..Tämä tapahtui viime kesänä, kun äitini erosi silloisesta poikaystävästään ,jonka kanssa asui yhdessä. Luulimme avomieheni kanssa ,että hän on meillä vain niin kauan ,että saa uuden asunnon hankittua.. mutta yhtäkkiä hän muutti osoitteensakin meille. Talomme on todella pieni, ja tuntui ahtaalta jo kahden pienen lapsen ja kahden koiran kanssa, mutta nyt kun täällä yhä edelleen asustelee äitini ja ala-asteikäinen pikkuveljeni meidän lisäksemme, talo on todella ahdas. Minä jo vihaan tätä tilannetta, mieheni kanssa emme saa ikinä olla rauhassa, esim. kahdestaan kun lapset nukkuvat, koska äitini valvoo yöt ja ryyppää. Minkäänlaista seksielämääkään meillä ei enää juuri ole, koska aina pitää kuunnella missä se eukko on ja nukkuuko se. Pikkuvelipuoleni on todella huonotapainen ja haastaa vain riitaa medän lastemme kanssa koko ajan, kiusaa ja pelottelee, koska ei äidistäni ole kasvattajaksi (häntä ei sllaiset asiat kiinnosta, keskittyy miluummin kajan juontiin). Äitini asuu meillä ilmaiseksi, käyttää minua jatkuvasti lapsenvahtina, jos menee töihin, ja muut ajat ryyppää lasten nähden. Kaiken lisäksi hän vihaa koiriamme, jotka ovat minulle todella rakkaita, koska hänen mielestään koirien kuuluu olla aina ulkona ja sisällä ollessaan niiden pitäisi maata koko ajan paikoillaan. Äitini on katkaissut välinsä kaikkiin sukulaisiin, ja minäkään en pääse heitä tapaamaan, koska aina kun sellaista suunnittelen hän laitta minut vahtimaan pikkuveljeäni, jota ei missään nimessä saa viedä sukuaisten luo koska he ovat hulluja ja sairaita hänen mielestään. Olen monta kertaa sanonut hänelle että en jaksa katsoa hänen touhujaan ja raivostunutkin olen muutaman kerran. Mutta hän ei vain suostu ymmärtämään ettemme halua hänen ja pikkuveljeni asuvan meidän kanssamme! Avomieheni ei kehtaa sanoa "anopilleen" että hän voisi muuttaa pois, ja minua äiti ei kuuntele. onko kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta, tai hyviä neuvoja tilanteen ratkaisuun?
Äitini tuppaantui meille asumaan...
hermot menee!!!
81070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kokeilepa seuraavalla kerralla kirjoittaa niin, että panet vähän ilmaa tekstin sekaan. Sellaista on paljon mukavampi lukea. Välimerkkien eteen ei tule välilyöntiä, vaan niiden jälkeen. Katsos näin:
Tämä tapahtui viime kesänä, kun äitini erosi silloisesta poikaystävästään, jonka kanssa asui yhdessä. Luulimme avomieheni kanssa, että hän on meillä vain niin kauan, että saa uuden asunnon hankittua, mutta yhtäkkiä hän muutti osoitteensakin meille.
Talomme on todella pieni, ja tuntui ahtaalta jo kahden pienen lapsen ja kahden koiran kanssa, mutta nyt kun täällä yhä edelleen asustelee äitini ja ala-asteikäinen pikkuveljeni meidän lisäksemme, talo on todella ahdas.
Minä jo vihaan tätä tilannetta, mieheni kanssa emme saa ikinä olla rauhassa, esim. kahdestaan kun lapset nukkuvat, koska äitini valvoo yöt ja ryyppää. Minkäänlaista seksielämääkään meillä ei enää juuri ole, koska aina pitää kuunnella missä se eukko on ja nukkuuko se.
Pikkuvelipuoleni on todella huonotapainen ja haastaa vain riitaa meidän lastemme kanssa koko ajan, kiusaa ja pelottelee, koska ei äidistäni ole kasvattajaksi (häntä eivät sellaiset asiat kiinnosta, keskittyy mieluummin kaljan juontiin).
Äitini asuu meillä ilmaiseksi, käyttää minua jatkuvasti lapsenvahtina jos menee töihin, ja muut ajat ryyppää lasten nähden.
Kaiken lisäksi hän vihaa koiriamme, jotka ovat minulle todella rakkaita, koska hänen mielestään koirien kuuluu olla aina ulkona ja sisällä ollessaan niiden pitäisi maata koko ajan paikoillaan.
Äitini on katkaissut välinsä kaikkiin sukulaisiin, ja minäkään en pääse heitä tapaamaan, koska aina kun sellaista suunnittelen hän laitta minut vahtimaan pikkuveljeäni, jota ei missään nimessä saa viedä sukulaisten luo koska he ovat hulluja ja sairaita hänen mielestään.
Olen monta kertaa sanonut hänelle että en jaksa katsoa hänen touhujaan ja raivostunutkin olen muutaman kerran. Mutta hän ei vain suostu ymmärtämään ettemme halua hänen ja pikkuveljeni asuvan meidän kanssamme!
Avomieheni ei kehtaa sanoa "anopilleen" että hän voisi muuttaa pois, ja minua äiti ei kuuntele.
Onko kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta tai hyviä neuvoja tilanteen ratkaisuun?
vaivaa????!!! Että sä jaksat, eikö sulla ole muuta tekemistä kun kirjoitella tällaisia vastauksia kun toisilla on hätä jostain asiasta? Mene lääkärille ja pyydä lääkkeet ahdistukseesi, sillä se menee ohi.
Sain tappo uhkaksia, ja kunnolla.
Oöin lenkillä Donnan kanss eilen aamulla.
kl.04.00
Tuli mies toisella puolen tietä, kahden Saksan paimen koiran kanssa.
Aina koirat huutavat Donnalle, jatkunut jo vuoden.
Donna kävelee eteeenpäin.
No. nyt ukko huusi minulle #tapan koirasi ja sinut"Soitin hätäkeskukseen ja kysyin saanko ottaa puukon mukaan.
En saaa, sanoivat että Rottis irti ja sssillä hyvä.
Donnahan on kiltti, en ietää kaikkki.
Jos on 2 niin kusipäätä, asuvat omakoti talossa, lenkkeillä ei, jne....Pihassa ja vartioi.
Meilä Donnalla ja minulla on nuo kahden tunnin aamulenkit, henki ja elämä.
Pesin äskön Hilse Shampolla putsasin orat, hannas harja ja siten leikkasin kynnet
Koira puisto loppui.
Oli jatkuvasti 3 urosta jotka nylkyti samaan aikaan ja Donna kärsi.
Onko teillä muile tullut uhksuksis??
hoitaa itsesi kuntoon ettei aina tarvitsisi näitä sun ikäviä viestejäsi täällä kattella. Ei kuule oikeen kiinnosta sinä ja sun typerät aivoituksesi, mikään ihme jos sukusi sua vihaa.
kunnolla
yhteyttä sinne sossuun ja hoida sitä kautta se äitisi asuntoasia kuntoon jollei itse osaa tai halua sitä tehdä. Voisit myöskin lastenvalvojan kanssa puhella sen pikkuveljesi asioista, ei tunnu menevän hyvin tälläkään.
Kenen nimissä se asunto on missä nyt asutte? Se määrää sen kuka siihen voi asumaan jäädä.
...sillä välin kun on poissa ja nosta tavarat ulos.
vaikka ottaa yhteyttä paikalliseen sossuun.
Tee ilmotus omasta äidistäsi ja veljestä.
Äitisi on itsekin hukassa! Veljesi myös! Se veli osoittaa mieltään, kaipaa rakastavaa ihmistä lähelleen. Pystyisittekö pitämään veljen luonanne, kunnes äitisi tilanne paranee? Sossu homattkoon asunnon äidillesi ja seuranta päälle. Mieti veljeäsi vaikket olekaan hänestä vastuussa, millaisen elämän haluaisit hänelle? Auta häntä, äitiäsi et voi kuin osoittamalla ovea (kohteliaasti tosin), sillä hänellä ei taida olla voimia ja jää luoksesi´kun se on niin helppoa.