Olen reilu parikymppinen avoliitossa elävä nainen. Olenko ainut, jonka tunteet avopuolisoa kohtaan tuntuu heittelehtivän aika suuressa skaalassa?
Välillä mietin onnellisena yhteistä tulevaisuutta, häitä, lapsia jne. Sitten seuraavana päivänä saattaa tunteeni olla luokkaa "parempi kai erota kun ei tästä mitään tule". Mitään suurempia ongelmia (luokkaa päihteet/väkivalta) ei suhteessamme ole, ainoastaan rakkauden osoittamisen puute vaivaa minua suuresti. Tämä ei taida olla ihan normaalia?
Välillä mietin onnellisena yhteistä tulevaisuutta, häitä, lapsia jne. Sitten seuraavana päivänä saattaa tunteeni olla luokkaa "parempi kai erota kun ei tästä mitään tule". Mitään suurempia ongelmia (luokkaa päihteet/väkivalta) ei suhteessamme ole, ainoastaan rakkauden osoittamisen puute vaivaa minua suuresti. Tämä ei taida olla ihan normaalia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen seurustellut poikaystäväni kanssa n 1 1/2v. kaikki on mennyt hienosti ja rakastan häntä todella paljon, kai... silti olen alkanut miettimään samanlaisia asioita kuin sinä. nyt kun hän on ollut viikon matkalla, ihmettelen miksei minulla ole edes ikävä häntä. kuitenkin jos mietin että pitäisikö erota, tulee minulle todella paha mieli. joskus tuntuu että olen vain tottunut että hän kuuluu elämääni enkä sen takia halua erota. oletteko olleet kauan yhdessä? en tiedä onko tämä kuinka yleistä mutta tämä saa olon todella epävarmaksi.
Ihmiset osoittavat rakkautta eri tavoin. Varmasti tiedät avomiehesi rakastavan sinua, vaikkei hän sitä osoittakaan sinun haluamalla tavalla.
Miksei suhteestanne muka mitään tulisi? Rakkauden vastakohtatunne on välinpitämättömyys. Käsittääkseni se ei suhdettanne vaivaa eikä edes viha. On täysin normaalia pohtia omia tunteitaan toista kohtaa ja olen varma, että kumppanisi pohtii niitä myös omalta kannaltaan.