Siitä on seitsemän kuukautta rakkaani kun lähdit. Itse halusin sitä, mutta kun sanoit hyvästi hajosin tuhansiin palasiin. Luulin sekoavani, rakastin sinua. Sinä lähdit sinä syksyisenä yönä ja jäin orpona itkemään. Seuraavana päivänä halusit tulla takaisin, sanoit ettet voi hengittää ilman minua. Olin ylpeä, typerä ja en kuunnellut. Itkin viikon ja aloin toipua, vaikka yhteisiä vuosia oli kymmenen.
Luin eronneiden kokemuksia ja säälin, jopa halveksin. Halveksin sitä heikkoutta, että ei parisuhde ole koko elämä. Ajattelin, että onneksi minä olin vahva, onneksi minulla oli muutakin kuin mies, jonka menetin. Elämä jatkuu ajattelin.
Syksy eteni, juoksin itseni henkihieveriin. Vedin raitista ilmaa keuhkoihini ja juoksin kuin viimeistä päivää. Menin eteenpäin, tuli joulu. Silloin iski viha. Vihasin sinua, vihasin koko sydämestäni. Toivoin, että lyyhistyt maahan, etkä saa henkeä, että tulet ymmärtämään katkerasti mitä menetit.
Tuli kevät ja suru. Kaipaan sinua enemmän kuin mitään. Olen joutunut katsomaan itseäni peilistä ja oivaltanut, että olen täysi paska. Sinä olit hyvä mies, minulle ei mikään riittänyt. Sinä olit minun mieheni, jota en arvostanut. Ei tule ketään toista rakkaani, ei ketään joka olisi mieheni kuten sinä. Rakastan sinua niin.
En itke enää sinua, en lähtöäsi, vaan itken itseäni. Itken typeryyttäni, jota ei voi korjata. Miksi olin niin vaikea, miksi en nähnyt miten hieno mies sinä olit! Voi kuinka rakastankaan sinua.
Kuulin, että olit itkenyt. Olit itkenyt kuinka rakastat minua, eikä voi tulla ketään muuta, koska olin sinulle se ainokainen. Voi rakas, kumpa tietäisit, että sinäkin olet minulle se ainoa.
Sinä tiesit kuka minä todella olen. Nyt kukaan ei tiedä. Rakastan sinua. En osannut pitää sinua kädestä kiinni, en suudella sinua iltaisin lenkillä. En osannut näyttää tunteini, olin sinusta kuin mies joskus sen suhteen.
Tulin juuri juoksemasta. Itkin koko matkan. Näetkö, että patoni murtuu nyt. Kaikki se kylmyys alkaa sulamaan. Pelkään, pelkään itkeä, pelkään sitä, että se tuntuu niin helpottavalta. Samalla suren, että padot olivat kiini aina kanssasi. En vain osannut, anna anteeksi.
Olemme samassa kaupungissa mutta nii kaukana toisistamme. Tiedän jo, että olen kaiken pilannut, en enää yritä mitään. Jos olisin sama itsekäs itseni, tulisin ovesi taakse tänä iltana. Voi Luoja, kuinka haluaisin tehdä sen. En kuitenkaan tee sitä, koska haluan ajatella sinua. Ja ensimmäistä kertaa ajatellessani sinua, sinä et tiedä sitä edes. Sinä luulet, että elän elämääni kaikella voimalla. Sinä et voi aavistaa kuinka itken, kuinka kaipaan sinua.
Sisälleni sattuu niin paljon, koska rakastan sinua. Kuinka saatoin ymmärtää sen vasta nyt kun olet jo mennyt. Nyt sinullakin on paha olla. Voi kun tietäisit kuinka pahoillani olen, voi anna anteeksi. En minäkään unohda sinua koskaan.
Anna anteeksi, kadun todella. Antaisin mitä vain, ellei näin olisi pitänyt käydä. Kuuletko, että rakastan sinua! Huomaatko, että voin sanoa sen! En koskaa sanonut sitä sinulle, anna anteeksi, en osannut. Mutta minä todella rakastan sinua! Etkä saa sitä edes tietää. Anteeksi rakas.
Luin eronneiden kokemuksia ja säälin, jopa halveksin. Halveksin sitä heikkoutta, että ei parisuhde ole koko elämä. Ajattelin, että onneksi minä olin vahva, onneksi minulla oli muutakin kuin mies, jonka menetin. Elämä jatkuu ajattelin.
Syksy eteni, juoksin itseni henkihieveriin. Vedin raitista ilmaa keuhkoihini ja juoksin kuin viimeistä päivää. Menin eteenpäin, tuli joulu. Silloin iski viha. Vihasin sinua, vihasin koko sydämestäni. Toivoin, että lyyhistyt maahan, etkä saa henkeä, että tulet ymmärtämään katkerasti mitä menetit.
Tuli kevät ja suru. Kaipaan sinua enemmän kuin mitään. Olen joutunut katsomaan itseäni peilistä ja oivaltanut, että olen täysi paska. Sinä olit hyvä mies, minulle ei mikään riittänyt. Sinä olit minun mieheni, jota en arvostanut. Ei tule ketään toista rakkaani, ei ketään joka olisi mieheni kuten sinä. Rakastan sinua niin.
En itke enää sinua, en lähtöäsi, vaan itken itseäni. Itken typeryyttäni, jota ei voi korjata. Miksi olin niin vaikea, miksi en nähnyt miten hieno mies sinä olit! Voi kuinka rakastankaan sinua.
Kuulin, että olit itkenyt. Olit itkenyt kuinka rakastat minua, eikä voi tulla ketään muuta, koska olin sinulle se ainokainen. Voi rakas, kumpa tietäisit, että sinäkin olet minulle se ainoa.
Sinä tiesit kuka minä todella olen. Nyt kukaan ei tiedä. Rakastan sinua. En osannut pitää sinua kädestä kiinni, en suudella sinua iltaisin lenkillä. En osannut näyttää tunteini, olin sinusta kuin mies joskus sen suhteen.
Tulin juuri juoksemasta. Itkin koko matkan. Näetkö, että patoni murtuu nyt. Kaikki se kylmyys alkaa sulamaan. Pelkään, pelkään itkeä, pelkään sitä, että se tuntuu niin helpottavalta. Samalla suren, että padot olivat kiini aina kanssasi. En vain osannut, anna anteeksi.
Olemme samassa kaupungissa mutta nii kaukana toisistamme. Tiedän jo, että olen kaiken pilannut, en enää yritä mitään. Jos olisin sama itsekäs itseni, tulisin ovesi taakse tänä iltana. Voi Luoja, kuinka haluaisin tehdä sen. En kuitenkaan tee sitä, koska haluan ajatella sinua. Ja ensimmäistä kertaa ajatellessani sinua, sinä et tiedä sitä edes. Sinä luulet, että elän elämääni kaikella voimalla. Sinä et voi aavistaa kuinka itken, kuinka kaipaan sinua.
Sisälleni sattuu niin paljon, koska rakastan sinua. Kuinka saatoin ymmärtää sen vasta nyt kun olet jo mennyt. Nyt sinullakin on paha olla. Voi kun tietäisit kuinka pahoillani olen, voi anna anteeksi. En minäkään unohda sinua koskaan.
Anna anteeksi, kadun todella. Antaisin mitä vain, ellei näin olisi pitänyt käydä. Kuuletko, että rakastan sinua! Huomaatko, että voin sanoa sen! En koskaa sanonut sitä sinulle, anna anteeksi, en osannut. Mutta minä todella rakastan sinua! Etkä saa sitä edes tietää. Anteeksi rakas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi pyhä sylvi!
Kirjoituksesi on todellakin oikein kaunista ja sydäntäsärkevää luettavaa.
Mutta, ensinnäkin - sinä et ilmeisestikään osaa tehdä itseäsi itse onnelliseksi. Ja nyt on ottanut ohraleipä. Olet kriisiytynyt itse, siksi olet halunnut erota. Olet ehkä ajatellut, että parisuhteesi ei tee sinua onnelliseksi tai että se tekee elämästäsi jopa huonompaa. Et ole nähnyt miestäsi tai itseäsi oikein.
Et ole vastannnut itse onnellisuudestasi parisuhteessa etkä tee sitä nytkään. Nyt ryvet kaipauksessa ja itsesäälissä. Ajattelet, että jos rakkaasi tietäisi nyt, miten häntä rakastat ja kuinka katuvaiseksi olet tullut - hän antaisi sinulle anteeksi ja rakkautenne tekisi elämästäsi hyvää, ehjää, suru väistyisi pois. Tämä olisi todennäköisesti vain väliaikainen ratkaisu, hetken lohtu eksyneelle sydämellesi.
On väärin ajatella, että olet täysi paska. Ei kukaan ole. Ja on väärin itseäsi kohtaan ripustautua muistoihin ja kullata miehesi jalustalle hienoksi mieheksi. Ihmiset ovat inhimillisiä, tekevät erehdyksiä. Erot ovat eroja, eivät ne välttämättä ole mitään lopullisesti peruuttamattomia juttuja, kuten ei avioliittokaan ole. Älä pakene elämääsi itsetunnottomuuteen, pelkoon, virheisiisi.
Mielestäni tässä on kaksi tietä. Yksinkertaisesti soitat miehellesi, ja aloitatte alusta. Sehän on mahdollista. Turhaa siinä on tyhjille seinille vakuutella tunteitaan - se ei auta sinua eikä häntä.
Toinen tie on kasvaa aikuiseksi. Surutyö kestää sellaisen kolme kuukautta, mutta sinä ryvet seitsemän kuukauden jälkeenkin. Miksi? Ota lusikka kauniiseen käteen ja mieti, miten on mahdollista että sinä juokset lenkillä itkemässä? Miksi psyykkeesi tekee niin? Se oikea, toinen vaihtoehtohan on pitää kivaa, nauttia elämästä, elää todella elämäänsä, vastata itse siitä että sinulla on hauskaa, mukavaa, viihtyisää, rentoa, rauhoittavaa. Sitten rakkaus näyttäytyy oikeassa asussaan, uudestaan.
Sinun, yksin sinun vastuullasi on että elämäsi aukeaa uudestaan, avartuu hyväksi. Tee se millä tavalla tahansa - mutta TEE. Elämänmuutos on aina tekojen, ei yksin suremisen ja miettimisen takana.
Ystävällisin terveisin,
Taivas
tämä oli aivan mahtava vastaus. Ja niin taivaasta. =)
Kiitos vastauksestasi. Olet aivan oikeassa.
En ole koskaan ollut mikään ihmissuhteiden mestari, olen siinä todella huono. En muista ottaa toista huomioon, en osaa näyttää tunteitani. En osaa elää tässä ja nyt, vaan elän joku eilisessä tai huomisessa.
Tuntuu, että en surrut eroa ja käsitellyt sitä aikaisemmin. Nyt on lakattava kai juoksemasta ja selvitettävä itselleen miksi näin kävi ja mietittävä mitä voin oppia.
Kiitos.
http://www.zazen.fi/opetuspuheita.htm