juoposta eroaminen

Itse erosin juoposta jouluna. Meillä ei ollut omistusasuntoa. Tärkein askel minulle oli muuttaa pois asunnosta miehen ollessa poissa. Hän ei olisi päästänyt minua pois, yritin jo monta kertaa. Surkeahan se oli, tunsin sääliä ja itsekin olin riekaleina ja uupunut.

Nytpä me ollaan ystäviä, harvemmin tosin ollaan yhteydessä. Sillä on jo uus minua juopompi emäntä, kaikkee hyvää heille vaan ja kiva et on yhteisiä harrastuksia. Krapulakin on kivempi kaksistaan. Ja mulla menee tosi hyvin, ihana kämppä ja luonto lähellä ja huuhkaja huhuilee tuolla meren rannassa. Ihanaa! Nautin siitäkin kun saa olla sinkkuna, aion ottaa upean miehen vielä, joka harrastaa viinan sijaan liikuntaa ja luontoa ja mökkeilyä.

Käythän al-anonissa? Itse käyn, sillä haluan parantua jotten koko loppuelämääni alitajuisesti hakeudu juoppojen seurapiireihin.

erronnu kirjoitti:

Itse erosin juoposta jouluna. Meillä ei ollut omistusasuntoa. Tärkein askel minulle oli muuttaa pois asunnosta miehen ollessa poissa. Hän ei olisi päästänyt minua pois, yritin jo monta kertaa. Surkeahan se oli, tunsin sääliä ja itsekin olin riekaleina ja uupunut.

Nytpä me ollaan ystäviä, harvemmin tosin ollaan yhteydessä. Sillä on jo uus minua juopompi emäntä, kaikkee hyvää heille vaan ja kiva et on yhteisiä harrastuksia. Krapulakin on kivempi kaksistaan. Ja mulla menee tosi hyvin, ihana kämppä ja luonto lähellä ja huuhkaja huhuilee tuolla meren rannassa. Ihanaa! Nautin siitäkin kun saa olla sinkkuna, aion ottaa upean miehen vielä, joka harrastaa viinan sijaan liikuntaa ja luontoa ja mökkeilyä.

Käythän al-anonissa? Itse käyn, sillä haluan parantua jotten koko loppuelämääni alitajuisesti hakeudu juoppojen seurapiireihin.

Kai tästä itsekin selviytyy, en tosin ole ymmärtänyt hakeutua al-anoneihin, pitkä matka. Olen kyllä lukenut ja kuullutkin, että alkoholisti sairastuttaa lähiympäristönsä, mutta en tajunnut kuinka totaalisen väsynyt, toimintakyvytön, ahdistunut olin. Meillä tilanne kärjistyi siihen, että itse olin yövuorossa ja nuorempi lapsistamme sai sairaalaa vaativan astmakohtauksen ja vanhempi ei saanut sammunutta isää hereille. Yli puoli vuotta on kulunut ja olen jotenkin päässyt elämänsyrjään kiinni. Minä en tässä vaiheessa halua ketään miestä elämääni, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa juuri sellainen luontoystävällinen, samoileva mies olisi paikallaan. Suurin murheeni on lasten viikonloput "juopon" isän luona, ei todella ole mukavaa, kun tietää, että isä on sammunut jo klo 8 ja 6v ja 10v itse menevät nukkumaan.

oli ihana viesti kirjoitti:

Kai tästä itsekin selviytyy, en tosin ole ymmärtänyt hakeutua al-anoneihin, pitkä matka. Olen kyllä lukenut ja kuullutkin, että alkoholisti sairastuttaa lähiympäristönsä, mutta en tajunnut kuinka totaalisen väsynyt, toimintakyvytön, ahdistunut olin. Meillä tilanne kärjistyi siihen, että itse olin yövuorossa ja nuorempi lapsistamme sai sairaalaa vaativan astmakohtauksen ja vanhempi ei saanut sammunutta isää hereille. Yli puoli vuotta on kulunut ja olen jotenkin päässyt elämänsyrjään kiinni. Minä en tässä vaiheessa halua ketään miestä elämääni, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa juuri sellainen luontoystävällinen, samoileva mies olisi paikallaan. Suurin murheeni on lasten viikonloput "juopon" isän luona, ei todella ole mukavaa, kun tietää, että isä on sammunut jo klo 8 ja 6v ja 10v itse menevät nukkumaan.

Etkö saa lapsiasi pois sammuneen miehen luota?
Lapsethan on jätetty silloin heitteille. Yritä tehdä jotain... Kaikkeahan voi sattua.