Mietin tänään kävelyllä, että aikuisten rakkaus tarkoittaa on vapauden antamista ja saamista. Että rakkaus antaa vapauden olla ihan sellainen kuin on, jopa tukee olemassaolollaan henkistä kasvua.
Rakkaus ei siis saisi olla psyykeelle ahdistava tai rajoittava.
Milloin ihminen rakastaa toista, mitä merkkejä näätte rakkaudella olevan?
Rakkaus ei siis saisi olla psyykeelle ahdistava tai rajoittava.
Milloin ihminen rakastaa toista, mitä merkkejä näätte rakkaudella olevan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
City-lehdestä
...
heheh.
29.
En jaksa kirjottaa uusiks.
Niin jykevä on rakkaus.
Kirjoittanut: relaxed_eyes 7.3.2008 klo 15.27
Poista oma viesti
http://www.youtube.com/watch?v=RU8llrHr9uc&feature=rela ted
Ja ettei pelkäks linkittelyks mene, ni pari omaa sanaa rakkaudesta naiseen. Piti hetki oikein muistella...
Mun mielestä rakkaus on vähä semmonen asia, ettei sitä sen kummemmin tarvi miettiä, se joko on, tai sitten se ei ole. Se on erittäin lähellä pelkkää välittämistä, myös sääliä, sekä sympatiaa/empatiaa, toisen asemaan asettumista. Rakkaus ei myöskään epäile koskaan itseään, se tuo mielettömän varmuuden tyhjän päälle hyppäämisestä, järkisyistä piittaamatta rakastunut ihminen tekee päätökset sydämellään, ja laittaa ne onnistumaan.
Rakkaus myös laittaa ihmisen tekemään toisen ihmisen tyytyväiseksi.
Mulle se rakkaus joko on, tai sitte ei ole, eli se on hyvin mustavalkoinen, sitä rakkauden syvyyttä, tai kuinka paljon rakastaa, no kategorioin itse ne sitten johonkin muuhun tunteeseen kuin rakkauteen.
Rakkaus naiseen ei ole Yön sanoin lumivalkoinen, vaan se on mustavalkoinen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000033417175
Ei koskaan.
Kirjoittanut: relaxed_eyes 1.4.2008 klo 21.39
Poista oma viesti
Koskaan siitä rakkaudesta ei toivu, eikä siitä toisesta pääse kokonaan yli. Se on yks asia mistä erottaa tosirakkauden valheellisesta rakkaudesta. Tosin se on kyl sit jo myöhäistä. Mut, siitä surusta, omistushalusta ja luopumisen tuskasta toipuu kyllä kohtuu nopeesti, kuhan päästää vaan irti siitä ihmisestä.
Sit huomaa, ettei siitä rakkaudesta siihen toiseen koskaan haluakaan luopua, vaikka ei enää koskaan missään sitä tapaiskaan. Rakkaus muuttaa vain muotoaan, mut se tunne säilyy ja sen haluaakin säilyttää. Eikä myöskään rakkaus uuteen ihmiseen poista sitä rakkautta siihen edelliseen, se vanhakin rakkaus on ja pysyy, uus tulee siihen rinnalle, uusi on vain pinnalla enemmän. Ei ainakaan mulla ole kukaan sydämeen asti päässyt sieltä koskaan poistunut. Neljä naista siel täl hetkel on ja tuntuis, että tilaa siel vielä on ja se joka sen lopun tilan täyttää, ni sehän on sitte suurinpiirtein siinä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000034054033