jos nainen pystyy elättämään itsensä ja lapsensa ja on töissäkäyvä siinä missä muutkin niin mikä on silloin syynä? Pidättekö vaan yksinhuoltajia vastenmielisinä vai oletteko niin lapsi vihaajia. Vai onko syy se, että lasten isä on myös aina kuvioissa ja vanhemmilla on hyvät välit koska on lapsia. Koetteko sen uhkan , että se ex mies on kuvioissa aina?
Syitä miksi
yh.t ei kelpaa
19741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on, se että YH on mahdollinen lutka, joka ei ole paljoa katsonut kenelle pilluaan antaa ja siksi on päätynyt yyhooksi koska renttumies on häipynyt siitoshommien jälkeen.
kiitos kommentista, mutta jätän sen omaan arvoonsa. Ei pitäis alkaa noin jyrkästi kommentoimaan jos ei tiedä asiasta sen enempää.
yh-äiti, enkä isä, mutta veikkaan että kyse on siintä että mies haluaa naisen, ei naisen ja lapsen
yksi syy on se että YH on mahdollinen lutka, joka ei ole paljoa katsonut kenelle kyrpäänsä antaa.
En sano, etteikö kelpaisi. En pidä mitenkään huonona ihmisenä tuosta yhdestä ainoasta syystä. Kaikille voi sattua virhearviointeja parinvalinnoissaan ja lisääntymisasioissa.
Mutta huonommassa asemassa he ovat lapsettomiin kilpasisaruksiinsa verraten tästä syystä:
- Jos jos joskus haluan elää pikkuihmisten eli lasten kanssa, niin niiden lasten tulee olla sellaisia joiden tapa- ja kaikesta muustakin kasvatuksesta päättävät vain samassa taloudessa asuvat aikuiset, eli minä ja kumppanini.
En osaa kuvitella itseäni tilanteeseen, että joudun elämään pikkuihmisen kanssa, jota kasvattaa myös hänen isänsä joka toinen viikonloppu, ja isän arvot ja tavat poikkeavat omistani reilusti. Karua katsottavaakin sellainen, kun uusi mies ei osaa eikä uskalla puuttua lapsen tekemisiin, kun tämä ei kuitenkaan ole oma lapsi vaan naisen ja jonkun toisen miehen lapsi.
Ei ole ihme että lapsilla on ongelmia.
kaikkea kerralla hanskattavaksi ainakin mulle. Vakava suhdekkin kun on jo tiukka paikka niin siihen vielä se että pitäis pärjää lapsenkin kanssa on jo aika iso vuori ylitettäväksi. Ja jos oikein arvaan niin sulla itellä on kiire kaiken maailman 'tunnustamisien' suhteen, eli ei voida vaan rauhassa olla ja kattoa mitä hommasta tulee vai tuleeko mitään. Enpä tiiä muista miehistä mut mä ainakaan en voi tietää kovin äkkiä kenen kanssa haluan olla ja kenen kanssa en halua.
edes voi lapsia sietää, eikä tule lasten kanssa toimeen niin saa olla. Kyllä sellasen asian ihminen kuitenkin tietää, turha sitä väkisin on yrittää tulla toimeen. Eiköhän ne lapset ole niin pitkä miinus miehelle jos eivät satu omia olemaan. Ei ne halua toisten miesten lapsia riesakseen. Toista vaan kun ei voi saada. Jos haluaa ihmisen niin pitää myös hyväksyä, että lapset tulee aina olemaan etusijalla.
YH-äitien taas haukkua miehiä. "Ootte te miehet paskoja ku ei MUN lapsi kelpaa, ihan sama vaikkei se teidän oliskaan. En minä tommosta lapsenvihaajaa olis huolinutkaan".
Otappa huomioon, että luonnossa taitaa useimmat urokset ihan syödä/tappaa vieraiden uroksien jälkeläiset, notta niihin verrattunahan me ihmisuriit ollaan vielä ihan lepposta sakkia.
eivät ajattele asiaa koskaan muulta kuin omalta kannaltaan? Montako kertaa he ovat lapsettomina sinkkuina seurustelleet yh-isien kanssa? Ai, ei kertaakaan? Mitä silmitöntä lapsivihaa!
eläinkunnan uroksiakaan kiinnostaa toisten äpärien hoivailu, jos hädin tuskin omienkaan.
jopa tappavat toisten äpäriä, näin olen ymmärtänyt
1. YH:n oma luonne
2. YH:n ulkomuoto
3. Exä
4. Muksu vie huomion
5. Alhainen koulutustaso
Jos ekankin saa hallintaan, niin ongelmia ei pitäisi olla. Jos on mukava yyhoo niin mikäs siinä.
Yhtään mukavaa yyhoota ei vain ole vielä vastaan tullut. Kaikki on olleet miehiä vihaavia lihavia rumiluksia. Ja amiksen drop outteja.
miehen kans jolla oli lapsi. Lapsukainen oli hänen luonaan joka toinen viikko. Ei se missään tapauksessa siihen kaatunut mutta...
Onhan se hankalampaa kun aina pitää huomioida lapsi ensimmäisenä. Sitten tää tyyppi halus ne vapaaviikkonsa viettää aika villisti. Mulle olis kelvannut tasaisempi meno.
Ja sitten se, et jos olisin omia lapsia halunnut. Vierestä olen nähnyt miten karmeita "puolisisarusten" välit voi olla. Aikuisenakin rähistään sen epävarman ja kilpailua täynnä olleen lapsuuden takia.
Ihan heti en sellaista haluaisi oman lapsen kohdalle, jos kerran voi valita.
Epäilen myös et jos olisin äitipuoleksi ryhtynyt, niin oisin saanut melkoisesti paskaa niskaan lapsen äidiltä, joka oli aika epävakaa tapaus.
ainoo mikä siinä rassaa on se ex mies joka saattaa kieltää mua tapaamasta sen lastaan... Näin nimittäin on käyny kerran...
Vanhempien väleissä oli kyllä parantamisen varaa. Mut ei se mulle uhka oo ja sen kaa selviää ku oppii vaan elämään.
Jos niitten välit on vaan selviä niin ei se mua haittaa. Kyllähän siinä tietty vähän joutuu arpomaan että mikä kenenki rooli on mut äkkiä ne asettuu uomiinsa...
lapsia hankkinut tähän maailmaan, niin pitäisi pysyä yhdessä lapsen isän kanssa! Ei mies vaihtamalla parane eikä lapsen olo varsinkaan kun "uusi isä" tulee mukaan kuvioon. Hyviä isäpuolia ei ole olemassakaan!
Että YH:ita vihaavat ne joiden ensisijainen tarkoitus on päästä naisen ainoaksi vauvaksi täyshoitoon...
Mä nyt vastaan naisen näkökulmasta... Itse olen vielä lapseton, mutta toivon joku päivä tulevani vielä äidiksi. Usein mies, jolla on jo lapsia, ei välttämättä halua enää lisää ja mulle lastensaanti on sen verran iso asia, etten ole siitä valmis luopumaan miehen takia.
Jos kuitenkin sattuisin rakastumaan mieheen, jolla on lapsia ja hän olisi avoin ajatukselle myös uudesta lapsesta, niin en näkis mitään ratkaisevaa estettä sille, ettenkö voisi olla suhteessa yksinhuoltajan kanssa. Toivottavaa toki on, että kumppanini välit exään on asialliset ja että lasten asioista sovitaan kypsästi eikä niistä tarvitse kenenkään kanssa tapella. Lapset ei saa joutua keskelle aikuisten taistelukenttää missään vaiheessa.
Ehkä moni ajattelee asioiden tulevan jollain tavalla monimutkaisemmiks, jos mukana kuvioissa on alusta lähtien toisen lapset ja exä. Lapset on otettava huomioon alusta lähtien ja sellaista pelkkää "sinä ja minä"-vaihetta ei oikeastaan ole lainkaan, sitä vaihetta kun eletään vain ja ainoastaan toisilleen. Mä uskoisin lapsirakkaana selviäväni ilman tuotakin vaihetta, mutta en kiellä sitä etteikö lapsellisen miehen kanssa olis haastavampaa löytää oikea rytmitys suhteeseen kuin lapsettoman kanssa.
Niin tai näin, niin uusi suhde on aina haastava olipa kumppanilla lapsia tai ei. Mä en henkilökohtaisesti kuitenkaan näe lapsia esteenä suhteen muodostumiselle, kunhan muistetaan puhua avoimesti asiat läpi jotta jokainen ymmärtää oman roolinsa eikä tule turhia yhteentörmäyksiä.
Mulle on jotenkin tullut semmonen tunne, et miehelle tärkeintä ois kuitenkin kun sillä ois se oma lapsi ja mitä enemmän lapsia yh:lla on, niin sitä mahdottomampaa/epätodennäköisempää sen naisen kanssa miehen mielestä on sitä omaa muksua saada. Asioista tietty kannattaa puhua.
Toki miehen pariutumishaluttomuuteen voi vaikuttaa myos kaikki ne syyt, jotka vaikuttaisi huolimatta siitä onko nainen yh vai lapseton - eli luonne, ulkonäkö jne. Aina ei syy oo laps(e)issa tai lapsen/lasten isässä, jos mies ei yh:ta halua.
enemmän siitä, että naisen sydämen lisäksi on valloitettava naisen lasten sydämet.
Monesti lapset ovat mustasukkaisia äidistään.