Minulla on hieman vaikea tilanne mieheni kanssa. Olemme seurustelleet reilun vuoden ja asuneet puolisen vuotta yksissä. Mieheni osaa olla rakastava ja ihana puoliso kun sille päälle sattuu. Välillä makuuhuoneessa luistaa paremmin välillä taas heikommin. Mutta kun viikonloput tulevat, niin silloin se alkaa... Miehelläni on pakkomielle päästä joka viikonloppu ottamaan olutta ja ongelma on siinä ettei hän osaa käyttäytyä humalassa. Hän unohtaa minut täysin, sanoo soittelevansa ja ilmoittavansa itsestään mutta mitään ei kuulu. Rahatilanteemme on todella tiukalla tällä hetkellä ja pyysin häntä ettei lähtisi baariin vähiä rahoja tuhlaamaan. Hän valehteli minulle, kun kysyin asiaa, sanoi että ei ole menossa. Sitten sain kuulla että hän olikin ollut kapakassa. Kävin hänet sieltä pois hakemassa ja raivostuin aivan silmittömästi. Pyysin häntä tarkkaan miettimään mitä minusta haluaa. Humalassa hänen kanssaan on helpompi puhua, selvin päin kun mies ei sano juuta eikä jaata suhteemme toimivuuteen.
Onko muilla tällaisesta kokemusta? Haluaisin jotain neuvoja kuinka minun tulisi toimia... Erota en halua, vaan haluaisin saada mieheeni jonkinlaisen yhteyden...
Onko muilla tällaisesta kokemusta? Haluaisin jotain neuvoja kuinka minun tulisi toimia... Erota en halua, vaan haluaisin saada mieheeni jonkinlaisen yhteyden...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suhteenne on tavallaan vasta alussa ja jos se tuossa vaiheessa on jo tuollaista, niin eipä hyvältä näytä. Miten maailmassa aina löytyy naisia, jotka uskovat alkoholistin kanssa parempaan huomiseen? Voi varautua vuosien yrittämiseen jos et halua erota.
Itse elin samanlaisessa suhteessa "fiksun" miehen kanssa. Oikeasti oli älykäs ja kaikin puolin loistava tyyppi selvin päin, joten jaksoin kuunnella selitykset poikineen vuosien varrella. Nyt kun elän lähes raittiin miehen kanssa, niin edelleen ihmettelen, että mikä sai minut katsomaan "aikuista lasta" niin pitkään?
Aurinkoista viikonloppua joka tapauksessa.
on alkoholisti, vaikka tuo edellinen vastaaja niin väittikin..en usko että olut edes on hänen heikkoutensa. Hän vain haluaa päästä vapaaksi ja elää ilman mitään vastuuta mistään edes viikonloppuna. Minä kutsuisin tuota sitoutumisenpeloksi, peloksi ottaa vastuuta mistään tai kenestäkään. Juuri sellaista "vapautta" nuo poikien kanssa rälläämiset ovat. Kuin paluuta vanhoihin huolettomiin aikoihin...jos hän nauttisi itse oluesta, hän voisi aivan hyvin nauttia siitä sinunkin seurassasi. Joten selkärankaa vain, jos joku yleensä voi karkoittaa tuollaiset haamut miehestä, niin se on peräänantamaton nainen...Me miehet nyt vain joskus ollaan vähän vaikeita. Olen aina sanonut että jos olisin nainen, niin en kyllä kestäisi yhtäkään miestä!
alkoholistilta mutta hänellä on kuitenkin jonkinlaista ongelmaa alkoholin kanssa.Tämä voi olla huono neuvo mutta hänen kannattaisi käydä juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa ja sinä voisit myös yrittää hänelle puhua.Se on tullut tavaksi että täytyy joka viikonloppu lähteä kapakkaan.Teet selväksi tosiasiat.Kysyt vielä kuinka hän meinaa hoitaa teidän suhdetta ja mitä sinusta tahtoo.
En tietysti tunne tapausta, mutta tulkitsin miehen alkoholistiksi sillä perusteella, että yrittää peitellä juomistaan kun ei suoraan sano menevänsä baariin ja käy joka viikonloppu juopottelemassa, vaikka on rahapulaa.
juuri siitähän ongelmat parisuhteessa lähtevät kun ihmiset eivät hoida asioitaan keskenään! Jos pitää hakea apua "ulkopuolisilta" niin se tarkkoittaa sitä että kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä yrittää pitää suhdettaan koossa. Ei siinä tietysti mitään jos suhde on vain siksi koska "yhteiskuntakelpoisella" ihmisellä pitää olla parisuhde...mutta toisaalta mitä ne ongelmat silloin edes merkitsisivätkään? Tosiasia on että jos kaksi ihmistä ei löydä keskenään ratkaisua ongelmiinsa, niin kyllä kaikenlaiset ammattineuvojat ovat vain suhteen tekohengitystä, josta nämä auttajat aina sanovat että hoito kyllä tehosi mutta potilas kuoli. Kyllä jokainen on itse oman suhteensa paras asiantuntija!
Meillä tuota samaa elettiin vajaa 5v ja aina vaan sanoin etten halua erota,mutta haluan mieheeni yhteyden ja tehä oikeesti asioitten eteen jotain ja kun tarpeeksi mieheni ymmrätää,niin se kalja ja baarit jää.Mutta ei.Nyt ollaan erottu ja kun sen viimein tajusin että alkoholisteja on myös sellasia,jotka vaan ei ilman pysty elämään,mikään ei merkkaa mitään sillon kun sinne baariin on pakko päästä.
Ei kukaan kavereista sanonu et mieheni on alkoholisti,mut kyllä se sitä on jos vähiä viimesiä pennosiaan pitää sinne mennä tuhlaamaan ja vaikka parisuhdekin kärsii...
Kun viimein sain itteni tajuamaan etten mä miestäni paranna,niin ero oli ainoa vaihtoehto.Ja vaikka teillä tulis 10 lasta,niin usko vaan että miehesi ei muutu.Ei meilläkään merkannu enää mitään 3 lapsen itku perään,et miski isi taas meet kavereiden aknssa,miksei me voida koskaan olla yhdessä?Miksi kaverit on parempia kuin me??
Niin kamala kattoa lasten tuskaa ja ite itkin vuosia melkein kaikki viikonloput,koitin säästää joka asias että psytytään elämään,kunnes mieheni taas tuhlas baarissa...
Se on sitä hyväksynnän hakemista baareista,jonkinmoista sitoutumisen pakenemista ja ihailun hakua muilta naisilta ja miehiltä(vaikka ei pettäiskään,ei meillä pettäny).
Mut sen miehenikin sit myönsi et se on ihan sama mitä mä sanon tai tunnen,niin jos himo on lähteä juhlimaan,niin se on ja menee!Vuosia koitti kyllä kieltää ettei se ongelma oo,hän vaan haluaa nolata ressin töistä ym.Ja koin myös sitä valehtelua,piti mennä millon minnekin,kunnes aamuyöllä tulikin baarista kotiin...Valehtelu on toinen mikä kertoo viinan himosta.
Jos miehes ei hae apua ULKOPUOLISELTA niin se ei muutu miksikään.Ja tiedoksi sellasille pöntöille jotka koittaa neuvoa ettei ulkopuolisista ole apua,niin se on monesti vaan se ainut mikä ihmiset hengissä pitää.Alkoholisti on alkoholisti ikuisesti jos ei apua hae.Ja jos ei hae,ei psyty myöntämään totuutta eikä myöskään koskaan tuu muuttumaan!
yritä nyt sisko ymmärtää että alkoholistille ei ole se baari niin tärkeä. Usein alkoholisti ymmärtää varojensa vähyyden ja varustaa kotinsa sopivilla juomilla.Ja oikea alkoholisti on aina alkoholisti. Sama jos samoisit syöpäpotilaalle jonka tauti on saatu hetkeksi pysähtymään, että nyt sinä olet terve. Heille tärkeintä on juoma eikä missä se nautitaan. Loukkasinko sinua kun arvostelin ammattiauttajia? Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa, eli siis olet niitä ihmisiä jotka suurin silmin katsovat ammattiauttajaa ja nielevät joka sanan mitä he sanovat. Uskoisit vaikka hän sanoisi että kyllä olisi hyvä jos lähtisitte lomalle neptunukseen. Silläkin uhalla että toistan itseäni niin kirjoitampa että erotkaa jos kerran olette kadottanut yhteyden toisiinne. Enkä usko että miehesi baareissa käynti tai viina olisi todellinen syy eroonne...katsoppa sisko peiliin, usein syyllinen löytyy lähempää kuin uskoisikaan....
se juominen meillä se eron syy oli,vaikka et niin haluakaan uskoa.Mutta kyllä se viina vie,jos on viedäkseen ja jos mies koitti itteään raitistaa kaikin keinoin,esimsillä ettei kotona niitä juomia ollu,niin sillon niiden perässä mennään baariin,missä sitä virtaa.Sen tiesin kokoajan et se baari veti senkin takia ettei halua ollu sitoutua/kantaa perheestään minkäänlaista vastuuta,niin miski loputtomiin oisin ite ja lasten antanu sitä kärsiä.Ne niin monta itkua itki isänsä välinpitämättömyydelle,itsekkyydelle ym,joten rauhan meidän elämään toi vain se ero.
Kerronpa viel senkin että peiliin olen kattonu ja monta kertaa ja edelleen löydän sieltä sen saman ihmisen joka kaikin keinoin yritti rakastaa ja auttaa,mutta sai palkaksi henkistä väkivaltaa,joskus menneisyydes nyrkkiä,monta kertaa piti poliisit soittaa kun paikat oli hajalla kotona(sentään ei sillon meihin koskenu),mutta näätkö jotain miksi ei ero olis kannattanu.Kyllä ei meidän lapset siitä h...stä olis selvinny jos ei ammattiauttajaa ois käytetty apuna,korjaamaan sitä mitä isä tuhos pienissä lapsissaan omaa itsekkyyttään(joka taas paljon oli peräisin juomisesta).Tiedän kaikkea verrata siihen eikaan kun kaljakaan ei elämään kuulunu,sillon elämä oli aivan toista.Mutta kun se astui kuvioon tekosyyllä että nollata tilanne,ja joka viikonloppu,niin se ei kuulu perheellisen elämään varsinkaan.
Ne puolustelee juomistaan,jotka ei totuutta halua nähä,eli myöntää että on ongelmaksi jo.Alkoholisti on taitava manipuloija,valehtelija ja selittelijä...
Että kyllä vaan kirjotan oikeasta kokemuksesta ja aika paljon opin alkoholismista eläessäni sellasen kanssa.Meillä ei 5v sitten ja aikasemmin alkoholi kuulunu arkeen tai juhlaan ja kun se astui kuvioon,on se pikkuhiljaa tehny miehestäni alkoholistin.Ja kyllä vaan alkoholistille on myös baari tärkeä,koska siellä "saa"juoda sopivas tunnelmas rajattomasti(sillä ettei rahasta ole sillon mitään väliä,alkoholisti ei välitä mitä maksaa kuhan sitä saa ja paljon).
Niin,peiliin olen kattonu useammin kun kukaan toinen varmaan kattoo.Ja rakastin niin rajattomasti,mutta joskus mullakin se mittakuppi täyttyi vaikka uskoin loputtomiin että mä pystyn mieheni parantamaan.Mutta kun alkoholistia ei muut paranna.
Täytyihän mun jo lapsia kuunnella,kun ne pelkäs ja ite pelkäsin.Miksi en ois lähteny kun jatkuvasti tuli poljetuksi,vaikka mitä suhteelle antoi,toinen polki.Eli hän oli viimein naimisissa viinan kanssa ja sillon sain kyllä kuulla sellasta tekstiä joka viikonloppu,nähä kun omaa taloa toinen viinapäis hajotti,kattoa vierestä kun veri lensi ja poliiseja vastaan taisteli,katoin vierestä vaan siksi että piti omia lapsia suojella...Mitä ei emo tekisi poikasiensa eteen ja turvaksi.Ja meillä se turva oli erosta viimein.Miksi kattosin vaan peiliin ja antasin tuhota 4 ihmisen elämän ittensä lisäksi??
Alkoholisteja on siis monenlaisia,toiset voi olla juomatta vaikka 2v ja taas repeää ryyppyputki päälle vuodeksi...esim...
No meillä ei elo olis tällästä rauhallista jollei ero olis tullu,ja en olis hakenu apua lasten psyykkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.Että kyllä on ammattiauttajilla isot kortit käsissään,uskon ettei lapseni olisi kaiken näkemän ja kokeman jälkeen terveiden kirjoissa aikuisena,jos ajattelisin yhtä kapeasti kuin sä "pöljä".
Se jolla ei ole kokemusta ammattiavusta,ei tiedä mistä kirjottaa.Mieheni ajatteli just kuin sä nyt.Ja on niin rikkinäinen ihminen et uskoo että viina hoitaa kaiken kuntoon(ja nyt sitten taistelee velkoja vastaan kun en mä enää elätä häntä,3 lapsen lisäksi).Kerron viel sen et jos isä juo rahansa ja äiti pienistä kotihoidontuista maksaa kaiken yksin,hoitaa autot,kodin,lapset,polttopuut talveksi ym ym niin mistä vielä pitää peiliin kattoa??Siitäkö etten vaan jaksanu enää??
kun kiireessä kirjotin ensimmäisen,hieman epäselvästi...=) Mutta asia varmaan jo jotenkin tuli esille,kun viel sattui konekin takkuamaan,niin luulin ettei ensimmäinen lähtenytkään...=)
Kokemusta on 12 v ajalta.
Ei mies muutu miksikään. Lupasi jättää juomisen kun ensimmäinen lapsi syntyy (25v sitten).
Lupasi jättä juomisen kun toinen lapsi syntyy.
(15 v sitten).
Nyt ollaan 10v sitten erottu ja juo edelleen.
Sama meno jatkuu uudessa suhteessa.
Mieti tarkkaan, jos alat perhettä perustamaan.
Haluatko mieheksesi ja lastesi isäksi rehellisen kunnollisen miehen, joka viihtyy lasten kanssa myös viikonloppuisin. Vai miehen, joka viettää viikonloput omilla reissuillaan kaverien kanssa.
Et voi lopettaa juomista miehesi puolesta.Jokaisen on tehtävä se itse.
tuon tekstin kanssa. Yritin vain hieman ravistella sinua ja se näköjään kannatti. Sain kuulla koko tarinasi. Sitä minä sillä peiliin katsomisjutulla tarkoitin.On totta että viinaan menävä mies on raskas. On totta oikeastaan kaikki mitä sanoit paitsi se ammattiauttajien puolustaminen. Minä olin itsekin viittä vailla alkoholisti, mutta ihanan vaimoni tuella olen rajoittanut ryyppämiseni korkeintaan kahteen kertaan viikossa, ja senkin kotona.Joten minä tiedän mistä kirjoitan. Itse en ole koskaan väkivaltaisesti käyttäytynyt vaimoani tai lapsiani kohtaan, mutta ymmärrän kyllä sen epätoivon mikä miehen tuohon tilanteeseen ajaa. Minä arvasin että sinä olet kunnon nainen, en minä muuten olisi vaivautunutkaan sinua kiusottelemaan...
Ai että olit viittä vaille alkoholisti.
Ja nyt ryyppäät kaksi kertaa viikossa.
Mitähän luulet, miltä lapsistasi tuntuu, kun
isä kaivaa pullonsa esiin kaksi kertaa viikossa.
Tai miltä vaimostasi tuntuu.
Vanhin lapseni sanoi akoinaan, että jos en olisi
eronnut hän olisi lähtenyt kotoa pois heti kun mahdollista.Ei minunkaan mies ollut väkivaltainen lapsiaan kohtaan. Haluatko, että omat lapsesi lähtevät kotoa pois heti peruskoulun jälkeen.
Oletko koskaan kysynyt, miltä heistä sinun juominen tuntuu.
Katso itse peiliin, jos uskallat.