tehdä muutos omaan elämään?meillä kaksi ihanaa poikaa, mies matkatöissä viikot ja v.loput "kotona" tai näin pitäisi olla mutta miestäni kiinnostaa enemmä kaverit ja bilettäminen ja se on joka v.loppuista. lasten hoidossa ja kotitöissä en saa apua koska hän käy töissä niin hänelle ei kuulu ne hommat, hän vain rentoutuu. minä olen viellä äitiyslomalla eli kotona löhöilemässä sohvalla,mieheni mielestä. en jaksa tälläistä,asiasta puhuttu monta kertaa mutta tuloksetta. minulla ei omaa aikaa ollenkaa,tasavertaisuus olisi se mitä kaipaisin. välillä ahistaa kun koittaa se päivä kun mies tulee kotiin töistä ja ero ei tunnu pahalta ajatukselta koska tuntee haihtuu pikku hiljaa mutta on talo/auto lainat ja se mikä jarruttaa on mieheni,hän pistää hirmuiseksi riitelyksi jos ero tulee. kuulema häipyy maisemista,talolle saan tehdä mitä lystää ja pojille parempi elää ilman häntä niin en mitenkää jaksaisi tuollaista käydä läpi. sanoin että on tuollainen on törkeää ja lapsellista toista kohtaan,että kaikille parasta j a nopeinta yhteisymmärryksessä ja sovussa. noh..tänään viimeksi otin eron puheeksi koska hän lähti taas omille teilleen niin arvaatte varmaan mikä oli vastaanotto. väsynyt,turhautunut,ahdistunut,onneton ja pettynyt äiti tarvitsee neuvoja ja rohkeutta. haukkujat,älkää vaivaantuko.
mistä saada rohkeutta.....
äiti + pojat x2
3872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tulee ehkä järkiinsä vasta sitten kun tajuaa mitä menetti/ on menettämäss. Älä alistu tollaselle vaan arvosta itseäsi ja tee kuten sulle on parasta. Ukkeli saattaa tosiaan tulla polvillaan takas jossain vaiheessa, jos sitä enää huolit... Ihmiset ei vaan arvosta mitään, minkä saavat ilmatteeks tai liian helpolla.
Rasittavaa tuo, että uhkailet avioerolla. Jos eroat niin eroat.
Mee töihin niin alkaa sullakin helpottaa.
neuvon terapeutiltani, tuskailen kans mieheni kanssa. En ihan samanlaisista asioista, mutta kriisi on kuitenkin päällä parisuhteessa.
Neuvo oli, että ala elämään omaa elämääsi naisena, äitinä ja puolisona eli ei siis kuin villinä varsana.
Terveen itsekkäällä tavalla otat ohjelmaan omat menot iltaisin ja vloppuisin esim. kävelyt, jumppa, joku kurssi, kavereiden luona käyminen jne...
Teet kotona oman osasi, elät lasten kanssa, yritä kätkeä ylimääräinen kiukku ja riitely, piristä itseäsi (joillakin uusi hiusväri, meikki, uudet vaatteet, liikunta, laihdutus, lukeminen, musiikin kuuntelu piristävät) itsesi vuoksi.
Jos miehesi ei hoida lapsia, löytyykö sukua tai kavereita, jotka voisivat ottaa lapset välillä? Tärkeintä on päästä kotoa tuulettumaan ja lopettaa riitely, yrittää irtaantua omasta pahasta mielestä.
Jatka näin ainakin viikkoja ja seuraa miehesi reaktioita. Usein kuulemma käy niin, että toinen huomaa muutoksen ja alkaa ehkä itsekin muuttumaan. Toista et voi muuttaa, muutoksen voit tehdä vain itsessäsi. Kun/jos ilmapiirin saa paremmaksi voi asioita ottaa esille uudestaan, mutta uudella tyylillä.
Jos miehesi ei edes huomaa muutosta ja sinun kasvanutta "itsenäisyyttäsi" on aika vakavasti pohtia onko yhdessä eläminen järkevää.
Tiedän itsestäni, että ero on iso juttu, mutta tiedän myös, että jos asiat parisuhteessani eivät muutu, en jaksa kauhean pitkään. Tällöin ero on se muutos ja ajan kanssa asiat alkavat selkiytymään. Ja kyllä minä pärjään lapsen kanssa kahdestaankin, onhan meillä hyvä turvaverkko.
Ja jos teille ero tulee, eikä isä lapsiaan suostu tapaamaan, pärjäät sinäkin, kuitenkin kun on pakko. Monesti kun alkaa elämään yksin ilman parisuhdetta jää esim. riitelyyn ja pahaan mieleen kuluva energia muihin asioihin käytettäväksi.
Kannattaa alkaa nyt heti kokoamaan itsellesi ja lapsillesi turvaverkkoa sukulaisista ja ystävistä. Ei se ole häpeä myöntää läheisilleen, ettei aina ihan yksin jaksa. Vaikka ero ei tulisikaan, tarvitset ympärillenne auttavia ihmisiä jo miehesi työnkin takia.
Ihanaa muutosten kevättä teille!