Mietin seurustelua,miksi suhteet kaatuu aina inhottavasti,surullisesti.Miksi mies ei pysty olemaan kaveri seurustelun loputtua?Se on tietysti vaikeaa jo opitun käyttäytymismallin mukaan,että exät on pilalla,huonoja jne ja elämä jatkuu vain uuden rakkauden myötä.Yhden miehen nainen olen seurustellessani,eli en kannata suharointia siellä täällä.Olenko minä sitten omituinen kun haluan olla kaveri exän kanssa?Ymmärrän kyllä kun hän ei halua,en väkisin tyrkytä tietenkään.Yleisesti ottaen pohdiskelen suhdekiemuroita,ja asiallisia kommentteja jos kirjoitat,niin kiitos.
sellaista se on
mutta pitääkö olla?
82090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siinä on niin monta mutkaa matkassa, tuossa kaveriudessa ex:ään. Siinä pitää ottaa niin monta ihmistä huomioon, että se voi olla vaikeaa. Ja monenlaisia tunteitakin on otettava huomioon. Jos esim. ex:llä on nais - tai miesystävä, niin he voivat kokea ystävyytenne rasitteena suhteelleen. Vaikka ystävyyssuhde olisi kuinka luonnollinen, niin toinen voi vetää siintä omat, vääristyneet johtopäätökset. Se on niin monimutkainen juttu, kun ei siinä ole pelkästään sinusta kyse. Ja ystävyytenne koetaan helposti väärin. Ainahan kannattaa yrittää, jos se vain on mahdollista.
Jos on suhde mennyt poikki, niin miksi sen pitäisi jatkua aina vaan?
Katso peiliin ja mieti rehellisesti omia motiivejasi. Usein naiset väittävät tyytyvänsä ystävyyteen, jotta epätoivoisesti saisivat pidettyä jotenkin ex-kumppanin lähellään. Sairasta. Maailmassa on vapaitakin miehiä, miksi haluat roikkua toisten suhteessa. Kasva aikuiseksi ja kanna vastuu kerrankin omalta osaltasi.
Hyvät puhevälit ymmärrän siinä tapauksessa, jos on yhteisiä lapsia exän kanssa.
Kaikkiin exiin on välit kunnossa, jopa niihin teinivuosien hurlumheikkeihin. Täytyy vipata vintissä melko pahasti,jos olet tuota mieltä että yhteyksissä olo on hallitsemista. Jos suhde ei pelaa tai rakkaus loppuu, niin sekö poistaa sen mahdollisuuden että on tekemisissä?
Tota logiikkaa mä en allekirjoita enkä edes ymmärrä, kaikill ei ole läheisriippuvuutta tai muita kipeitä fiksaatioita exiinsä vaan homma toimii ihan kaveripohjalta.
Ja btw, niiden exien uusien kanssa tulee ihan mainiosti toimeen kunhan kaikilla on rehellisesti hommat selvillä! Exä on aina syystä exä...
piilee se totuus tähän asiaan "Exä on aina syystä exä." Kun ihmissuhde on loppunut, niin se on loppunut. Ei silloin ole enää mitään tarvetta tai syytä pitää yhteyttä toiseen. Samalla tavalla myös osa kavereista jää elämän kuljettaessa menneisyyteen.
Itse en koskaan pidä yhteyttä entisiin. Ovathan ne välit silloin tavallaan kunnossa, kun niitä ei ole ollenkaan. Ja tämä ei tarkoita sitä, että erot olisivat tapahtuneet mitenkään myrskyisissä merkeissä.
Ja kukin tyylillään.
Kiitän kommenteista,ja ilokseni huomasin miehenkin mielipiteen.Kuten aiemmin kirjoitin niin en kaveruuttani väkisin tyrkytä.Jos ei asiat luista seurustellessa niin ei varmasti kavereinakaan exän kanssa.Tarkoitus oli pohtia yleisellä tasolla mikä mättää,kun aina on suhteet ja erot vaikeita.Luulisin että hyvistä väleistä tai kavereista ei olis kellekään mitään haittaa mutta toisten mielipiteet on huomioitava oli ne mitä tahansa.
Jos kerran et halua olla miehen kanssa ja päätät erota, niin miksi ihmeessä miehen sitten vielä pitäisi olla sinun kaverisi. Onko mielessä käynyt että tämä saattaa tehdä liian kipeää miehelle ja että kenties hän haluaa jatkaa elämäänsä eteenpäin. Niin siis ilman sinua kun suhde ei toiminut syystä tai toisesta.
Minun mielestäni on täysin imbesilliä kuvitella että minä uudessa suhteessa ollessani lähtisin jonkun exäni kanssa muuten vaan kahville tai mitä vielä auttamaan häntä jossain muutoissa. Minulle on juurikin näitä molempia tyrkytetty, mutta ei vain kiinnosta. Niin on joskus myös porattu perään ja vasta sitten kun olen löytänyt jonkun muun. Silloin on ihan liian myöhäistä.
Suosittelen myös kaikille naisille että eivät turhaa anna ex-miestensä pyöriä nurkissa vinkumassa, vaan tekevät niinkuin minä. Eli ignorettavat turhat exänsä. Sillä sitä saa elämän takaisin raiteilleen.
Minun suhteeni jostain syystä ovat yleensä katkenneet ihan kivuttomasti. Molemmat osapuolet ovat olleet tyytyväisiä päätökseen.
Kaveruus on kinkkisempi juttu... Ehkä se riippuu ihmisestäkin pystyykö olemaan seurustelun jälkeen vielä yhteydessä. Kaikki pidemmät suhteeni ovat ennemmin tai myöhemmin muuttuneet kaverisuhteiksi eron jälkeen. En kyllä välttämättä tahtoisi kaveerata miehen kanssa jonka kanssa on ollut vain parin kuukauden suhde. Eihän siinä ollenkaan edes tunne toista vielä. Mutta aina eron jälkeen vie oman aikansa ennenkuin entiset kumppanukset voivat olla kavereita keskenään. Kyllä se tuntuisi hassulta jos maanantaina erotaan ja toinen soittaisi viikonloppuna ihan frendinä vaan :) Mutta pitkät parisuhteet on usein muuttuneet jo enemmän kaverisuhteiksi ennen eroa. Intohimo on kadonnut molemmin puolin ja suhdetta on saatettu jatkaa tottumuksesta. Tavallaan on "erottu" molemmat omissa mielissämme ja mietitty minkähänlaista voisikaan olla taas sinkkuna. Kyllä minua vähän ihmetyttäisi jos uudella kumppanilla olisi pitkiä suhteita historiassaan muttei edes mitään tietoa miten entisillä kumppaneilla pyyhkii. Rupeaisi mietityttämään mitä sellaista herra on tehnyt ettei kukaan entisistä halua olla enää tekemisissä... Että tallaista :) Kinkkisiä juttuja.