Onko se joku luonnonlaki, että lapsen synnyttyä Iseillä on OIKEUS jatkaa omaa elämää (harrastaa, ryypätä, hengailla kavereiden kaa....) ja äideillä on VELVOLLISUUS unohtaa oma elämä ja keskittyä vain lapseen??
Tältä alkaa tuntua kun lukee täällä näitä juttuja. Kenen mies ryyppää joka viikonloppu, joku ei suostu vähentämään omia menojaan tms...
Joku nuori mies ilmaisi, että "ei se ketään haittaa jos ryyppää joka viikonloppu."
Hmmm... jos sekä äidit että isät eivät olisi valmiita muuttamaan omaa elämää ja luopumaan joistain asioista lapsen synnyttyä, niin taitaisi ne huostaanotot lisääntyä aika lailla!
Siis isät... Miten on????
Tältä alkaa tuntua kun lukee täällä näitä juttuja. Kenen mies ryyppää joka viikonloppu, joku ei suostu vähentämään omia menojaan tms...
Joku nuori mies ilmaisi, että "ei se ketään haittaa jos ryyppää joka viikonloppu."
Hmmm... jos sekä äidit että isät eivät olisi valmiita muuttamaan omaa elämää ja luopumaan joistain asioista lapsen synnyttyä, niin taitaisi ne huostaanotot lisääntyä aika lailla!
Siis isät... Miten on????
Vastaukset 8
Vanhimmat
No kuka tuommoisen miehen isäksi ottaa??? Missä on se TASA-ARVO! Minä en ainakaan ole kotiorja taikka suostu lapsia yksin hoitamaan tai minun puolestani ukko saa lähteä. Tämän on mies tiennyt jo TAVATESSAMME. Meillä molemmat on tinkinyt menoistaan ja yhdessä keskustellaan JOKA KERTA miltä toisesta tuntuu, jos toinen johonkin menee.
Kaverin äijä on just sellainen, että päivät töissä ja illat sit omissa riennoissaan. Tietty lohdutan kun kaveri tätä itkee, mutta tosiasia on, että mies on aina ollut samanlainen. Ennen kaveri vaan "roikkui" mukana, mutta nyt lapsen kanssa ei ole mahdollista. Turha odottaa, että mies hetkessä muuttuisi lapsen myötä.
kyllä kannattaa harkita tarkoin kenen kanssa lapsia alkaa tekemään.. ei ole kivaa lapsen kanssa olla kotona kahden kun äijä ryyppää, parempi ilman äijääkin sitten! Ei lapsi pelasta huonoa parisuhdetta, eikä nainen voi lapsella hillitä miehensä menoa. Kaiken on lähdettävä miehestä itsestään!
Niin mikä tasa-arvo?!
Ei meillä isäntä juuri muuttunut. Ennen käytiin yhdessä paljon illanvietoissa ja harrastuksissa. Rakkautta riitti joten en tajunnut ettei mies ehkä lupauksista huolimatta karsikkaan menojaan vauvan synnyttyä. Lapsenvahteja meillä ei ole lähellä, joten äiti on aina kotona lapsen kanssa ensin päivät ja liian usein myös illat..(ei ukko baareissa juokse mutta kavereilla ja harrastuksissa) Pari kertaa viikossa pääsen itse jumpalle ja isäntä hoitaa pikkusta sillä aikaa, muuten kaikki kavereiden tapaamiset hoidan muksu mukana..
PARI KERTAA VIIKOSSA jumpalle ja kehtaat valittaa!!! Voi helvetti näitä nykyäitejä...
Jätä koko ukko. Sit ehkä oppisit arvostamaan sitä paria kertaa viikossa "omaa aikaa".
kertaa viikossa ole paljon!
Mulla on mies jonka kanssa kaikki kotihommat on aina tehty tasan -enkä ole yhden yhtä kertaa joutunut hänelle sanomaan. Kun lapsia tuli, sama jatkui. Kaikki puoliksi. Kyllä mä nyt vähintään pari kertaa viikossa voin omillani jossakin käydä, jos on tarve tai haluan, ja mies yhtä lailla. Olemme varmaankin lasten kanssa kotona yhtä paljon ja mies on aivan yhtä pätevä vanhempi kuin minäkin. Me ei edes lasketa kuka käy missäkin ja kuinka usein, sillä pääasiallisesti haluamme molemmat ensisijaisesti olla kotona!
Ihan oikeasti kannattaa katsoa kenen matkaan lähtee..
Paras tilannehan on, jos vapaa-aikaa on molemmilla vanhemmilla lähes yhtä paljon, vaikka harvoin se toteutuukaan. Kukaan ei varmaan oleta yksinhuoltajana vapaa-ajan lisääntyvän...
Jos isä mennä viilettää harrastuksissa ja kavereilla kaikki illat ja äiti pääsee kaksi kertaa viikossa jumppaa, on se väärin se! Kyllä molempien pitää tiedostaa, että nyt ollaan perhe ja lasten ollessa pieniä tehdään perhejuttuja. Kaveri-illat jää silloin vähemmälle. Jokainen on kuitenkin vastuussa tekemistään päätöksistä. Evoluutio saisi karsia liian itsekkäät ihmiset, vaan perheeseen sitoutuneet hankkisivat lapsia ja muut sitten huitelisivat missä haluaisivat.
Olen seurustellut monenlaisen miehen kanssa. Ja ollut välillä oikeinkin rakastunut. Mutta niitä renttuja on nähty. Eikä ole tullut mieleenkään alkaa tekemään lapsia edellisten kumppaneitteni kanssa. Edellinen seurustelukumppani oli alkoholisti. Töissä kävi ja selvinpäin aivan ihana. Mutta tyhmempikin olisi tajunnut, ettei hän lupauksistaan huolimatta muutu. Oli se nähty jo moneen kertaan, ettei minulla, hänen omalla terveydellään tai ystävien kaikkoamisella ollut mitään merkitystä. Miksi ihmeessä olisin uskonut häntä, että kaikki muuttuisi jos saisimme lapsen?!
Nyt minulla on mies, joka on minulle aivan täydellinen. Monen vuoden ja mutkan jälkeen löysimme toisemme. Olemme tunteneet aiemmin. On hyvä että tapasimme nyt, kun kumpikin on aikuistunut ja kokenut omat juoksunsa. Osaa arvostaa toista aivan eri tavalla, kun on jo "nähnyt kaiken". Odotellaan ensimmäistä lastamme parin kuukauden päästä syntyväksi. Mieheni on hellinyt minut pilalle. Olen lomilla, joten hän haluaa että teen ruokaa kun tulee töistä. Minusta se on vähän pyydetty, kun ajattelee kuinka paljon hän on tehnyt eteeni raskausaikana.
Lukenut välillä täältä, että paljon isejä haukutaan. Ja kaikki on aina isän syy, jos ero tulee. Vähätellään jne. Ihan kuin lapsi olisi vain äidin asia. Meillä on kumminkin niin että puolet lapsesta on isästä, eikä hän ole vähempiarvoinen. Uskon, että mieheni hoitaisi lapsemme ihan yhtä hyvin, kuin minäkin jos minulle sattuisi jotain. Kummatkin on karsinut menonsa jo aikaa sitten. Kumpikin on juhlinut ja heilunut. Nyt ei enään kiinnosta. Nyt on aikaa lapselle.
Monet tutuistani myös tietävät jo alkuunsa millainen mies on. Ryyppää, ei viihdy kotona, lyö jne. silti halutaan väkisin lapsi sen miehen kanssa. Sitten valitetaan kun mies ei muutu ja erotaan. Miksiköhän nykyään on niin paljon uusperheitä? Minun mielipiteeni on, että ei pitäis ihan suinpäin lähteä niitä lapsia tekemään. Vaan miettiä ja ottaa järkikäteen. Haluanko olla tuon miehen kanssa loppuelämäni? Se yksi ainoa kysymys on auttanut minut näinkin pitkälle. Kyllä niitä lapsia kerkiää sitten tehdä, kun se edes melkein oikea sattuu kohdalle.
Vielä senkin jälkeen kun lapsi syntyy.Meillä on ollut yhteisen elämämme rankin vuosi ja toivottavasti paranee tulevaisuudessa ennalleen,mitä oli ennen lasta.Sanotaan että elämä muuttuu kun lapsi tulee ja se todella muuttui,mutta ei paremmaksi miltään osalta ainakaan vielä.Varaudu siihen että aivan kaikki muuttuu.