Minä olen kaikkea muuta kun ihannenainen.
Olen ylipainoinen, kroppa muutenkin huonokuntoinen. Olen yksinäisyyden takia katkera ja surullinen.Parisuhteenikin vetää viimesiä.
Olen vasta 19, ja koko elämä valuu sormien välistä.
Ystävät on kadonnut. Olen 30kg ylipainoinen. Olen tyytymätön kroppaani. Vihaan itseäni, mutten saa mitään tehtyä itselleni.
Missä on huumorintaju? En ole kiinnostava enään.
Entä halu seksiin?
Surullista, mutta totta. Olen vankina omassa itsessäni.
What to do?
Olen ylipainoinen, kroppa muutenkin huonokuntoinen. Olen yksinäisyyden takia katkera ja surullinen.Parisuhteenikin vetää viimesiä.
Olen vasta 19, ja koko elämä valuu sormien välistä.
Ystävät on kadonnut. Olen 30kg ylipainoinen. Olen tyytymätön kroppaani. Vihaan itseäni, mutten saa mitään tehtyä itselleni.
Missä on huumorintaju? En ole kiinnostava enään.
Entä halu seksiin?
Surullista, mutta totta. Olen vankina omassa itsessäni.
What to do?
Vastaukset 4
Vanhimmat
turhaan sure. Elämä on paljon, paljon muutakin kuin pelkkä ulkonäkö. Ja itse on nähnyt reippaasti ylipainoisia naisia jotka ovat olleet minun mielestä kauniita. Niin varmasti olet sinäkin:)
Sun kannatta olla huolissasi kropastasi terveydellisistä syistä eikä kauneusihanteen vuoksi.
Tuossa iässä 30 kg on tosi paljon, ja sillä on vaikutusta hyvin moneen elämän alueeseen. Kun ei ole tyytyväinen itseensä niin siitä seuraa masennus, mikä saattaa vaatia lääkitystä. Useamman masennnuslääkkeet taas herkästi lihottavat ja noidankehä on valmis.
Jos jotain positiivista, niin ainakin rehellisesti myönnät itsellesi, että olet tyytymätön ja tiedostat miten tämä asia vaikuttaa elämääsi. Jos sä ratkaiset ja onnistut asiassasi niin saat siitä paljon sisua ja päättäväisyyttä tulevia vuosia ajatellen. Aseta itsellesi pidemmän tähtäimen tavoitteita liikunnan, ruokavalion ja peruselämäntapojen suhteen.
LaihdutusKUUREILLA ei saavuta elämässään mitää pysyvää.
T: N35 (tuosta aikaisemmasta keskustelusta)
Tätä palstaa ei ehkä kannata liikaa kattoo, en mäkään täytä noiden kriteerejä vaik oon 20 v, normaalipainoinen enkä mikään poikkeuksellisen rumakaan. Kuitenkin oikeessa elämässä sitä huomiota saa.
Mut ikävä tosiasia on, että jos ei oo ihan harvinaisen kaunis niin negatiivinen asenne karkottaa suurimman osan miehistä. Oon ite kokenu, koska kun pari vuotta sitten olin vielä aika masentunu niin kukaan ei tuntunu huomaavan ja hyviksi ystäviksi luulemanikin tyypit alkoivat kartella. Onhan se p****stä kun ihminen tavallisesti jätetään just silloin kun eniten tarviis toisia. Tuota kuitenkin tapahtuu melkein kaikille, eikä siinä paljoa auta normaalipainoisuus. Toivottavasti menee ohi. Tee jotain mikä vaatii keskittymistä muuhun kuin niihin 30 kiloon.
olen kohtalotoverisi, mutta käänteisesti vain, olen liian laiha.. Masennuksen myötä laihduin about 20 kg, joka on suurinpiirtein 20kg liikaa...
Olin todella muodokas, ei liian laiha, muttei liian lihavakaan, toisin sanoen aika sopiva kai... Ns. joka miehen unelma... Silti , tai juuri siitä syystä en KOSKAAN ollut tyytyväinen itseeni. Minua ahdisti, miten miehet juttelivat vain rinnoilleni eikä minulle, ja halusivat vain sitä yhtä! Kukaan ei kuunnellut minua eikä ottanut tosissaan, sillä olin "liian" hyvännäköinen. No sitten tapahtui jotain, masennuin ja laihduin liikaa. Kaikki muodot hävisivät, ja nyt minua ei kukaan edes suurinpiirtein vilkaise. Sinänsä todella hyvä juttu, sillä nyt saan ainakin vihdoin olla rauhassa!
Jos asiaa taas ajattelee toiselta kannalta, niin minun tilanteeni heijastaa täysin tätä maailmaa, jossa elämme. Maailma todellakin on sairastunut pinnallisuuteen, narsismiin ja kertakäyttö ajatteluun. Ihminen on vain kertakäyttöinen tuote, joka pitää olla parhaassa mahdollisessa "myyntikunnossa". Ainoa millä on väliä, on se miltä näytät. Jos haluaa tulla myydyksi hyvään "hintaan", sinun pitää sopia tiettyyn muottiin, jonka mm. media, viihde ja miehet ovat määritelleet.
Toisaalta, haluammeko me edes sellaista kumppania, joka vaatii meitä mahtumaan johonkin täydellisen naisen muottiin? No ei varmasti! En minä ainakaan! Enkä usko, että sinäkään!
Silloin kun tapaa sen oikean, ulkonäöllä, vaatteilla, statuksella, jne.. ei ole mitään väliä. Sillähetkellä kaikki turha häviää ympäriltä, ja todellinen kohtaaminen tapahtuu sielujen tasolla. Näkö ohittaa kaiken ulkoisen ja siirtyy suoraan katsomaan ja tuntemaan sielullaan ja sydämellään. Se on paljon kauniinpaa ja koskettavampaa, kuin yksikään maallisilla asioilla rehvasteleva elvis.
Unohdetaan mekin kaikki pinnallinen ajattelu, ja keskitytään vain siihen, mikä on oikeasti tärkeää! Siihen ainakin itse pyrin, vaikka välillä onkin vaikeaa.. :/
Toivon sinulle rakkautta ja valoa elämään!!!