Mitäköhän sitä tekisi..?

Näitä suhde-pettämis-mitä teen-keskusteluja on varmasti jo ihan tarpeeksi... mutta silti on minunkin "kysyttävä neuvoa". Oikeastihan tiedän, että mun pitää tehdä päätös itse, ja silleen... mutta se kun on niin vaikeeta.

Tilanne on se, että olen seurustellut 16-vuotiaasta asti ensimmäisen poikaystäväni kanssa(olen nyt 22v.) ja yhdessä olemme asuneet n. 2,5 vuotta. Suhteemme oli alussa etäsuhde, eli asuimme eri paikkakunnilla, minä opiskelija-asuntolassa ja hän kotonaan. Näimme toisiamme viikonloppuisin joko hänen luonaan tai minun vanhempieni luona. Myös kesälomat, ym. lomat olimme yhdessä. Kouluni loputtua muutin hänen kanssaan yhdessä asumaan hänen kotikaupunkiinsa.

Pian sen jälkeen petin ensimmäisen kerran... Baarista lähdin toisen miehen kanssa ja aamuyöllä menin kotiin. Morkkis oli kamala ja lopulta kerroin miehelleni ja hän sanoi arvanneensa(ei kyllä kertonut mistä ja luulenkin, ettei oikeasti arvannut). Minä itkin ja pyysin anteeksi, hän antoi, eikä asiasta ole sen jälkeen puhuttu. Hän myöskin luottaa minuun täysin, ei ole vastaan baarissa käyntejäni, tms.

Noin puoli vuotta tämän jälkeen petin seuraavan kerran, minulla oli pieni suhde mieheen, suutelimme ja menimme muutaman kerran sänkyyn. En kertonut miehelleni, eikä minulla ollut edes kauhean syyllinen olo... Vähän tämän jälkeen "erosimme" pariksi päiväksi, mies meni äitinsä luokse, mutta emme voineet olla erossa toisistamme. Olen pettänyt vielä muutaman kerran, yhdellä kertaa hänen ystävänsä kanssa. Viimeisestä kerrasta on kylläkin jo yli puoli vuotta. Joka kerralla olen ollut humalassa... En ole kertonut näistäkään miehelleni, vaikka pientä syyllisyyttä olen joskus tuntenut.

Nyt minun tekisi mieleni muuttaa yksin asumaan, olla vapaa tekemään mitä huvittaa, eikä KÄYTTÄÄ HYVÄKSENI mieheni kiltteyttä. Mutta kun hän ei halua erota! Ei sitten millään... en halua kertoa miehelle että olen pettänyt monesti, sillä tavalla hän ehkä suostuisi eroon, mutta se sattuisi niin pahasti, enkä halua hänen kärsivän. Hän rakastaa minua paljon, näyttää sen... vaikka tietysti hänessäkin on huonoja puolia.
En tiedä rakastanko häntä...? En tiedä mitä se rakkaus on, ei sitä varmaan ainakaan, että pettää toista... *huooh* Mutta kun toisinaan olen niin onnellinen mieheni kanssa, enkä haluaisi missään tapauksessa erota hänestä.
Kyllä nämä suhteet on sitten HE*VETIN vaikeita...