETKO ONNELLINEN NYT JA HALUATKO ELÄÄ NÄIN LOPPUELÄMÄSI???????
Ps. Kerää itsetuntosi kokoon ja aukaise silmäsi,
ja huomaa, että elämää on muuallakin!
- Juristi
Höpö höpö, puolison lompakkoon katsomisesta ei mikään poliisilaitos Suomessa ota edes vastaan rikosilmoitusta! Mikä rikos muka on kyseessä? Ei niin yhtään mikään! Kyse on vain miehen harjoittamasta henkisestä väkivallasta ja alistamisesta. Taidat olla jo niin alistettu, että tunnet syyllisyyttä ihan mistä vaan mies sinua syyttää, vaikka et olisi MITÄÄN väärin tehnytkään, vaan se mies on itse tehnyt väärin. Olet todella pahasti tossun alla. Tilanne ei siitä parane, vaikka lapsi syntyy, epäilenpä että päinvastoin pahenee. Henkisen väkivallan lisäksi kuvaan tulee herkästi myös fyysinen väkivalta, jos mies havaitsee että yrität pois alistamisen ikeen alta. Kun saat lapsen, paljastaa lapselta saamasi ehdoton ja lämmin rakkaus parisuhteen rakkaudettomuuden. Suurempaa rakkautta et koskaan tule kokemaan kuin mitä on äidin ja lapsen välillä. Ajattele omaa ja lapsesi parasta ja lähde! Eroa tuosta miehestä, joka vain käyttää sinua hyväkseen. Mies ei kuitenkaan muutu, niin älä tuhlaa elämääsi tuollaisessa perhehelvetissä. Eroon liittonne päättyy joka tapauksessa, joten miksi pitkittää väistämätöntä?
- pullat uunissa
Kuten tuo nimimerkki juristi totesi, voit olla huoleti tuon rikosilmoituksen suhteen. Poliiseilla taitaa olla tärkeämpääkin tekemistä kuin selvitellä mustasukkaisten naisten kyttäilyä.
Olen ilkan ja muutaman naisen kanssa samaa mieltä siitä, että jos suhde on vuosia ollut jo huono, niin ei siihen ole kovinkaan järkevää lasta laittaa. Mutta valinta on ollut sinun eikä päätöksesi meille muille kuulu. Nyt sinulla vain alkaa vastuun kantaminen tuosta päätöksestä. Vanhempien vastuulla on taata lapselle tasapainoinen, kasvua ja kehitystä tukeva lapsuus. Mitä ilmeisimmin miehesi ei tule tuota vastuuta jakamaan, mutta tämänhän sinä tiesit jo ennen raskaaksituloakin. Vastuun kantaminen yksin ei siis tule sinulle yllätyksenä vaan on tietoinen valinta.
Ero ei ole koskaan helppo asia, vaikeammaksi sen tekee, jos on yhteinen lapsi. Et tule koskaan pääsemään miehestäsi kokonaan eroon, sillä hänellä on lapsesi isänä aina oma osuutensa perheenne elämässä. Lapsen vuoksi joudut tämän asian myös hyväksymään ja hyväksymään osittain elämäänne myös miehesi mahdollisen uuden puolison ja lapset.
Lapsen kanssa eläminen on ihan täyttä työtä. Kun vauva-ajan yösyötöistä viimein pääsee eroon, rasavillipiltti liikkuu ympäri huushollia nopeammin kuin ehdit juosta perässä. Kun lapsi saa hiukan järkeä päähänsä, alkaa uhmaikä. Jne jne. Todennäköisesti et tule mieheltäsi kovinkaan paljon tukea saamaan. Kannattaakin miettiä, oletko mieluummin lapsen kanssa yksin kuin elät suhteessa, jota kalvaa mustasukkaisuus, riidat ja henkinen tai fyysinen väkivalta. Jos jatkat tuossa suhteessa, et saa antaa sen vaikuttaa lapseen. Käytännössä tarkoittaa sitä, että joudut perhesovun säilyttämiseksi nöyrtymään ja antamaan miehellesi periksi monen monta kertaa. Oletko valmis siihen?
Mihin ratkaisuun sitten päädytkin, vaikeaa tulee ainakin alkuun olemaan. Mutta toivotan sinulle voimia ja jaksamista elämässäsi.- mim
tässä on nyt paljon jaettu mielipiteitä sen semmoisia, että kyllä varmasti tiedostat mitä pitää tehä. mutta kerron miten minun kävi. parin vuoden seurustelun jälkeen aloimme odottaa esikoistamme. seurusteluaika oli ihan ns. normaalia reissailimme puuhasimme yhdessä kaikkea kivaa tapailimme yhteisiä ystäviämme. nautimme elämästämme. sitten vatsani kasvoi enkä päässytkään enään niin useasti mihin vaan mukaan ja pikkuhiljaa jäinkin kotiin melkein aina. raskauden loppupuolella tunsin jo olevani todella yksinäinen ja "rutisin alituiseen" siitä miehelleni. pyytelin turhaan häntä jäämään kotiin viikonloppuisin, jääkiekko ja kaverit kalja veivät kuitenkin aina voiton. no uskoin että kun lapsi syntyy niin mieskin rauhoittuu ja alkaa isäksi. Hän kun osasi niin vakuuttaa. poikamme syntyi ja alkukesä siinä meni oppiessa vanhemmuutta. kumpikin olimme tosi nuoria. syksyllä sitten mieheni lähti armeijan harmaisiin ja jäin kahdestaan lapsen kanssa kotiin. armeijan jälkeen aloin odottaa sitten jo toista lasta, enkä todellakaan nähnyt kuinka huonossa jamassa olimme siinä vaiheessa. mieheni alisti minut kotiin manipuloi minut uskomaan koko suvun voimalla että naisen paikka oli kotona. pyristelin tietenkin vastaan uhkasin että lähden jos ei mies lopeta juomista ja jää kotiin viikonloppuisin. tointnen lapsi syntyi ja todellakin tilanne rauhoittui. mieheni sai töitä oli pitkään ihmisiksi ja kävimme jopa yhdessä ulkona ja kaikki näytti menevän hyvin kuopus oli 3v kaikki räjähti sain tietää muista naisista juopottelu alkoi taas ja kiristys et jos lähet ni lapsias et elävänä saa yms. mies oli kuin hirviö muutui niin nopeasti. väkivalta tuli kuvaan ja kovemmat aineet. miehen mieli järkkyi todella, olin pelosta siinä suhteessa. en tiennyt mistä saisin apua. en uskaltanut kertoa edes lähimmille sukulaisilleni. no sitten se hakkas mut pahoin, poliisit vei turvakotiin. siellä sitten sain apua ja pääsin kuin pääsinkin irti suhteestani. muutin pois toiselle paikkakunnalle, mies muuti perässäni samalle. mutta löysikin uuden naisen joten ei häiritse enää minuu mutta ei mee tällä uudellakaan hyvin ja olekin hänelle kertonut hiukan meidän suhteestamme. eli ero on ainut vaihtoehto jos seurustelee psykopaattisen ihmisen kanssa eikä sitä todellakaan heti huomaa että toisessa onkin pahasti pääkopassa johdot sekaisin.
- nova
hei jos et itse pääse tästä suhteesta irti ni hae hyvä nainen apua!
raskauden myötä kasvaa myös riski ruumiilliseen väkivaltaan. naisvankilat ovat pullollaan naisia joilla on mitta tullut täyteen ja puukottaneet piinaajaansa.
miehesi on idiootti pelkuri joka nostaa omaa egoaan kauttasi. tuntee että hänellä on kaikki valta sun suhteen. henkistä väkivaltaa on vaikea kestää ja myös vaikeeta irrottautua mutta tee pian jotain ettet romahda lopullisesti. kuka sitten hoitaa lapsesi? se hullu mieskö?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6538014Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4682296Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332220- 1471791
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281292Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131180Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65854Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59833Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7766