Kolme kk takana, umpirakastuneita oltiin, puhuttiin jo yhteisestä kodista, lapsista, tulevaisuudesta kaikkineen. Tässä olen, tänään "juoksin" miehen kiirehtivien askeleiden perässä, turhaan odotin miehen tarttuvan käteeni. Aavistin tämän.
Elin sinkkuna vuosia, takalleen ottaen lähes seitsemän vuotta. Sitten luulin että tässähän tämä nyt on, toppuuttelin ja jarruttelin, mies oli läsnä, läheinen. Sitten vetäytyi - tämä päivä siitä taas todisteena.
Jäänkö odottamaan miehen lopullista "niittiä" vai sanoudunko irti ennen sitä?
Edellisen suhteen arvet poltaa, tänään tuli itku ja nuo hirvittävät kuumottavat tunteet nousivat pintaan. En tahdo niitä enää, en jaksa niitä enää. Minne mennä, mitä tehdä? En jaksa jälleen yhtä pettymystä.
Elin sinkkuna vuosia, takalleen ottaen lähes seitsemän vuotta. Sitten luulin että tässähän tämä nyt on, toppuuttelin ja jarruttelin, mies oli läsnä, läheinen. Sitten vetäytyi - tämä päivä siitä taas todisteena.
Jäänkö odottamaan miehen lopullista "niittiä" vai sanoudunko irti ennen sitä?
Edellisen suhteen arvet poltaa, tänään tuli itku ja nuo hirvittävät kuumottavat tunteet nousivat pintaan. En tahdo niitä enää, en jaksa niitä enää. Minne mennä, mitä tehdä? En jaksa jälleen yhtä pettymystä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hetikö niistä lapsista pitää puhua - ihmettelen vaan.
No ei mikään ihme. Jos kolmen kuukauden aikana ollaan jo paasattu lapsista ja
suunniteltu etukäteen tulevaisuutta vuosikausiksi, niin ei siinä suhteessa ole tainnut
realismia mukana olla.
Tyypillinen pikasuhde, joka on ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Mies luultavasti vedätti sinua lapsijutuilla yms. saadakseen sinut pahemmin koukkuun,
tai sitten ahdistui liian nopeasta tahdista.
mies lähti etenemään niin nopeaan ?? En se minä ollut, itse olin varovainen osapuoli ja jarruttelin - mutta kun mies oli niin "mukana" ja läheinen, annoin itsekin mennä. Päätin että kerrankin en pelaile mitään pelejä ja katson mitä tulevaisuus tuo, olen avoin.
Mies puhui katteettomia! Sai minutkin mukaan valheisiinsa ja tässä ollaan, ahdistaa niin ettei työpaikalla pysty kunnolla olemaan.. Onko tämä oikein?!
Ymmärrän täysin tunteesi. Itse elän juuri nyt sellaista suhdetta (takana vasta vajaat 2 kk), jossa mies ihastui heti ja rakastuikin pian. Puhuttu on mahdollisesta talon hankinnasta jne. Lapset on molemmilla jo tehtyinä.
Ihmettelin miehen todella nopeaa ihastumista ja sanoinkin miettiväni, miten nopeasti mahtaa hiipua sellainen mikä on hetkessä alkanut. Mutta hyvältä näyttää ainakin nyt ja molemmilla suuret tunteet.
Ymmärrän hyvin, millaiselta tuntuisi, jos suuria lupauksia antanut ja päätäpahkaa ihastunut mies yht´äkkiä kääntäisi kelkkansa. Onko hän todella nykyään jatkuvasti etäisempi? Onhan sekin totta, ettei JOKA päivä tunteet leisku samalla liekillä. Joskus voi mielessä olla huolia tai mitä tahansa, jolloin tunteiden osoittaminen toiselle unohtuu. Sehän on luonnollista.
Enpä osaa "neuvoja" antaa. Tiedetään sekin, että jos mieheltä kovasti tivaa asioista, hän ottaa helposti jalat alleen. Mutta senkin uhalla: puhukaa !! Jokatapauksessa epävarmuudessa eläminen on pahempaa kuin lopullinen välirikko. Siinä kiusaat vain itseäsi eikä asioiden omassa päässäsi pyörittämiselle ole loppua.
Toivon, että tilanteenne selviää mahdollisimman pian. Keskustele ja tee omat johtopäätöksesi!
mutta mä en merkitsekään mitään kellekään naiselle.
Mies ihastui muhun aivan täysin heti ja puhui aika heti suhteen alussa yhteisen talon hankkimisesta joskus tulevaisuudessa. Minä olin aluksi se osapuoli joka toppuutteli ja epävarma, että oliko mies tosissaan korviaan myöten rakastunut mitä se väitti. Lopulta annoin mennä ja olin mukana suhteessa täysillä. Meillä ei ollut riitoja ja oltiin onnellisia kunnes kolmen kuukauden päästä mies laittoi yhtäkkiä poikki. Hajosin täysin, koska se tuli niin yllätten ja olin antanut itseni täysillä sille suhteelle. Haaveissani jo kuvittelin että tämä on se oikea mies, jonka kanssa haluan elää elämäni. Ärsyttää kun vieläkin välillä ikävöin sitä miestä.
ainakin siltä tuntuu.itse oli 10v avioeron jälkeen ns.yksin. en ottanut ketään miestä asumaan kanssani ja kenellekään en olisi muuttanut niistä suhteista mitä sinä aikana oli. tuli sitten 1 mies vastaan ja vei jalat alta niin että tuntu ku olis ollu 15v ja ekaa kertaa rakastunut. pyysi luokseen asumaan, vastasi kosintaan karkauspäivänä myöntävästi. nyt lopetti suhteemme,ilman järjellistä selitystä. tässä nyt sitten mietin mihin tavarani kannan , asun siis hänen luonaan kunnes asunto löytyy....profiilinsa kaveri on jo laittanut sivuille takaisin ja ilmoittaa olevansa sinkku ja asuvansa yksin.....uskomatonta että joku voi kohdella ihmistä kuin roskasäkkiä....paha olo on...