Miten osaa olla yksin eron jälkeen

Miten ihmeessä tottuu elämään yksin, kun on aina ollut useimpia ihmisiä samassa asunnossa. Tuntuu että seinät kaatuu välillä päälle. On pieniä hetkiä jo, kun tuntuu hyvältäkin yksinoleminen, mutta sitten taas tulee voimakas ahdistus ja tunne, että kukaan muu ei ole koskaan missään näin yksin. Joskus jopa kaduttaa ero huonosta ihmissuhteesta. Olisi edes joku jonka kanssa olla eri mieltä asioista. Helpottaako koskaan.
95238
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

tuon saman tunteen,minkä sinäkin.
Älä kadu sitä,jos erosit huonosta ihmissuhteesta.Parempi yksin...kuin huonon kaverin kanssa.Tsemmppiä sinulle...sinä pärjäät,niin minäkin:)

Äänestä
  • olen samaa mieltä,erosta 5vuotta ja nyt suorastaan nautin yksin elämisestä.
    On oma koti,jossa ei tarvitse pelätä ja tuntea itseään kaikkeen syylliseksi.
    Eikä kukaan kontrolloi,rahan käyttöä,eikä muutakaan.
    Ei tarvitse siivota kun omat sotkunsa,ja tärkeintä:ettei kukaan riehu kotona.
    Oli kyllä eron jälkeen,tuota samaa ahdistusta,että oli vaikeaa olla kotona yksin,piti lähteä koko ajan jonnekkin,myös viikonloput ahdisti,mutta nyt elämä on ihan hyvää!

    Äänestä

mutta kannattaa !!! on ihmisiä , jotka menee suhteesta suhteeseen..ei osata olla yksin. Mutta eniten voitat, jos opettelet ensin yksinolon :-). sen jälkeen otat seuraksi vain kun tuntuu - et siksi ettet osaa olla yksin... etkä kadu. Tsemppiä alkuun !

Äänestä

itsekin mietin eroaisinko, koska suhteemme ei enää toimi. tuntuu vaan vaikealta jättää mies (ja rahat) koska jää yksin. mulla ei ole ketään muita kuin mieheni, ei ole yhtään ystävää edes johon turvautua, tuntuu niin vaikealta lähteä suhteesta ja aloittaa uusi elämä, kun itsellä ei ole mitään, ei minkäänlaista omaisuutta.
ihailen teitä jotka uskallatte lähteä "tyhjän päälle", ehkä minäkin joskus.

Äänestä
  • Tyhjän päälle minäkin melkein lähtisin. onneksi on työ, tosin huonopalkkainen. mutta olen laskenut että yksin pärjäisin paremmin kuin hyvätuloisen ukon kanssa jonka rahat menee kaikki velkoihin. talo on siis velkainen mutta erossa saisin silti pikkusumman.
    Ei kannata ajatella materiaa ja omaisuuksia jos on lähdössä, jos elää huonossa ihmissuhteessa!
    Itsekin olen miettinyt liian kauan, jo vuosia, eroa. on tää niin vaikeeta, jostain pitäisi saada voimia lähteä.
    Ei mullakaan montaa ystävää ole, ainakaan tosiystäviä. aika yksin tässä on.

    Äänestä

Itse en ole vielä tuossa tilanteessa mutta eroa harkitseva. ja olen myös miettinyt sitä tulevaa yksinoloa, varmaan välillä ahdistaisi ja lujaa, mutta olen ajatellut että alkaisin harrastaa kaikkea mukavaa mikä nyt on jäänyt. enää ei olisi kukaan määräilemässä, saisi mennä ja tulla miten haluaa, ja pitää huushollinsa sellaisena kuin haluaa, siivota vain omat jäljet, tehdä ruokaa silloin kun on nälkä jne.
Kyllä se sullakin helpottaa, mene vaan ulos! kotiin ei kannata jäädä miettimään, tai hanki koira, siitä on seuraa.
Katua ei eroa kannata, päätetty mikä päätetty.
Ja täältä netistä löytyy juttuseuraa, sekin helpottaa.

Äänestä

Alkuun on varmaan vaikeaa sopeutua yksinäisyyteen..niin minullakin oli
Vähän helpotusta sain musiikista.ystävistä. naapureista..
kun on muiden seurassa omat ajatukset saavat muutakin ravintoa.
Minulla on radio ollut päällä yhtäsoittoa 9 vuotta...
on kivempi tulla kotiinkin kun on ihmisääntä... aivan kuin tulisi muiden seuraan..

Kyllä kasvat yksinäisyyteenkin ...ei se EX ole ainut ihminen maailmassa....on muitakin sinua varten

Tsemppiä....:-)

Äänestä

Helpottaa se aikanaan. Älä jää neljän seinän sisään ,vaan mene ulos ihmistenilmoille nauttimaan keväästä ja muista ihmisistä. Tällä en tarkoita uutta ihmissuhdetta. Tyhjyys tuntuu niin kauan, kun olet käsitellyt menneisyyden. Ainakin minulla tuntui. Unohda viha.

Voimia sinulle. ja pilkettä silmäkulmaan.

Äänestä

, että aika helpottaa. Vuosi mennyt, mutta täytyy varmaan mennä vielä toinenkin. Lähden aina ulos, kun ahdistaa. Harrastan ja tapaan muutamia ystäviäni. Jatkuvalla kiireelä saan ahdistuksen pysymään poissa. Olen kyllä huomannut että pikkuhiljaa löytyy enemmän ja enemmän hyviä puolia tässä yksinolossa. Ihminen vaan tuntuu unohtavan nopeasti ne kaikki ikävät asiat, jotka avioeroon johtivat. Täytyy nyt vaan ryhdistäytyä ja katsoa eteenpäin. Kiitos teille kaikille kannustavista ajatuksistanne.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ei ole koskaan hyvä olla kirjoitti:

Miten ihmeessä tottuu elämään yksin, kun on aina ollut useimpia ihmisiä samassa asunnossa. Tuntuu että seinät kaatuu välillä päälle. On pieniä hetkiä jo, kun tuntuu hyvältäkin yksinoleminen, mutta sitten taas tulee voimakas ahdistus ja tunne, että kukaan muu ei ole koskaan missään näin yksin. Joskus jopa kaduttaa ero huonosta ihmissuhteesta. Olisi edes joku jonka kanssa olla eri mieltä asioista. Helpottaako koskaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu