Nyt tuntuu pinnalla olevan aiheena se, että miksi
nimenomaan miehet haluavat nopeasti tavata.
Itse epäilisin, että kyseessä on pettymys naisten
ulkokuoreen. Nämä miehet nimenomaan eivät
halua kuin hoikkia naisia.
Heille se on ensimmäinen ja tärkein vaatimus,
siksi he haluavat tavata tarkistaakseen, ennen kuin
haluavat tutustua lähemmin.
Herääkin vääjäämätön kysymys heidän
kohdallaan: ovatko he kiinnostuneita
naisen luonteesta lainkaan.
nimenomaan miehet haluavat nopeasti tavata.
Itse epäilisin, että kyseessä on pettymys naisten
ulkokuoreen. Nämä miehet nimenomaan eivät
halua kuin hoikkia naisia.
Heille se on ensimmäinen ja tärkein vaatimus,
siksi he haluavat tavata tarkistaakseen, ennen kuin
haluavat tutustua lähemmin.
Herääkin vääjäämätön kysymys heidän
kohdallaan: ovatko he kiinnostuneita
naisen luonteesta lainkaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuule sille ei voi mitään, että ihminen ihastuu ihmiseen kokonaisuutena. Valitettavasti tuntemattomaan ihastuminen on vaikeaa muutaman viikon kirjeenvaihdon perusteella. Vaikka luonne tuntuu kuinka mukavalta, niin tilanne saattaa muuttua täysin kun kohdataan ja mielikuvat vastapuolesta murtuvat.
Mulle kävi kerran näin eli kun näin mukavan kirjeenvaihtokaverini niin hän tuntui täysin ventovieraalta. Minulle annettu mielikuva ei millään tavalla korreloinut ulkoisen olemuksen kanssa.
Todellisessa elämässä voisin herkemmin ihastua "väärän näköiseen" ihmiseen, jos hän on vuosien varrella osoittanut todella hyväksi tyypiksi. Kirjevaihtokaverin kanssa tämä sääntö ei päde. Silloin koen lähinnä tulleeksi huijatuksi.
"Herääkin vääjäämätön kysymys heidän
kohdallaan: ovatko he kiinnostuneita
naisen luonteesta lainkaan."
Vastaus: Minusta luonteeseen tutustuminen on
aidointa juuri livenä! Ulkonäkö, eleet ja olemus viestittää huomattavasti enemmän kuin tarkoin muotoiltu kirje.
"Minulle annettu mielikuva ei millään tavalla korreloinut ulkoisen olemuksen kanssa. "
Ja HUOM!!! paino sanalla annettu!!! Sinä itse luot sen mielikuvan päähäsi, ei se toinen.
Jos minä sanon totuudenmukaisesti olevani punatukkainen, vihreä silmäinen pitkä nainen, niin en ole vastuussa siitä miallaisen kuvan vastapuoli siitä tekee päähänsä.
Nämä on niin naurettavia ruikutuksia täällä, että menkää nyt hyvät ihmiset sinne elävään elämään etsimään, missä se ihminen on rehellisesti näkyvissä kaikkine vikoineen.
Jos koet tulleesi jopa huijatuksi niin siitäkin voit syyttää vain itseäsi ja ylimitoitettuja odotuksia.
Ymmärsit täysin oikein, eikä siitä kannata imeä hernettä nenukkaan.
Nettikirjoittelun huonona puolena on, että kommunikaatio synnyttää väärät mielikuvat.Osa ihmisistä hyödyntää tätä seikkaa surutta.
Mielikuva syntyy siitä kommunikaatiosta, mitä kirjoittelijat käyvät keskenään. Kyse on kahdesta todellisesta ihmisestä, eikä ihailija & filmitähti yhdistelmästä.
Mieskin varmasti tiesi ulkoisen viehätysvoimansa, koska ymmärsi olla antamatta kuvaansa.
Minä ainakin haluan tavata mahdollisimman pian (en nyt kuitenkaan ihan ekassa viestissä) siitä syystä että en näe mitä ihmeen hyötyä tuosta kirjottelun pitkättimisestä on, koska live tilanteessahan se lopullinen totuus vasta selviää. Tottakai sitä nyt sen verran täytyy kirjotella, että ne pääpiirteet; harrastukset, mitä hakemassa, kiinnostaako toinen jne. tulee selville, mutta jos hakee kumppania itselleen, niin kyllä sitä tavata täytyy, ei se kirjottelemalla selviä, eri asia jos hakee jotain kirjefrendiä. Ja ei minulla se syy ei tosiaan oo se että pitäs olla joku hoikka nainen (tykkään minä pullukoistakin:)).
Mutta live tilanteessa tulee paremmin esille se kokonaisuus (ulkonäkö luonne yleinen olemus sopiiko kemiat yhteen).
Sitäpaitsi täällä netissä on paljon myös sellaisia "deittailija" ihmisiä, jotka vaan tykkää kirjotella ja jaaritella jonku kanssa ilman että on aikomustakaan mihinkään vakavampaan ja sitten se kirjottelu vaan jossain vaiheessa loppuu kun löytävät uuden uhrin itselleen (tai niitä on jo useita ennestään). Ja tuommosen jälkeen ainakin minua vit***** alkaa taas sama kirjotusrumpa uudestaan jonku toisen kanssa, hermothan siinä menee, varsinkaan ku tätä kirjoittelua ei niin hirveesti rakasta (tosin nyt tuli aika pitkä stoori:))
Itselläni on muutamia puhtaasti internet tuttuja joiden kanssa olen jutellut lähes päivittäin tai ainakin muutaman kerran viikossa jo 6 vuoden ajan. En itsestäni heille valehtele eivätkä hekään todennäköisesti minulle, mutta tiedän että jos heidät joskus tapaisin niin varmasti pettyisin nimenomaan siihen mitä kyseinen ihminen fyysisesti viestittää. Ilmeet, eleet, äänenpaino, puheen luistavuus live tilanteessa ym. seikat eivät varmasti ole sitä mitä osasi odottaa, vaikka kyseisen henkilön kuvankin olisi nähnyt.
Lisäksi tilanteeseen tulee varmasti todella vaivaantunut ilmapiiri kun molemman pitkäaikaiset kuvitelmat murtuvat. Voi olla että kyseinen henkilö olisi ilman tätä pitkää nettituttavuutta ihan mukava ja pidemmän tuttavuuden jälkeen voisikin ystävyys jatkua livepuolellakin, mutta alkushokki on kyllä sitä kokoluokkaa, että sanoisin että se saattaa usein pilata koko ystävyyden.
Tästä syystä en ole koskaan aikonut kyseisiä henkilöitä nähdä ikinä livenä. Toki ehkä hieman kiinnostaisi tavata muutama näistä ihmisistä ja nähdä kuinka paljon ne omat kuvitelmat poikkeavatkaan todellisuudesta. Mutta kun kyse ei ole muusta kuin ystävyydestä niin mielestäni on turha lähteä pilaamaan tätä ystävyyttä.
sovittava treffit niin nopeasti kuin mahdollista,
jos siis tosissaan etsii sopivaa kumppania itselleen, olisi näyttäydyttävä toisilleen. Pitkän kirjoittelun jälkeen kiintyy toiseen joskus liikaa, ja nähdessä tuleekin pettymys, mutta tuumailee että olkoon, en peräänny enää kun tulemme niin hyvin juttuun. Aina se kuitenkin kummittelee taustalla, ei ole tyytyväinen toisen olemukseen, ei voi onnistua..
Jos mies ilmoittaa deittisivulla halukkuudesta tai mahdollisuudesta tavata myös "livenä", se mielestäni kertoo hänen terveestä itseluottamuksesta ja siitä että hän haluaa elämälleen muutosta, eikä hänellä ole mitään peiteltävää.
Ilman muuta pitää olla pyrky tavata aika pian, sillä verkon kautta ei tietenkään voi tutustua mitenkään todellisesti, ei edes luonteeseen. Ainoa, mitä tässä voi saada ihmisestä selville todella on nämä perusasiat, koot ja koulutukset ja harrastukset. Kaikki muu selviää vasta, kun ihmisen tapaa. Siksi ei ole mitään mieltä kirjoitella mitään kymmeniä viestejä ja ns. tutustua, koska siinähän tutustuu vain joko a) siihen mielikuvaan, mitä toinen tahtomattaan tai tahallaan haluaa antaa tai sitten b) siihen mielikuvaan, joka toisesta syntyy oman mielikuvituksen tuotteena eli syy ei välttämättä ole siellä toisessa päässä pelkästään. Näistä syistä ja jotta tämän harmistuksen voisi välttää, on ilman muuta viisainta tavata aika pian vaikka pikku kävelylenkin merkeissä:). Olen nainen eli ei se ole mikään pelkkä miesten ominaisuus:).
Nopea tapaaminen on järkevin vaihtoehto, koska jutut ennenpitkää lässähtävät ja mielenkiinto menee ja voi lähtä helposti karkuun kun on netissä. Toinen syy on ihan looginen, jos on pitkään viestitelty netissä niin mistä sitten puhua niillä treffeillä ja homma kusee siihen kun luullaan livenä sitten että toinen on tuppisuu.
Ehdottamalla tapaamista saa nopeasti selville miten paljon kiinnostaa ja uskaltaako nainen/mies ylipäätään lähteä minnekkään. Ei tietenkään heti kannata mitään ehdotella, se on päivänselvää.
"homma kusee siihen kun luullaan livenä sitten että toinen on tuppisuu."
Luottamusta ja mukavuustasoa pitää rakentaa myös livenä, ei netissä hankittu "luottamus" siirry live tilanteeseen. Paikka on uus, ihminen on uus ja erilainen livenä ja ihminen on siten varuillaan.
JOs paljon kirjottelee tai puhuu puhelimessa, odottaa, että livetapaamisessa juttu menee seuraavalle tasolle eli kun tosiaan ollaan jo ne kaikki perustutustumisjutut puhuttu. Livenä pitäisi tällöin olla jo kipinää, jotta on jatkotulevaisuutta. Eli paras tosiaan jättää sitä perusjuttua sinne livetilanteeseenkin, muuten voi olla iakmoista ihmetystä, jos homma ei etenekään vaihdikkaasti. Nim. kokemusta on.
no eivät oo kiinnotuneet muusta vaan näöstä ja juoda ja muuta paheita saa olla.Kunnon naisen paikka ei taida olla treffeissä.
Olen mies ikää 35, ja kuulun niihin miehiin jotka ehdottavat tapaamista suht nopeasti. Syynä tähän on se että etsin itselleni elämänkumppania. Ja tämän kumppanin kanssa aion elää ihan oikeata elämää, en pelkästään messengerin, sähköpostin välityksellä. Toiseen tutustuu puolen tunnin naamatusten keskustelun aikana paljon enemmän ja paremmin kuin viikkojen viesteilyn aikana. Viestejä voivat molemmat osapuolet miettiä ja laskelmoida pitkäänkin, mutta live tilanteessa ei miettimisaikaa jää vaan pitää olla täysin oma itsensä.
Ehdottomasti niin pian kun mahdollista tapaamaan. ja eka tapaaminen on hyvä sopia etukäteen jo sellaiseksi pikaiseksi, esim kahvilla max tunti, kävelylenkki 30min.
Tämä siksi, että jos toinen ei yhtään kiinnosta, pääsee tilanteesta pois. jos kiinnostusta löytyy molemmilta, sitten uudet paremmat treffit kehiin.
ja näin sanon naisena, useita miehiä treffanneena (ja lopulta poikaystävän löytäneenä).
Vain livenä voit aistia toisen ihmisen, synkkaako ja onko mitään seksuaalista kemiaa. Monta ihanaa ja kivaa, fiksua miestä tapasin, mutta kaikkien kanssa ei vaan voisi ikinä deittailla, toisten kanssa vaan on selittämätöntä vetovoimaa ja toiset kun veljen tai serkkupojan kanssa työpalaverissa.
Eli reilusti vaan treffeille, kirjekavereista ei ole kauheasti iloa, vähän vaan korviketta aitoon suhteeseen.
ja muuten, ei kannata luovuttaa heti, mullakin tärpäästi oikeastaan vasta 2 ilmoituksen ja lähes 20 treffin jälkeen (ajallisesti n.3v).
Joo, kauhee massadeittaajanainen - mutta oikeaa kannattaa odottaa ja olla itselleen rehellinen.
Kyllähän sitä saa vaatia naiselta hoikkuutta varsinkin jos itsekin on hoikka tai normaalipainoinen. En ymmärrä miehiä jotka ovat lihavia ja silti haluaisivat itselleen hoikan naisen. Itse ainakin harrastan liikuntaa niin paljon , että toivoisin myös naisen olevan hoikka, jotta pystyisi harrastamaan samoja asioita. Tottakai olen myös kiinnostunut naisen luonteestakin. Ei ne lihavat naiset nimittäin ole luonteeltaan sen parempia kuin hoikatkaan...
tapaamista melko nopeasti, en etsi mitään missiä, mutta pitäähän sen kumppanin omaa silmää miellyttää ja toki muutenkin olemus, eleet, teot ym. ovat sellaisia jotka sanovat ihmisestä paljon.
Sitä kyllä ihmettelen, et jotkut naiset ovat profiileissaan kehuneet itseään nätiksi tai komeaksi, onhan se hyvä että ihmisellä on hyvä itsetunto, mut joku raja siinäkin pitäisi olla!
Mutta mutta jokusilla treffeillä olen käynyt ja todennut, että tämä syteemi ei ole minua varten, en kiellä etteikö monet täälltäkin sen kumppanin löydä, mutta minä en. Onnea ja tsemppiä kuitenkin muille!!
Itse 40 naisena ja muutaman vuoden netti- ym. ilmoja laatineena olen sitä mieltä, etten halua kirjoitella viikkotolkulla itsestäni tuntemattomalle ihmiselle. Vain kasvotusten tapaaminen osoittaa, onko molemmilla halua tutustua paremmin ja jatkaa treffailua. Jos ekoilla treffeillä musta tuntuu, että kemiamme on aivan pakkasen puolella, toinen on hissukka/pedanttinen/perfektionisti tms. tylsää, niin mitä ihmeen järkeä minun olisi ollut jatkaa kirjeenvaihtoa sellaisen ihmisen kanssa.
Samoin jos toisen ulkoinen olemus on NIIN vähän mielenkiintoa herättävä, etten voisi IKINÄ kuvitellakaan vaikka suutelevani miestä (seksistä nyt puhumattakaan), on asia selvä ja piste. En ole etsinyt kirjekaveria vaan MIESTÄ elämääni, rakasta vaikka loppuelämäksi. Silloin on kemian toimittava ja luonteeseen tutustuminen etenee sekin omalla painollaan.
Ilmeet, eleet, kemia ym. Kaikilla niillä on merkityksensä. Ujot ja erittäin varovaiset ihmiset saavat puolestani kirjuutella kirjeitään vaikka parikin vuotta. Aivan rauhassa :)).
Itse löysin ( en tosin S24:stä). Itse aloin ehdottamaan tapaamista pian. Ja nyt olemme niin rakastuneita!! Voi se tärpätä!
Itse opin tämän että kannattaa tavata mahdollisimman pian kantapään kautta pari vuotta sitten kun aloittelin nettideittailua. Ihan ensimmäisen tuttavuuden kanssa kirjoiteltiin ja chattailtiin pari viikkoa ja innostus oli kova, mutta kun sitten kun näin tämän leidin ensimmäisen kerran livenä pettymys oli järkyttävä kun ovea avaamaan saapui arviolta reippaasti yli satakiloinen ilmestys. Sen verran suuri pettymys tämä oli että sen jälkeen en enää kuvattomien viesteihin vastaillut ja kuvallisenkin tuttavuuden halusin nähdä mahdollisimman pian livenä.