tuolla liikenteessä. Itse lähdin eilen kauniina sunnuntai aamuna fillaroimaan talvisten kelien jälkeen. Matka taittui mukavasti asfaltin vilistäessä vanteiden alla. Näin pitkän matkan päästä kolmion takaa lähestyvän bussin.Hidastin ensin, mutta onnikka näytti myös hidastavan. Ei muuta kuin lisää kierroksia kampiin. Viime hetkellä jouduin kuitenkin tekemään äkkijarrutuksen. Hieman kostea asvaltti ja hiekkaa renkaiden alla. Peräpää lähti linkkuun kuin isommassakin rekassa.Pyörä nurin ja minä perässä koivet kiinni lukkopolkimissa. Kuin kasakka hevosen selästä kohtasin kovan maan kamaran. Hyvät hanskat ja satunnaistuurin akrobatia minimoivat vammani. Pieniä ruhjeita. Pyörä sen sijaan vanne solmussa. Joten varokaahan tuota hiekkaa asvaltilla! On pahuksen pettävää takapyörän alla äkillisissä jarrutuksissa.
Ps. bussikuski pysähtyi ennen risteystä, joten ihan oma moka.
Ps. bussikuski pysähtyi ennen risteystä, joten ihan oma moka.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten fillarilla kaatuminen ja takapyörän lukkiutuminen liittyvät toisiinsa? Esim. ymmärrän kyllä, että lukkoon mennyt etupyörä vetää fillarin helposti nurin pidon hävitessä, mutta mikä kumma aiheutti kaatumisen kuvaamassasi tapauksessa?
Kaikki ei ole asjantuntioita.
takapyörä tulee lukkiutuessaan aika äkkiä sieltä ohi. Varsinkin huonolla alustalla ja jos on hiekkaa.
Muistaakseni Mika Kalliokin sanoi moottripyörien jarrutuksesta että takajarrun kanssa pitää olla
tarkkana. Etupäähän ne pyörät pysäyttää tehokkaimmin. Siinä on fillareissa oma juttunsa
että ei lennä tangon yli.
Niin, vähän erikoinen kaatumistapaus. Yleensähän ei kaadu, jos etupyörä vaan pysyy jotenkuten suorassa. Perä saa tulla vaikka sivuttain.
Minäkin vedin viime viikolla näyttävät pannut. Mopoilija tuli vasemmalta pihasta eteen tien oikealle kaistalle. Päätin siis ohittaa vasemmalta väistääkseni kolarin. No fiksu mopoilija kääntyikin välittömästi takaisin samaan pihaan, suoraan eteeni. Eli mopo teki vain pienen kierroksen ajoradalla. Siinä vaiheessa kun huomasin mopon kääntyvän jo toista kertaa eteeni, jarrutin liian kovasti etujarrulla ja takapyörä nousi ilmaan. Siitä sitten jotenkin kaaduin ja "valuin" mopoilijan jalkoihin.
Mopoilija sanoi "Terve" ja katseli minua maassa makaamassa fillarini alla. Vastasin "No TERVE!", arvaattekin varmaan millaisella äänensävyllä. Pientä saarnanpoikasta siinä sitten mopoilijalle virittelin ja kerroin pihasta tulevan ajoneuvon väistämisvelvollisuudesta, pään kääntämisen tärkeydestä ja niin edelleen. Mopopoika säikähti itsekin tilannetta sen verran, että päätin kärsiä vahingot (vääntynyt nousukahva ja reikä polven kohdalla housuissa sekä aika huonoon kuntoon menneet ajohanskat) omissa nahoissani. Toivottavasti mopoilija muistaa tilanteen ainakin tulevan kesän ajan.
Itselleni tilanne opetti taas varomaan noita mopoja, monella niiden kuljettajajista ei ole yhtään kokemusta liikenteestä. Lisäksi sain huomata, miksi kannattaa käyttää ajohanskoja myös kesäkeleillä. Nyt kaatuessani tulin alas suoraan kämmenilleni, mutta yhtään ihoa ei rikkoontunut. Sormenpäät vain vähän tummuivat hiekasta.
Turvallisia ajoja kanssafillaristeille!