Tapasin eron jälkeen vanhan ystäväni ja hän puolestaan tutustutti minut hänen ystäväänsä. Me kaikki kolme olemme eronneet pitkistä liitoista. Pidimme yhteyttä ja kävimme ulkona, elokuvissa ja vietimme naisten iltoja. Meillä kaikilla kolmella oli yhteinen haave löytää uusi mukava miesystävä. Siinä iltoja istuessamme lupasimme toisillemme, ettemme jätä ketään yksin, jos muut löytävät uuden miesystävän.
Kuinka ollakaan, löysimme kaikki kolme uuden miehen. Minulle vain kävi niin huonosti, että uusi miesystäväni osoittautui petturiksi eli minä en riittänyt hänelle vaan hän piti muitakin naisia. Minulle oli aika rankaa jäädä taas yksin, mutta en kuitenkaan halunnut seurustella sellaisen miehen kanssa, joka pyörittää useampaa naista yhtä aikaa.
Nyt olen ollut kesästä asti yksin ja yksinolo tuntuu kovin rankalta. Naisystävillänikään ei ole enää aikaa minulle, sillä he seurustelevat edelleen. Muutaman kerran olen heiltä pyytänyt, että viettäisimme yhteisen illan, mutta se ei vain ole onnistunut heidän seurustelun vuoksi. Olen kuitenkin odottanut, että he tulisivat kanssani ulos, mutta odotus taitaa olla turhaa, kun olen sitä heiltä suoraan pyytänyt eivätkä he siitä ole kiinnostuneita. Nyt mietin, onko meidän ystävyys ollutkaan ystävyyttä, kun minut on jätetty näin yksin. Jotenkin tuntuu siltä, että olen vain se kolmas, joka muistetaan vain silloin, kun muita ei ole saatavilla. Yksinkään en ulos osaa mennä ja olen jo sen ikäinen (viisikymppinen) että uusien ystävien löytäminen ole kovinkaan helppoa. On minulla oma perheeni ja siitä olen iloinen, joten totaalisen yksin en ole. Ystäviäni kuitenkin kaipaan. Olen vähän ihmeissäni tämän asian kanssa, sillä aikaisemmin minulla on ollut ystäviä, eron myötä kaikki vain ovat jonnekin kadonneet. Mistä voisin löytää uusia ystäviä?
Kuinka ollakaan, löysimme kaikki kolme uuden miehen. Minulle vain kävi niin huonosti, että uusi miesystäväni osoittautui petturiksi eli minä en riittänyt hänelle vaan hän piti muitakin naisia. Minulle oli aika rankaa jäädä taas yksin, mutta en kuitenkaan halunnut seurustella sellaisen miehen kanssa, joka pyörittää useampaa naista yhtä aikaa.
Nyt olen ollut kesästä asti yksin ja yksinolo tuntuu kovin rankalta. Naisystävillänikään ei ole enää aikaa minulle, sillä he seurustelevat edelleen. Muutaman kerran olen heiltä pyytänyt, että viettäisimme yhteisen illan, mutta se ei vain ole onnistunut heidän seurustelun vuoksi. Olen kuitenkin odottanut, että he tulisivat kanssani ulos, mutta odotus taitaa olla turhaa, kun olen sitä heiltä suoraan pyytänyt eivätkä he siitä ole kiinnostuneita. Nyt mietin, onko meidän ystävyys ollutkaan ystävyyttä, kun minut on jätetty näin yksin. Jotenkin tuntuu siltä, että olen vain se kolmas, joka muistetaan vain silloin, kun muita ei ole saatavilla. Yksinkään en ulos osaa mennä ja olen jo sen ikäinen (viisikymppinen) että uusien ystävien löytäminen ole kovinkaan helppoa. On minulla oma perheeni ja siitä olen iloinen, joten totaalisen yksin en ole. Ystäviäni kuitenkin kaipaan. Olen vähän ihmeissäni tämän asian kanssa, sillä aikaisemmin minulla on ollut ystäviä, eron myötä kaikki vain ovat jonnekin kadonneet. Mistä voisin löytää uusia ystäviä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä nelikymppisenä huomannut myös ettei enää ole ystäville aikaa. Kaikilla on omat elämänsä ja ihmisistä on tullut itsekkäitä. Aina kaikesta tuntuu löytyvän negatiivista eikä naureta ja pidetä hauskaa. Ystävät on jäänyt ja pitkälti liikun yksin, nauttien lapsista ja elämästä sellaisena kuin se on :) Iloa rintaan!