... kun turhauttaa, suututtaa ja kaikkee mahdollista tää tilanne. Kaipaa läheisyyttä ja jos kehtaa jopa sanoa että joskus ihan panettaa niin ettei meinaa oma käsikään enää riittää.
Vaan ei auta, vaikka alapää olis räjähtämäisillään kun yläpää on niin perseestä etten sen takia naista saa. Olen vaan tunne-elämältäni jotenkin vammainen ja jälkeenjäänyt. Vaan mitä muutakaan voi odottaa sellaselta, jonka intiimit naiskokemukset kohta 30 vuoden elämän ajalta lähes olemattomat.
En osaa lukea naisia, en tajua milloin he ovat kiinnostuneita ja milloin vain kiltteilevät ja flirttailevat muuten vaan omaksi ilokseen. Aikoinaan näitä väärin tulkitsin ihan urakalla ja sen myötä myös itsetunto ropisi koulukiusauksen seurauksia vieläkin alemmas - siihen pisteeseen ettei sitä uskalla edes yrittää, kun väärin menee kuitenkin taas.
Osansa teki myös se, kun olin vakavasti masentunut (ja tuolloin vielä vailla hoitoa) ja jotkut silloiset kaverinaiset näin jälkeenpäin viisasteltuna osoittivat selvää kiinnostusta, mutta siinä tilassa tajusin sen vain puhtaaksi sääliksi ja vaivuin syvempään jorpakkoon. Samalla ajaen nämä viimeisetkin naiset kaveripiiristäni pois.
Tällasta kai se sitten tulee olemaan koko saatanan loppuelämä.
Vaan ei auta, vaikka alapää olis räjähtämäisillään kun yläpää on niin perseestä etten sen takia naista saa. Olen vaan tunne-elämältäni jotenkin vammainen ja jälkeenjäänyt. Vaan mitä muutakaan voi odottaa sellaselta, jonka intiimit naiskokemukset kohta 30 vuoden elämän ajalta lähes olemattomat.
En osaa lukea naisia, en tajua milloin he ovat kiinnostuneita ja milloin vain kiltteilevät ja flirttailevat muuten vaan omaksi ilokseen. Aikoinaan näitä väärin tulkitsin ihan urakalla ja sen myötä myös itsetunto ropisi koulukiusauksen seurauksia vieläkin alemmas - siihen pisteeseen ettei sitä uskalla edes yrittää, kun väärin menee kuitenkin taas.
Osansa teki myös se, kun olin vakavasti masentunut (ja tuolloin vielä vailla hoitoa) ja jotkut silloiset kaverinaiset näin jälkeenpäin viisasteltuna osoittivat selvää kiinnostusta, mutta siinä tilassa tajusin sen vain puhtaaksi sääliksi ja vaivuin syvempään jorpakkoon. Samalla ajaen nämä viimeisetkin naiset kaveripiiristäni pois.
Tällasta kai se sitten tulee olemaan koko saatanan loppuelämä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
meinaat siihen alistua, paskassa saa pyöriä ihan mielinmäärin. Sieltä ei kukaan tuu väkisi pois raahaamaan. Etenki jos on tullu sanottua kavereilla pahasti, tai mikä vielä pahempaa hyvästi.
Mut jos äijä ottais itteesä niskasta kiinni. Naama nyt voi olla ku petolinnun perse, mut hoitaa sen muun osan siihen kuntoon että ilkee ottaa paidan pois vaikka keskellä kesäjuhlia... selvinpäin.
Alota siitä. Etti itelles ensiks se selkäranka, sit ku oot sen löytäny niin ripusta ittes siihen kiinni ja raahaa persees ihmisten ilmoille. Hymyile, hymyile ole kohtelias ja hymyile taas. Opettele se kommunikointi, Älä mieti vielä onko joku ihastunu tai mikä sillä on mielessä vaan opettele kommunikoimaan sujuvasti. Sillai että vastausta ei voi antaa yhdellä tai kahdella sanalla. Oo kohtelias ja hymyile taas...
Älä yritä vaan opettele perus sosiaaliset aakkoset. Ku puhutaan nii katotaan silmiin. Kätellään oikein jne jne. Sit opiskellaan se että ei mennä hämilleen, kehuja tulee yllättävän paljon jos niitä vaan osaa ottaa vastaan....
Sit ku sun selkäranka on kasvanu takas paikalleen ja leuka pysyy ominavuin pystyssä niin sit kannattaa harkita sitä naisasiaa uudelleen.
Hmmniin... profiilias ku kattoin niin tekis mieli sannoo että "hyvähän se tommosen puhua". Sä taiat kuulua niihin jotka naiset tulee repiin väkisin. Sä oot varmaan lapsesta asti ollu kova kylän poika ja aina sanavalmis, siks sua ei kiusattu ees koulussa.
Mielestäni olen jo kohtelias ja hymyilen vähän liikaakin kun se tahtoo olla tää automaattinen reaktio ku oon hermostunu. Johan tässä vuosi on oltu samassa työpaikassa mut vieläki olen työporukan seurassa jännittynyt yms. vaikka miten on yritetty opiskella oleen.
Kiltti, avulias ja tunnollinen.
Mä kuulun niihin joita kaikki naiset käyttää vaan orja-apureina ja "gei-badeina" joille voi kertoo huolensa ja vaikka että heidän kissa synnytti eilen pentuja. En kelpaa edes työajan ulkopuoliseksi ystäväksi jolle lähetettäisiin viestejä niinku ne muut keskenään tekee.
Niin, selkäranka... sellanen vissiin jäi kehittymättä jossain kasvuvaiheessa kun ne öykkärit kasvattelivat omaansa mun kustannuksella.
tää äijä tietää mitä puhuu... Lukioon asti koulukiusattuna ja heittopussin kokemuksen syvällä rinta-äänellä. Just se jannu joka valittiin viimestenjoukossa liikkatunnilla tms.
Mieki luulin sen selkärangan olevan kadonnu ja yritin olla mahdollisimman huomaamaton, kiltti jees mies. Varmaan tiedät mitä tarkotan. Sit onneks koulu loppu ja yks miun kaveri houkutteli miut thainyrkkeilyyn. ALotin sen ja itseluottamus sekä kunto alkonousta kohisten
JA sen jälkeen tuli intti. No siellä sitä sit teräskuntosena painettiin ja päätin pistää kovan kovaa vasten... Ku kerta samalta viivalta lähdettiin. Lopetin sen nöyristelyn ja päätin olla viiden parhaan joukossa joka asiassa.
Intistä tultua mie opettelin pukeutumaan silleen että mie näytän hyvältä, sama juttu hiusten kaa, mie oon kokeillu vähän kaikkee. Fruittaria, hevaria, hopparia, mut nää on mun kamppeet ja tää on mun tyyli, se kyllä löytyy ku uskaltaa vaan sanoo sille parturille "jotain rohkeeta ja erilaista"... SAman taisin sanoo vaatekaupassaki, myyjät autto alkuun mut muutamassa vuodessa osasin jo valkata kamppeeni itte.
Se mitä siitä kuvasta näkyy on kaikki rakennettuu. Tietty naama on sama mikä se oli ennen inttiä, mut suoraan sanottuna siihen on vuodatettu melkosesti hikeä ja ihan rehellistä vertaki. Mut sieltä kattoo melkosen erinäkönen mies nyt, ja se kattoo pää pystyssä.
Siihen ei ollu mitään taika konstii, mie vaan päätin inttiin mennessä että mie en jää jalkoihin. Se oli melkosta taisteluu mut tässä ollaan, ja päivääkään en intin jälkeisestä ajasta vaihtais pois. Mie oon ollu tässä tilanteessa nyt vuoden tai puoltoista ja aion kehittää vielä itteeni niin henkisesti ja fyysisestiki.
Maiseman vaihto tekis sullekki hyvää. Mut ennen ku teet sen niin sun pitää löytää jostain se selkäranka haluta ja ennen kaikkea uskoo siihen muutokseen.
Aina ei oo mullakaa ollu helppoo, mut tässä sitä ollaan...
Kokeile seuraavaksi jotain reippaasti ylipainoista tai muuten rumaa akkaa. Jos sellaistenkin kanssa menee asiat päin metsää, niin sitten vaan varaudut erakon elämään.