Olen seurustellut vuoden ajan. Tämän vuden aikana anoppini on kohdistanut minuun henkistä väkivaltaa enkä jaksaisi enää kuunnella miten kamala ja määräilevä ihminen olen. Mieheni suku on jotain todella ainutlaatuista. Kaikki ovat periaatteessa alkoholisteja, viina maistuu ja mieheni perheessä fyysinen väkivalta on jokapäiväistä. Mieheni pelkää isäänsä ja kaiken kukkuraksi hänen oma äitinsä on mieheni työnantaja.(Todella huono yhtälö.) Olemme kuitenkin vielä opiskelijoita, eikä uuden vklopputyön löytäminen ole niin helppoa, joten tämä tilanne on lähes pakollinen. Mieheni siis pelkää vanhempiaan, eikä uskalla sanoa yhtään vastaan. Olemme eläneet puoli vuotta avoliitossa, ja lähes joka ilta anoppini soittaa miehelleni ja puhuu ensin työasioista ja sen jälkeen ujuttaa keskusteluun meidän raha-asiat ja minut. Olen kuunnellut syytöksiä siitä että en anna mieheni pitää vanhempiinsa yhteyksiä, määräilen kaikki meidän asiat yms. Tilanne on siksi minulle niin hämmentävä, koska olen koko elämäni ajan tullut toimeen ihmisten kanssa. Minulle on opetettu käytöstavat ja olen aina mahdollisimman ystävällinen uusille tuttavuuksille. Kun tapasin mieheni vanhemmat, olin todella ystävällinen ja luulin että he todella pitivät minusta, koska sain heistä alussa hyvän kuvan ja pidin heitä ihanina ihmisinä. Pian yhteen muuttomme jälkeen sain kuitenkin kuunnella näitä edellä mainittuja puheluita. Otetaan nyt esimerkiksi yksi mieleenpainunut tapaus. Mieheni vanhemmat toivat meille sähköpatteria, koska asuimme kylmässä puutalossa talvella. Lähdin töihin hiukan ennen kuin anoppi saapui ja mieheni oli jäänyt ulos odottamaan heitä. Myöhemmin sain kuulla että MINÄ(joka olin töissä) olin pistänyt hänet ulos odottamaan ettei anoppini missään nimessä pääse sisälle asuntoomme. Tälläisiä naurettavia juttuja. Vaikka en haluaisi välittää näistä, tunnen niin suurta katkeruutta anoppiani kohtaan, koska en ole tehnyt tai sanonut mitään väärää.
Joinain päivinä saan tarpeekseni ja olen soittanut anopilleni ja kysynyt mikä mättää ja miksi emme voi elää sovussa. Hän on vastannut että sitä hänkin on ihmetellyt, että hän on kuullut huhuja että haukun häntä enkä anna mieheni tavata heitä. Kun olemme hetken puhuneet, ja selvittänyt asiat, saamme sovittua. Hän lupaa että soittaa minulle jos kuule vielä näitä perättömiä huhuja(jotka hän on kylläkin itse keksinyt omassa päässään) ja kysyy suoraan että pitääkö paikkansa. Juuri kun luulen että kaikki on taas hyvin, soi mieheni puhelin ja alkaa huuto. Ja se huuto koskee tietysti taas minua. Olen alkanut epäilemään että anopillani on kaksisuuntainen mielialahäiriö.. Ei normaalit ihmiset tee niin, että sopii toisen kanssa asiat ja soittaa heti perään ja haukkuu uudestaan.
Sitten anoppini syynää meille koko ajan rahaa ettei mieheni vaan joudu näkemään nälkää. Raha-asiamme on erittäin hyvällä tolalla enkä halua elää mieheni vanhempieni rahoilla, mutta anoppi ei sitä suostu uskomaan. Hänen mielestänsä minun rahankäyttöni vie hänen poikansa ruokarahat. Ja tämä johtuu esimerkiksi siitä kun ostimme sohvan n.kuukausi sitten. Meillä oli siihen mainiosti rahaa, mutta anopin mielestä olemme köyhiä opiskelijoita joiden ei kuulu "tuhlata rahaa tyhjänpäiväisiin".
Toivottavasti ymmärsitte tilanteeni, teksti voi olla hieman sekava, mutta olen niin iloinen että saan puhua tästä avoimesti. Mieheni ei tässä asiassa auta, koska hän ei ensinnäkään uskalla puolustaa minua joten taistelen tässä asiassa yksin. Olen henkisesti niin loppu, että tämä rasittaa jo parisuhdettamme. Miten ihmeessä saisin taottua anopin päähän että en ole tuollainen ihminen joksi hän minua kuvittelee?
Joinain päivinä saan tarpeekseni ja olen soittanut anopilleni ja kysynyt mikä mättää ja miksi emme voi elää sovussa. Hän on vastannut että sitä hänkin on ihmetellyt, että hän on kuullut huhuja että haukun häntä enkä anna mieheni tavata heitä. Kun olemme hetken puhuneet, ja selvittänyt asiat, saamme sovittua. Hän lupaa että soittaa minulle jos kuule vielä näitä perättömiä huhuja(jotka hän on kylläkin itse keksinyt omassa päässään) ja kysyy suoraan että pitääkö paikkansa. Juuri kun luulen että kaikki on taas hyvin, soi mieheni puhelin ja alkaa huuto. Ja se huuto koskee tietysti taas minua. Olen alkanut epäilemään että anopillani on kaksisuuntainen mielialahäiriö.. Ei normaalit ihmiset tee niin, että sopii toisen kanssa asiat ja soittaa heti perään ja haukkuu uudestaan.
Sitten anoppini syynää meille koko ajan rahaa ettei mieheni vaan joudu näkemään nälkää. Raha-asiamme on erittäin hyvällä tolalla enkä halua elää mieheni vanhempieni rahoilla, mutta anoppi ei sitä suostu uskomaan. Hänen mielestänsä minun rahankäyttöni vie hänen poikansa ruokarahat. Ja tämä johtuu esimerkiksi siitä kun ostimme sohvan n.kuukausi sitten. Meillä oli siihen mainiosti rahaa, mutta anopin mielestä olemme köyhiä opiskelijoita joiden ei kuulu "tuhlata rahaa tyhjänpäiväisiin".
Toivottavasti ymmärsitte tilanteeni, teksti voi olla hieman sekava, mutta olen niin iloinen että saan puhua tästä avoimesti. Mieheni ei tässä asiassa auta, koska hän ei ensinnäkään uskalla puolustaa minua joten taistelen tässä asiassa yksin. Olen henkisesti niin loppu, että tämä rasittaa jo parisuhdettamme. Miten ihmeessä saisin taottua anopin päähän että en ole tuollainen ihminen joksi hän minua kuvittelee?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olisi hyvä jos saisit miehesi mukaan ja menisitte anopille ja ottasitte asiat avoimesti puheeksi. Sanosit miltä sinusta tuntuu ja putsaisitte pöydän kertaheitolla.
Olen myös anoppi enkä millään haluaisi puuttua lasteni elämään ainakaan niin, että kävelisin puoliskon yli. Anoppisi ei vaan tajua, että poika on kasvanut aikuiseksi ja hänellä on oma elämä. Miehesi pitäisi pystyä "katkasemaan" myös äidin puolelta kiinni oleva "naru". Ilmeisesti miehesi on ollut alistettu lapsena, joten hän tarvii paljon tukea ja rohkaisua irtiottoon.
Anna anoppisi olla, jos ei välitä niin älä tuppaa. Tsemppiä!
johtua siitä, että rahan saajan vanhemmat ostavat pois syyllisyydentunnetta.
Kun olette opiskelunne saaneet päätökseen, mikään ei estä vaihtamasta työpaikkaa.
Ja jos muutatte, voi laittaa rastiin kohtaan, ettei osoitetta saa kertoa kenellekkään (paitsi viranomaisille).
vuotta avoliitossa ja puhut "anopista",,,hah
Etkö tajua, että sinun on oltava avioliitossa, ennenkuin sinulla on anoppi.
En yhtään ihmettele, että miehen äiti on pettynyt, että hänen äitinsä on ottanut tuollaisen ilman avioliittoa elävän panopatjan... sitä saa mitä tilaa....
,,,,että hänen poikansa on ottanut sellaisen panopatjan.....
Vanhatpiiat ovat tuollaisia saivartelijoita. Eivät raukat koskaan olleet kenekään miehen "panopatjana" tai peittona. Eivät tiedä mistä hyvästä ovat jääneet paitsi. Sen näkee naamasta....
Niin, kyllä ihan yleisesti puhutaan anopista ja apesta vaikka ei ollakaan naimisissa. En minä ainakaan loukkaannu kun miniäni(avo sellainen) puhuttelee mua anopiksi. Tuntuu mukavalta ja tulee sellainen me tunne.
Ja HETI!
Outoa, että sinulle tulee vain tuo puoli suhteesta mieleen (mieheen), kun luet miniän viestiä. Olet joko anoppi, joka ajattelee samoin omasta miniästään, tai nainen, joka on eronnut, joka ei kelpaa kenellekään.
keneltäkään. täytyy elää vaan omaa elämää. asukaa vaikka ulkomailla.
Tyhmäthän palaa loppuun alta aikayksikön! Et voi muuttaa toisia ihmisiä vaan ainoastaan itseesi!
Miehesi ei tarvitsekkaan puhua koska ongelma on vain sinulla ei hänellä. Olet yli- innokas tyttöystävä joka haluaa muuttaa koko systeemin kerta heitolla. Ylireagoitko ja siis tappelette samasta miehestä? Naurettavaa! Katsele ulkopuolisin silmin sitä hommaa! Näet kuinka typerä ja mustasukkainen olet!!
Ja sinulla ja vain ainoastaan sinulla on todella huono itsetunto, ei muilla niin kuin kuvittelet!
T:Ystävä
Mikä ystävä sinä olet, joka tuollaista palautetta annat? Taidat itse olla samankaltainen psykopaatti kuin ap:n kuvailema anoppi. Ap on kirjoittanut avoimesti suoraan sydämestään ja sinä tulet ja isket lisää toisen avoimeen haavaan. Hänellä on varmasti riittävästi kestämistä ilman sinun typeriä kommenttejasi. Jos sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin pysy poissa näiltä palstoilta, joissa ihmiset kertovat syvällisiä asioita itsestään. Tänne ei kaivata sinun kaltaisia loukkaamaan toisen tunteita. Kommenttisi kuvastavat kuinka kehittymätön ja tyhmä ihminen sinä itse olet!!
Miehelläsi on itsekäs ja ilkeä mustekalaäiti.
Mutta omasta kokemuksestani epäilen, että se suurin harmitus tuleekin miehestä, joka ei ole kasvanut aikuiseksi!
Aikuisen miehen pitäisi ITSE pistää sukunsa kuriin: ilmoittaa, että nuoren parin asiat kuuluvat vain heille itselleen. Kuuluisi pitää vaimonsa puolia. Kuuluisi vaatia, että vaimoa kohdellaan yhtä kohteliaasti kuin muitakin vieraita aikuisia.
Mies kävelee vaimonsa yli antamalla äitinsä puuttua asioihin ja tanssimalla äitinsä pillin mukaan.