Apua lapsen kanssa

En tiedä onko tästä mitään apua , mutta kerron nyt oman tarinani lapsuudestani.Kun olin lapsi, olin isokokoinen. Minua haukuttiin tarhassa läskiksi, se oli jokapäiväistä kiusaamista.Olin liian pieni ottamaan vastuuta syömisistäni, vanhemmat eivät välittäneet siitä mitä söin. Sain siitä paljon tuskaa kun tajusin että olen lihava.Se aiheutti koulupelkoa ala-asteella, ja myös psykologisia ongelmia yläasteella,olen ollut muutaman kerran psykiatrisella osastolla lapsuuden kiusaamisen takia ja itseinhon takia myös. Tällä hetkellä tulee vain mieleen, että pelastakaa poikanne sosiaalinen elämä ja tulevaisuus, omat vanhempani eivät sitä tietenkään tajunneet.Tajutkaa te! Tsemppiä. T: Tyttö 16 v.

Ethän halua, että kun poikasi on vanhempi, hän vihaa sinua, koska on lihava? Koska niin on käynyt minulle. Vanhemmillani on aivan vääränlaiset ruokailutottumukset ja jo pienenä olin pullea. Nyt aikuisiässä en ole vieläkään oppinut syömään oikein, ja syytän vanhempiani. En edes käy mielelläni heidän luonaan, koska siellä tuputetaan pullaa yms.

9-vuotiaan ei muutenkaan kuuluisi viettää kaikkea aikaansa konsolin ääressä. Sinulla on oikeus ottaa lapselta konsoli ja herkut pois, olet hänen vanhempansa. Jos hän huutaa, huutakoon. Kyllä hän siitä ajan kanssa rauhoittuu. Pyydä hänet vaikka kanssasi lenkille tai yritä saada kavereiden kanssa johonkin liikuntaharrastukseen. Muuten hänellä ei pian enää ole niitä kavereita, jos hän vain kotona istuu.

Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, mutta noin asiat nyt ovat. Ei 9-vuotias lapsi pysty päättämään syömisistään tai ajankäytöstään. Ne kuuluvat vanhemmille.

että ette rajoita pojan syömisten määrää niinkään, ainakaan aluksi, vaan muutatte ruoan laatua jota kotona syötte. totutelkaa poika kasviksiin ja hedelmiin, ruisleipään jne. hyvää ruokaa voi myös tehdä terveellisesti. lapselle ei saa tulla oloa, että hän ei saa syödä, muuten se koituu hänelle pakkomielteeksi... kasvava lapsi saa syödä, mutta vanhempien on otettava vastuu mitä hänelle tarjotaan. kerrothan tällä palstalla miten teillä edistytään, voimia!

Vanhempien vastuulla on se mitä kotona on tarjolla. Ei kai poika päätä mitä kaupasta ostetaan? Jos herkkuja ei kotona ole, ei hän niitä saa ellette anna hänelle omaa rahaa. Minäkin olen sitä mieltä, että määrää ei tarvitse vielä rajoittaa vaan vaihtaa tarjolla olevia ruokia. Kuulostaisi siltä, että ruoka on pojan hyvä seuralainen, jonka kanssa pelata pelejä ja tämä pitäisi saada muuttumaan. Kuulostaa myös siltä, että poikanne on täynnä sokeria (=nopeita ja tyhjiä hiilihydraatteja), joihin voi todellakin kehittää jonkinlaisen riippuvuuden ja nyt on vieroitusoireita ilmassa. Te olette vanhemmat, te olette vastuussa ja teidän pitää kestää tilanteen korjaamisen vaatima epämukavuus. Vaiva on poikanne parhaaksi.

on ikävä todeta että sen edestään löytää minkä taakseen jättää!! -olette melkoisen sopan keittäneet ja nyt joudutte ottamaan lusikan kauniiseen käteen.

En tämän enempää ryhdy saarnaamaan vaan suosittelen että pyydätte apua ja erityisesti käytännön neuvoja ensin sieltä kouluterveyden hoitajalta, hän osaa ainakin ohjata teidän eteenpäin. En usko että täältä keskustelupalstalta saatte tukea tuskaisee urakkaanne.

Ymmärrän ja tiedän täysin tunteenne. Tietysti vastuu on vanhemmilla, mutta en ala saarnaamaan. On niin hirvittävän helppo antaa toisille ohjeita, mutta kuka meistä osaa toimia oikein. Minäkin tiesin jo 15-vuotiaana kuinka lapseni kasvatan :) Ei ihan mennyt sekään asia "käsikirjoituksen" mukaan. Meillä pojalla on sama ongelma. Hän ei suostunut osallistumaan mihinkään liikuntaan, vaikka hän olisi saanut aloittaa minkä hyvänsä harrastuksen meidän puolesta ja kannustimmekin häntä, mutta turhaan. Hän oli kuin liimaantunut pleikkariin ja tietokoneeseen. Kun hän pyysi karkkia ja muita herkkuja, annoin niitä hänelle. En raaskinut niitä kieltääkään, koska halusin hänen olevan onnellinen. Tämä oli tosi paha "karhun palvelus". Hänellä ei ollut oikein ketään kaveriakaan ja yritin varmasti näillä herkuilla hyvittää sen hänelle. Onneksi nyt on alkanut kasvupyrähdys ja hänen painonsa on pysynyt kurissa ja pituutta on tullut lisää. Nyt isompana hän on itse alkanut katsoa vähän enemmän mitä suuhunsa laittaa. Olemme sopineet, että lauantai on karkkipäivä ja muulloin niitä ei napostella. Nyt hän on alkanut pelata kavereiden kanssa pihalla sählyä muutamana iltana viikossa, mutta mihinkään harrastukseen hän ei edelleenkään lähde. Hän jotenkin häpeää itseään vaikka olen yrittänyt pitää hänen itsetuntonsa korkealla ja kannustaa häntä kaikessa. Koko ajan jotain popsimisesta on vaikea päästä eroon. Ehdotan, että rajaatte peliaikaa ja jos se ei hänelle käy, otatte koko pelikonsolin pois pariksi päiväksi (hirveätä kiristää, mutta se saattaa auttaa). Tämän ajan hän voisi viettää vaikka pihalla pelaten ja leikkien. Laita hänelle porkkana- ja lanttutikkuja sekä hedelmiä valmiiksi lautaselle, josta hän voi niitä popsia karkkien sijaan. Tee rasvattomasta maidosta tai jogurtista ja hedelmistä tai marjoista pirtelöä, johon laitat vain vähän sokeria. Nopeasti hän tottuu uusiin makuihin ja karkin kaipuu jää vähemmälle. Kerran tai pari kertaa kuukaudessa ei pizza tai hampurilainen ole mielestäni haitaksi. Älä osta kotiin karkkeja tai muitakaan herkkuja kuin ainoastaan vaikka esim. lauantaina. Yritimme saada poikaamme innostumaan uimisesta, mutta sekään ei onnistunut. Uinti olisi niin hyvä liikuntamuoto ylipainoiselle. Yritä puhua hänelle ja perustella asiat (tämäkin helpommin sanottu kuin tehty). Kerro hänelle eri sairauksista, joihin altistuu ylipainoisena. Olen itse ollut ylipainoinen n. 10 vuotiaasta alkaen ja olin koulukiusattu ja se on vaikuttanut ja vaikuttaa vieläkin elämääni. Söin pahaan olooni ja paino ei kun lisääntyi. Olisin toivonut, että vanhempani olisivat puuttuneet vääriin ruokailutottumuksiini, mutta ei siihen aikaan asia ollut heidän mielestään tärkeä. Nyt teillä on hyvä sauma puuttua asiaan ja korjata se ennen suurempia vaikeuksia. Helppo tehtävä se ei varmasti ole ja monta kertaa sydämeen koskee, mutta älkää antako periksi. Kaikki on poikanne parhaaksi. Toivotan teille kaikille hyvää jatkoa.