Miten voisi sulauttaa edes jollain tavalla yhteen kaksi täysin erilaista musiikkimakua?
Itse tykkään peruspopista, mutta mies ei voi sietää sitä ollenkaan... Välillä tuntuu kurjalta, kun olis kiva hempeillä yhdessä jonkun lempibiisini tahdissa. Mutta mies vaihtaa saman tien radiokanavaa, tai näyttää muuten kovin kärsivältä.
Toisaalta taas hänen luonaan ollessani hän soittaa "omaa" musiikkiaan, jota minä en jaksaisi kuunnella. Hänelle musiikki on kaiken lisäksi todella tärkeä asia elämässä. En nyt tarkoita, että se kaiken ylittäisi. Mutta en haluaisi ruveta valittamaankaan, kun tiedän miten paljon se hänelle merkitsee.
Itse tykkään peruspopista, mutta mies ei voi sietää sitä ollenkaan... Välillä tuntuu kurjalta, kun olis kiva hempeillä yhdessä jonkun lempibiisini tahdissa. Mutta mies vaihtaa saman tien radiokanavaa, tai näyttää muuten kovin kärsivältä.
Toisaalta taas hänen luonaan ollessani hän soittaa "omaa" musiikkiaan, jota minä en jaksaisi kuunnella. Hänelle musiikki on kaiken lisäksi todella tärkeä asia elämässä. En nyt tarkoita, että se kaiken ylittäisi. Mutta en haluaisi ruveta valittamaankaan, kun tiedän miten paljon se hänelle merkitsee.
Vastaukset 11
Vanhimmat
itselle sattunut, yleensä suhde on mulla alkanut musan siivittämänä, joten automaattisesti kummallakin on ollut sama maku musiikin suhteen.
Yhtä surkea asetelma suhteelle minusta tämä musiikkimakujuttu kuin jos toinen on koti, uskonto, isänmaa -tyyppi ja toinen minä itse, omat aivot, maailma -tyyppi. Olin kihloissa muutaman vuoden ensin mainitun tyyppisen tytön kanssa ja tapeltiin usein.
Törmäsin muuten aivan huippukaveriin, mutta hänen musiikkimauknsa on kamala. Minä pidän klassisesta ja hän suomipopista. Ystäväni varoitti, että tuosta ei tule mitään pidemmällä juoksulla. Miten ihminen voi kaikilta muilta osin tuntua niin "sukulaissielulta", mutta musiikkimakuna ääripäät. Voiko tämä yleensä toimia ja onko se kuinka yleistä?
mieheni tykkää huumorimusasta, esim. jope ruonansuu, sleepy sleepers jne. vanhasta mikko alatalosta ja irwin goodmanista. mä en voi käsittää miten joku jaksaa kuunnella semmosta paskaa!!! mä itse pidän nykypopista enkä tommosesta paskasta, se on meille nykyään tosi ongelma. jos järjestämme jotkut juhlat, niin hän laittaa jotain irwiniä soimaan ja saan hävetä silmät päästäni!! hän vaan sanoo et hyvää bilemusaa!! voi että mä en jaksa. ja tää mies on iältään 35v ja mä 27v.
tai sen kiinnostuksen aihetta??
Eikös se pidä mennä niin, et menette toisianne puolitiehen vastaan!
Jos se ei onnistu, on parempi poistua takavasemmalle....näin teet palveluksen molemmille!!
Olen itse purkkapoppikansaa ja mieheni hevimiehiä, joten:
- yleensä musiikki ei soi kotonamme taustalla
- molemmat kuuntelee haluamaansa musiikkia joskus kuulokkeilla
- yhteistä musiikkia on etsitty ja löydetty, esim. rokkia (sellaista mitä molemmat sietää, vaikka se nyt ei huippua olisikaan --> sopii siivouksen taustalle)
- autossa kärsimme molemmat :)
Vuosien varrella minä olen ruvennut paremmin sietämään sitä örinää ajoittain, esimerkiksi niillä automatkoilla, ja mieheni taas tietoisesti jättää sen pahimman valikoiman yksin kuunneltavaksi. Hempeitä biisejäkin hän kestää välillä, ja on joka suostunut tanssimaankin vaikka se hänelle koville otti, ja viihteelle lähtiessä valitsemme baarin milloin kenenkin musiikkimaun mukaan.
Kompromisseja ja kuulokkeet, siinä ratkaisu.
Yhdessä emme juuri musiikkia kuuntele.
Aika pitkälti sulatan mieheltä erilaisia musiikkimieltymyksiä, mutta NRJ-tyyppistä shaissea en missäääääään tapauksessa! Hyvää musiikkia on monessa eri genressä, mutta hittiradioiden r'n'b/hiphop/eurotekno on aivan kammottavaa. On tosi vaikea kuvitella, että seurustelisin miehen kanssa joka k.o musiikkityyleistä diggaa.
Musiikki on itselleni tosi tärkeä juttu joten on mielettömän tärkeää että mies sietää mun musiikkimakuani. Ja minä hänen. Samalla intohimolla miehen ei tarvitse musiikkiin suhtautua, kunhan mun harrasteeni ei vain aiheuta hänessä allergisia rektioita.
Toisaalta taas kapeakatseinen rokkipoliisius on myös rasittavaa. Virheitä bongailevan rokkipoliisin kanssa on tylsää käydä keikoilla. x)
Avarakatseinen pitää toki olla. Olen löytänyt tosi mielenkiintoisia musiikillisia tuttavuuksia kavereiden (ja joskus seurustelukumppaneidenkin) kautta.
Hankkikaa kuulokkeet. Niin voitte molemmat kuunnella haluamaanne musiikkia samanaikaisesti, silti toisianne häiritsemättä.
tai jompikumpi joustaa omista vaatimuksistaan..
En lähtisi suhteeseen naisen kanssa joka kuuntelee kovin erilaista musiikkia kuin itse, koska todennäköisesti muutkin elämänarvot olisivat aika erilaisia siinä tapauksessa.
tehdä niitä myönnytyksiä!!
Samalla linjalla olen minäkin, tuskin arvomaailma kohtaa jos musiikkimaku on niin kaukana toisistaan, ettei voi toisen musaa kuunnella vaan karvat pystyyn nousee!!
Tai sitten todennäköisesti eivät. Musamaku kulkee elämänarvojen kanssa naimisissa yleensä yläasteella hyvin tiiviisti, mutta ei se myöhemmällä iällä ole ehdoton arvojen mittari. Suurimmalla osalla pariskunnista musamaku on hyvin erilainen ja se ei ole vaikein asia mistä joutuu tekeen kompromisseja suhteessa.