Olen seurustellut 2,5 vuotta poikaystäväni kanssa. Tavattiin netissä ja asutaan eri maissa, mutta viimeisen vuoden aikana ollaan tavattu useamman kerran ja viivytty pitkiä aikoja molempien kotimaissa. Ja kaikki sujui hyvin..
Nyt kuitenkin viimeisen parin kuukauden ajan on alkanut tuntua, että olen yksin tässä suhteessa. Mieheni on laiska ja aika saamaton - on ollut aina.
Ennen juttelimme tuntikausia mesessä, mutta nykyään se rajoittuu "moi, mitä kuuluu" -sanoihin.
Olen ottanut asian esille monta kertaa ja sanonut, että kaipaan enemmän huomiota mutta miehen kommentti on aina "ei kiinnosta".
En myöskään osaa enää puhua hänelle mistään. Viimeksi kun kerroin, että oli vaikea päivä niin kommentoi sanoilla "aha, voisit kirjoittaa draamaelokuvan elämästäsi."
Hänellä ei ole työpaikkaa - saati opiskelupaikkaa. Päivät hän istuu kotona tietokoneella.
Itselläni on kolme työtä ja monesti tästäkin asiasta on rutissut.
Olen kolmen viikon päästä muuttamassa mieheni kotimaahan mutta pari päivää sitten mies tylysti ilmoitti, ettei tarvitse tulla.
Itselläni on siellä työpaikka valmiina, sopimukset kirjoitettuna!
Oli lisäksi luvannut auttaa pankki asioissa mutta sanoi nyt myöhemmin, ettei olisi kuitenkaan siinä auttanut.
Olen kauan miettinyt mitä tämän asian kanssa tekisin. En jaksa enää olla se ainoa, joka suhteeseen panostaa, sillä tuntuu että saan aina paskaa niskaani.
Mies ei myöskään pidä tekemästäni ruoasta, vaan kehuu oman äitinsä keitoksia. Niinpä joudun aina kokkailujeni jälkeen tekemään vielä erikseen ruoan miehelle - samalla tavalla siis, kuin hänen äitinsä sen tekisi.
Mies ei koskaan tuo kukkia tai muita lahjoja, koska se on hänen mukaansa homoa.
Hän ei myöskään pidä vaatteistani - tai valkoisista farkuistani, sillä nekin ovat homoa.
Kerran kaupassa hän esitteli minulle vaatteita ja sanoi, että tälläisiä vaatteita hän haluaisi minun käyttävän.
Välillä olen miettinyt, että olenko jokin fantasiahahmo jota hän yrittää muokata mieluisaksi.
Haluaisin myös, että mieheni on mies eikä mikään lapsi. Hän on minua kaksi vuotta vanhempi(22), mutta antaa ymmärtää olevansa huomattavasti nuorempi.
En haluaisi olla suhteessa se päättävä osapuoli, sillä aina se on minusta kiinni, jos jonnekin olemme menossa.
Esimerkiksi täällä suomessa ollessamme olin kehitellyt kaikenlaista ohjelmaa, josta mies oli aluksi innoissaan.
Kun koitti päivä, että jotakin olisi pitänyt tehdä, niin hän mieluummin istui tietokoneellani.
Silti hän valittaa, kun en muka ole kehitellyt mitään tekemistä.
Ollako vai eikö olla yhdessä...
Nyt kuitenkin viimeisen parin kuukauden ajan on alkanut tuntua, että olen yksin tässä suhteessa. Mieheni on laiska ja aika saamaton - on ollut aina.
Ennen juttelimme tuntikausia mesessä, mutta nykyään se rajoittuu "moi, mitä kuuluu" -sanoihin.
Olen ottanut asian esille monta kertaa ja sanonut, että kaipaan enemmän huomiota mutta miehen kommentti on aina "ei kiinnosta".
En myöskään osaa enää puhua hänelle mistään. Viimeksi kun kerroin, että oli vaikea päivä niin kommentoi sanoilla "aha, voisit kirjoittaa draamaelokuvan elämästäsi."
Hänellä ei ole työpaikkaa - saati opiskelupaikkaa. Päivät hän istuu kotona tietokoneella.
Itselläni on kolme työtä ja monesti tästäkin asiasta on rutissut.
Olen kolmen viikon päästä muuttamassa mieheni kotimaahan mutta pari päivää sitten mies tylysti ilmoitti, ettei tarvitse tulla.
Itselläni on siellä työpaikka valmiina, sopimukset kirjoitettuna!
Oli lisäksi luvannut auttaa pankki asioissa mutta sanoi nyt myöhemmin, ettei olisi kuitenkaan siinä auttanut.
Olen kauan miettinyt mitä tämän asian kanssa tekisin. En jaksa enää olla se ainoa, joka suhteeseen panostaa, sillä tuntuu että saan aina paskaa niskaani.
Mies ei myöskään pidä tekemästäni ruoasta, vaan kehuu oman äitinsä keitoksia. Niinpä joudun aina kokkailujeni jälkeen tekemään vielä erikseen ruoan miehelle - samalla tavalla siis, kuin hänen äitinsä sen tekisi.
Mies ei koskaan tuo kukkia tai muita lahjoja, koska se on hänen mukaansa homoa.
Hän ei myöskään pidä vaatteistani - tai valkoisista farkuistani, sillä nekin ovat homoa.
Kerran kaupassa hän esitteli minulle vaatteita ja sanoi, että tälläisiä vaatteita hän haluaisi minun käyttävän.
Välillä olen miettinyt, että olenko jokin fantasiahahmo jota hän yrittää muokata mieluisaksi.
Haluaisin myös, että mieheni on mies eikä mikään lapsi. Hän on minua kaksi vuotta vanhempi(22), mutta antaa ymmärtää olevansa huomattavasti nuorempi.
En haluaisi olla suhteessa se päättävä osapuoli, sillä aina se on minusta kiinni, jos jonnekin olemme menossa.
Esimerkiksi täällä suomessa ollessamme olin kehitellyt kaikenlaista ohjelmaa, josta mies oli aluksi innoissaan.
Kun koitti päivä, että jotakin olisi pitänyt tehdä, niin hän mieluummin istui tietokoneellani.
Silti hän valittaa, kun en muka ole kehitellyt mitään tekemistä.
Ollako vai eikö olla yhdessä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarinasi luettua ei miehesi sinua ainakaan kovin paljoa näytä arvostavan, kun haukkuu sinun laittamat ruoat, arvostelee pukeutumista. Tietenkin asioista voi sanoa ettei jostakin tykkää, jos aina vaan saa niskaansa valitusta niin kuka sitä jaksaa. Paraneeko suhteenne ainakaan tulevaisuudessakaan jos on jo parin vuoden seurustelun jälkeen tuollaista nujertamista. Itse en ainakaan jaksaisi jos toinen sanoisi etten syö sinun ruokaasi vaikka olisin nähnyt ruoan tekemisen vaivaa ja vielä ajatellut valmistaa sen toiselle rakkaudella. =) Jos haluat suhteen jatkuvan niin sinun kannattaa ainakin sanoa miehellesi painokkasti ettet tykkää kun sinua jatkuvasti haukutaan ja sitten on muututtuva jos haluaa olla yhdessä. Muuta en osaa oikein neuvoa..
"ei kiinnosta"...
kaukosuhde ja mesessä tulee siis vietettyä aikaa. tapaamista ollaan suunniteltu. missä tapasitte ensimmäisen kerran ja kuinka pitkä on välimatka?? kiinnostaisi kuulla....