Astuin ostoksilla käynnin jälkeen hetken mielijohteesta sisään erääseen ydinkeskustan kuppilaan. Tilaustaan tekemässä ennen minua oli viehättävän näköinen vaalea nainen ja vielä hänen edessään tumma mies, oletin heidän tulleen siihen yhdessä.
Tuossa naisessa oli jotain aidon ja sympaattisen oloista, ehkä hiven surumielisyyttäkin. En voinut olla kiinnittämättä häneen huomiota, ja minusta hänkin reagoi jollakin vaikeasti täsmennettävällä mutta myönteisellä tavalla viereen tulooni. Miehen vuoksi en tietenkään voinut avata suutani tiskillä.
Sain oman olueni välistä ennen kuin naisen tilaus valmistui, istuin vapaaseen pikkupöytään ja katsoin vielä kiinnostuneena häneen. Ensivaikutelmani vain vahvistui, kun hän loi odottaessaan suuntaani mietteliään, hieman ujon katseen. Minusta hänessä oli paljon kaunista, mutta hän ei kuitenkaan vaikuttanut naiselta, joka ei vähääkään menisi hämilleen siitä, jos joku kävisi sen hänelle sanomassa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Hänenkin tilauksensa valmistui, ja yllätyin, kun hän ei suunnannutkaan tuon miehen seuraan. Toivoin että hän katsoisi vielä suuntaani, olisinhan halunnut osoittaa hänelle hymyllä että vapaa paikka pöydässäni ei voisi saada parempaa ottajaa. Hän kulki kuitenkin keskittyneesti, hitain askelin tyhjään sivupöytään.
Join hitaasti ainokaista oluttani, selailin lehteä ja vilkaisin välillä häntä vaistotessani että hän katseli suuntaani. Aina kun kävi näin, hän kuitenkin käänsi katseensa nopeasti eteenpäin. Mielikuvituksessani leikittelin sillä, mikä on hänen motiivinsa viettää yli puoli tuntia yhden kupposen ääressä, toivoen tietysti että koska hän ei vilkuillut kelloa eikä kännykkääsä, syynä voisi olla erään kiinnostavan miehen läsnäolo läheisyydessä.
Rohkaisevien katseiden, hymyn tai nyökkäyksen puutteessa en kuitenkaan tohtinut heittäytyä lempiselitykseni varaan ja lähestyä häntä. Ehkä katseiden takana oli kuitenkin vain jotakin hänen kauan sitten tapaamaansa tuttavaa lievästi muistuttava olemus. Kun lehti oli selattu ja lasi hitaimman kaavan mukaan tyhjennetty, saatoin vain katsoa pientä haikeutta tuntien viimeisen kerran häneen ja poistua.
Miksi tällainen pitkä avautuminen tilanteesta, jossa ei tapahtunut oikeastaan mitään?
Jos joku nainen sai tämän ansiosta hippusen lisää rohkeutta näyttää kiinnostuksensa miestä kohtaan, koen että tähän käytetty aika ei mennyt hukkaan. Toisekseen, nyt toisen oluen jälkeen tunnen tarvetta tulla ulos kaapista ja todeta olevani yhä aikuisella iällä parantumaton romantikko.
Hauskaa viikonloppua, erityisesti sinullekin vaalea viehätykseni.
Tuossa naisessa oli jotain aidon ja sympaattisen oloista, ehkä hiven surumielisyyttäkin. En voinut olla kiinnittämättä häneen huomiota, ja minusta hänkin reagoi jollakin vaikeasti täsmennettävällä mutta myönteisellä tavalla viereen tulooni. Miehen vuoksi en tietenkään voinut avata suutani tiskillä.
Sain oman olueni välistä ennen kuin naisen tilaus valmistui, istuin vapaaseen pikkupöytään ja katsoin vielä kiinnostuneena häneen. Ensivaikutelmani vain vahvistui, kun hän loi odottaessaan suuntaani mietteliään, hieman ujon katseen. Minusta hänessä oli paljon kaunista, mutta hän ei kuitenkaan vaikuttanut naiselta, joka ei vähääkään menisi hämilleen siitä, jos joku kävisi sen hänelle sanomassa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Hänenkin tilauksensa valmistui, ja yllätyin, kun hän ei suunnannutkaan tuon miehen seuraan. Toivoin että hän katsoisi vielä suuntaani, olisinhan halunnut osoittaa hänelle hymyllä että vapaa paikka pöydässäni ei voisi saada parempaa ottajaa. Hän kulki kuitenkin keskittyneesti, hitain askelin tyhjään sivupöytään.
Join hitaasti ainokaista oluttani, selailin lehteä ja vilkaisin välillä häntä vaistotessani että hän katseli suuntaani. Aina kun kävi näin, hän kuitenkin käänsi katseensa nopeasti eteenpäin. Mielikuvituksessani leikittelin sillä, mikä on hänen motiivinsa viettää yli puoli tuntia yhden kupposen ääressä, toivoen tietysti että koska hän ei vilkuillut kelloa eikä kännykkääsä, syynä voisi olla erään kiinnostavan miehen läsnäolo läheisyydessä.
Rohkaisevien katseiden, hymyn tai nyökkäyksen puutteessa en kuitenkaan tohtinut heittäytyä lempiselitykseni varaan ja lähestyä häntä. Ehkä katseiden takana oli kuitenkin vain jotakin hänen kauan sitten tapaamaansa tuttavaa lievästi muistuttava olemus. Kun lehti oli selattu ja lasi hitaimman kaavan mukaan tyhjennetty, saatoin vain katsoa pientä haikeutta tuntien viimeisen kerran häneen ja poistua.
Miksi tällainen pitkä avautuminen tilanteesta, jossa ei tapahtunut oikeastaan mitään?
Jos joku nainen sai tämän ansiosta hippusen lisää rohkeutta näyttää kiinnostuksensa miestä kohtaan, koen että tähän käytetty aika ei mennyt hukkaan. Toisekseen, nyt toisen oluen jälkeen tunnen tarvetta tulla ulos kaapista ja todeta olevani yhä aikuisella iällä parantumaton romantikko.
Hauskaa viikonloppua, erityisesti sinullekin vaalea viehätykseni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja joka kerta ihmiset ovat ujoja, pitäisi elämässä mennä siihen hetkeen ja tarttua tilaisuuteen.
Minulle ainakin silloin joskus kävi noin vähintään kerran päivässä keskimäärin, joskus useamman kerran päivässä. Järkyttävintä on se, että ei käy enää.. Eli tarttukaa niihin tilanteisiin hyvät ihmiset kun vielä voitte!
Koska on vielä tuoreessa muistissa oma lauantaipäivän tapahtuma miltei samallaisessa tilanteessa, kirjoitan sen tähän.
Pöytääni tuli asiallisen oloinen mies, joka tervehti ja kysyi mitä kuuluu (alkoi puhua kuin vanhalle tutulle). Sinkkunaisena katsoin heti, ettei miehellä ole sormusta, joten mielenkiintoni todella heräsi.
Siinä tovin juteltuamme, hän mainitsi jossakin asiayhteydessä vaimonsa ja kyllä silloin meinas kahvit mennä vääräänkurkkuun. (tuo vaimon mainitseminen oli mielestäni tarkoitushakuista ja siihen loppui mielenkiintoni miestä kohtaan). Juttelimme vielä hetken, kunnes hän totesi, että pitää tästä lähteä jatkamaan matkaa.
Eli olin hänelle vain kaunista ja miellyttävää ruokaseuraa, kun kotona on tylsää!
Vai kehtasi mies PUHUA naiselle, ja ihan koko lounaan ajan, vaikka ei ollut edes avioitumisaikeissa. Pitäisihän nyt ukkomiehen ymmärtää että lounas pitää syödä yksin tuppisuuna ellei ole oma vaimo mukana. Härregud också.
Mainitsi vaimonsa "tarkoitushakuisesti"? Olisikohan se tarkoitus ollut, että älä nyt tyttö vielä häitä ala suunnitella, nyt vaan syödään lounasta ja jutellaan.
Miten olisi jos miettisit vähän onko oma asenteesi ihan asiallinen.
seuraavalla kerralla se lähestyminen mukaan tarinaan, se oli aina puute tossa tarinassa.
Ja kirjottaa kyllä osaat :)
Todella tyylikäs kuvaus, tilanteesta missä "ei tapahdu" mitään :)
tuossahan tapahtui itseasiassa paljon. Nuo tilanteet on vain niin mahtavia, että ne haluaisi pistää pakettiin ja avata sen paketin aina silloin kun taivaalla on vain harmaita pilviä:)
Kirjoittaminen sujuu valitettavasti paljon paremmin kuin puhuminen :).
Sitä johonkin johtavaa tapaamista odotellessa, parasta jatkoa heräävään kevääseen!
En kuitenkaan ole etsimäsi mutta vastaan jotain.
Pidän ihmisistä ja katselen mielelläni vastaantulevia silmiin. Ajattelen usein millainen mies tuokin kivannäköinen ja oloinen heppu oikeasti on. Joskus saatan useammankin kerran vilkaista jotain mielyttävän oloista kaveria ja nauttia pienestä silmäpelistä tämän kanssa.
Korostan kuitenkin etten ole ollut seuranhakufiiliksissä vaan juuri hienointa on tuollaiset ohikiitävät kivat hetket.
Minulla ei ole koskaan ollut halua tutustua sen lähemmin ihmisiin joita mielelläni katselen.
Lukuunotamatta miestäni joka tavatessamme teki aika rohkeasti aloitteen...hmmm vai minäkö se olin?
Miksi pitäisi tutustua sen paremmin? Miksi ei voi vain nauttia katselusta?
Joskus olen joutunut ikävään tilanteeseen kun olen "liikaa" hymyillyt miehelle toisesta pöydästä.
En haluaisi antaa väärää singaalia mutta hymy tulkitaan miesten keskuudessa selkeäksi kutsuksi??? Harmi koska se ei ollut sitä vaan hymy jota pitäisi useamminkin jaella...mutta siinä on riskinsä.
En minä ainakaan ala jakelemaan hymyjä naisille, jotka minua katsovat vain leikkimielessä. Se voi aiheuttaa pettymyksen, ennemmin kun huomaan naisen, jolta en mitään sen enempää halua, katselevan itseäni, alan tietoisesti välttää katsekontaktiakin, näin kaikki välttyvät sen suuremmilta murheilta.
Meidän kulttuurissa hymy on jo sama kuin lupaus mutta etelän maissa ihmiset hymyilevät toisilleen silkasta ystävällisyydestä.
Voi surku meitä juntteja ja mörököllejä!
Jos voisimme hymyillä huolettomammin ilman pelkoa vastakkaisen sukupuolen liimaantumisesta kylkeen voitaisiin näyttää useammin iloisemmilta =)
Oi vitsi tästä tuli kyl jotenki hyvä mieli :) varmaan aika yleistä monella. Itsekään en olis kun positiivisesti yllättynyt jos joku tulis juttelemaan:)