en tiedä kuinka sen tekisin..en ole onnellinen mieheni kanssa! painostaa ja uhkailee jos en jotain hänen mielikseen tee.. suoraan sanottuna joskus jopa pelkään! välitän kuitenkin hänestä ja hänen tunteistaan! miten osaisin lähteä pelkäämättä seurauksia? pelkään että hän tekee itselleen jotain ja lapset jäävät ilman isää tai että tekee meille jotain (minuun on käynyt jo käsiksi)! pelkään etten osaa päästää irti! pelkään etten ole tarpeeksi vahva olemaan yksin kolmen pienen lapsen kanssa! suoraan en uskalla miehelle sanoa mitään ettei tule turpaan ja nyt en jaksa enää pelätä! kuinka siis voin lähte ilman tunnon tuskia ja ilman että saan turpaani?
en tiedä kuinka
sen tekisin..
2828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minäkin pelkään... mutta kun olen puhunut asioistani ulkopuolisilel, se helpotaa ja auttaa ajattelemaan asioita ja tilannetta selkeästi. Menin eilen ekaa kertaa terapeutille ja se auttoi hurjasti. tiedän että rakennan voimaani pikkuhiljaa, pian uskallan ilmoittaa eroavani.
Ja lasten kannalta mietin, että sekä eroamisessa että yhteen jäämisessä on plussansa ja miinuksensa, eli mielestäni heidän kannaltaan on plusmiinusnolla erotaanko, ja useassa asiassa he ovat paremmala tolalla jos henkistä väkivaltaa käyttävä isä on pääosin pois kuvioista.
Pelottaa nin että vatsaan sattuu, mutta minä vielä kerään voimani ja joku päivä uskallan. Hae sinäkin apua, puhu muille, puhu terapeutille.
itelläni oli vittumainen ja väkivaltainen isä ja niin toivoin että vanhempani olisivat eronneet, mut ei. sen sijaan sain kuulla vali valia nyt jo 26 vuotta... ja jatkuu..
seurauksena minusta tuli itsenäinen,ja ylimielinen, en hyväksy pienintäkään pompottelua ja osaan olla yksin sillä se on parempi kuin toistaa vanhempien kuvioita. en eded osaa kuvitella järkevää ihmissuhdetta.